Pitkä tarina. Olemme seurustelleet nyt pari vuotta, josta vuoden olemme asuneet yhdessä. Ero on ollut jo muutaman kerran lähellä, mutta aina minulla on mennyt pupu pöksyyn. Joka kerta tilanne on siis ollut, että minä olen halunnut erota, tyttöystäväni ei.
Nyt on taas tulleet nämä erohalut minulla pintaan, voimaakkaampina kuin ennen. Jälleen vain mietin, että mitä sitten. Minulla ei ole ystäviä, olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, eikä ystäviä ole tullut yrityksistä huolimatta.
Olen jo lähempänä kolmeakymmentä ja tämä on ensimmäinen seurustelusuhteeni. Olin masentunut ennen tätä suhdetta johtuen yksinäisyydestäni. Nyt olen kuin uudesti syntynyt, elämäni on muuttunut lähes täydellisesti. Heti vain kun tuli nämä eroajatukset pintaan, alkoi ne masennuksen tunteet taas kolkuttelemaan. Pelkään oikeasti, että erakoidun kokonaan jos tästä suhteesta luovun.
Mielelläni kuulisin muiden ajatuksia ja hyviä neuvoja...
Nyt on taas tulleet nämä erohalut minulla pintaan, voimaakkaampina kuin ennen. Jälleen vain mietin, että mitä sitten. Minulla ei ole ystäviä, olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, eikä ystäviä ole tullut yrityksistä huolimatta.
Olen jo lähempänä kolmeakymmentä ja tämä on ensimmäinen seurustelusuhteeni. Olin masentunut ennen tätä suhdetta johtuen yksinäisyydestäni. Nyt olen kuin uudesti syntynyt, elämäni on muuttunut lähes täydellisesti. Heti vain kun tuli nämä eroajatukset pintaan, alkoi ne masennuksen tunteet taas kolkuttelemaan. Pelkään oikeasti, että erakoidun kokonaan jos tästä suhteesta luovun.
Mielelläni kuulisin muiden ajatuksia ja hyviä neuvoja...
Vastaukset 5
Vanhimmat
haluaisit erota?
Luin viestisi ja mulle tuli mieleen, että sä pelkäät kun asiat on niin hyvin. Jotkut on niin tottunut siihen että asiat on päin h..ä ja sitten kun asiat olis hyvin, niin ne itse pilaa kaiken. Sinuna kävisin jonkun psykologin juttusilla miettimässä tilannetta.
Tiedän itse yhden heebon joka kärsii vähän vastaavanlaisesta ongelmasta. Se kuvittelee, että aina muijaa ja asuinpaikkaa vaihtamalla elämä paranee ja muuttuu onnellisemmaksi. Oikeasti hetken kuluttua ihan sama tilanne eli mikään ei muutu niin kauan kun itse ei sisimmässään voi hyvin...
Kun huomaat että hän on oikeasti poissa etkä saa häntä enää nähdä niin silloin tiedät kuinka tärkeä hän on. Älä ainakaan tee niinku mä se hajoittaa vielä enemmän,niin tiedät ainakin sitten mitä on masennus.Sulla on kaikki vielä hyvin=). Lue aihe älkää ikinä. Mulla oli samanlaisia tunteita ku sulla.
Jos taustasi on tuollainen ja sinulla ei ole ystäviä juuri nyt eikä suurempaa syytä erota mieti pari vuotta kannatttaako erota vai ei. Jo ajatus ajasta tuo rauhaa, ei ole mitään kiirettä erota mutta väärä ratkaisu saattaa tuoda isoja ongelmia. Halu erota, lähteä, muuttua saatta liittyä masennukseen ja tuoda mukanaan ongelmia joita et tarvitse.
Voisitko kenties yrittää kerrankin ajatella myös tyttöystävääsi etkä vain itseäsi? Jos siis uskot, että suhteestanne ei tule mitään jatkuvien erohalujesi vuoksi, ota itseäsi niskasta ja lopeta suhde. Täytyyhän jatkuvien erohalujesi kertominen vaikuttaa ja nakertaa jo suhdettannekin, vaikka kuinka rakastava, joustava, ylipuhuva ja anteeksiantava partnerisi on. Elämäsi on jo muuttunut parempaan tytttöystäväsi myötä ja olet varmasti varmemmalla pohjalla henkisesti kuin ennen suhdettanne.
Olethan nyt vihdoin kolmikymppisenä valloittanut "loistosaaliin" ?, joten pystyt siihen varmasti uudelleenkin. Ehkäpä ja toivottavasti erottuanne löydät tilalle sitä, mitä olet kaivannutkin ja ystäviäkin. Valheessa eläminen ei ikinä kanna pitkälle, niinkuin tiedät, jos olet se, joksi luulen... (vaikka poikaystäväni ei ikinä kirjoittaisi yhdyssanaa väärin.. :)) Tsemppiä sinulle! (Ja uskomatonta on, että neuvon näin.. )Juteltaisiinko siis jo tänään illalla...?