Sanotaan aina, että pitää osata olla onnellinen myös sinkkuna ja yksin ennenkuin menee parisuhteeseen. Ja toista ei saa ottaa sentakia vain, että olisi joku ja tulisi sentakia onnelliseksi. Voisko joku vastata että miksi näin?? Mun mielestä tuntuu ainakin, että oisin paljon onnellisempi jos mulla ois oma rakas, jonka kanssa jutella, halia, tehdä kaikenlaista ja olla yhdessä paljon, jakaa onnelliset ja surulliset asiat yhdessä. Onhan mulla kiva työ, opiskelupaikka, kaverit, koti, harrastukset, mutta kyllä mun mielestä onneen tarvitaan myös se toinen !!!
miks pitäis osata olla onnellinen yksin?
kummasteleva
3442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole mikään pakko olla tyytyväinen sinkkuelämään. Se on ihan kivaa (tiettyyn pisteeseen asti), mut kyllä itelläni ainaki on toive et joskus törmää johonki potentiaaliseen ihmiseen. Se vaan helpottaa huomattavasti, jos pystyy olemaan onnellinen myös yksin. Ei siis ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Tällöin ei myöskään tule sitä että seurustelee ihan vaan sen takia että on se joku... Onhan sellasetki suhteet OK, kunhan vaan kumpiki on samalla linjalla, ettei tule loukattua toista. Mielestäni se on myös ajan hukkaa. Lisäks on myös helpompi tutustua toisiin, ku ei koko ajan ajattele, että "haluan seurustella" ja "oisko toi sopiva". eiköhän sitä parhaiten löydä toisen ihmisen, kun ei aseta turhia paineita itselleen vaan katselee ja kokeilee.
Mutta ei sekään ole oikein että onnellisuus on ainoastaan saavutettavissa toisen ihmisen kautta. Loppujen lopuksi kaikki elää kuitenkin vain sitä omaa elämää...
Tietenkin sinkkukin voi olla onnellinen mutta enemmänkin on kysymys pystyykö hyväksymään itsensä ja sellaisen tosiasian ettei suhde taikaiskusta muuta kaikkia asioita hyväksi. Pettymys liian suurista odotuksista väistämättä seuraa, onnesta pitää pystyä nauttimaan eikä aina vain odottaa enemmän. Tuskinpa pettynyt parisuhteessa oleva on yhtään sen onnellisempi kuin itseensä tyytyväinen sinkkukaan...