Vastatkaa joku säännöistä tietävä. Poika siirtyi nyt F-ikäisistä E-pelaajaksi. F-junnuissahan oli tyyli "kaikki pelaa" ja poikakin, vaikka oli melkein joka pelissä jokerina, kuitenkin oli myös vähintään sen toisen vuoroparin kentälläkin. Välilä oli suru suuri kun vain parilla pojalla hänen lisäkseen oli sama kohtalo. Mutta muuttuuko tilanne vielä hullumpaan suuntaan? Onko niin, ettei E-junnuissa enää olisi "pakko" laittaa ollenkaan kentälle? Vaan vain jokerilyöjäksi kokeilemaan onneaan. Toteutetaanko NuoriSuomi meininkiä enää ollenkaan E-ikäisissä pojissa? Tietääkö kukaan miten on E-ikäisten tyttöjen laita?
E-junnuista
Mmamis
162926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä tämä on suuri vääryys. Aika usein valmentajille tulee väärinkäsitys siitä, mikä heidän tehtävänsä on. Heidän tehtävänsä ei ole saada voittavia juniorijoukkueita vaan tuottaa paljon osaavia pelaajia. Seurahan ei käytännössä hyödy mitään siitä, paljonko sillä on juniorimitaleita.
Väitän, että melkein kuka tahansa pesisvalmennuksessa mukana oleva saa valmennettua joukkueen joka voittaa mitaleita jos hän peluuttaa vain parhaita. Se ei ole yhtään mikään ansio. Se sen sijaan on, että valmentaja pystyy valmentamaan suuren joukon hyviä pelaajia. Tällä parhaiden peluuttamisella yleensä kehittyvät vain muutamat pelaajat. Kyllä se on nähty ainakin meidän seurassamme.
Kaikki juniorit ja heidän vanhempansa kuitenkin (luultavasti) ovat maksaneet samat pelaajamaksut ja osallistuneet samalla lailla talkoisiin ja joukkueen kyydityksiin. Kaikilla on oikeus saada sama peliaika ja näyttömahdollisuus. Monet pelinjohtajat yrittävät sahata vanhempia silmiin sillä, että hokevat että "meillä kyllä kaikki saavat pelata" tai "jokerin hommakin on tärkeä". Kyllä lapsi ja hänen vanhempansa huomaavat, mikä on totta ja mikä ei. Eivätpä taida valmentajien omat lapset yleensä niitä eniten jokerikomennuksia saaneita olla? Naurettavinta on se, että nämä sivussa istuttajat lausuvat aika usein nämä maagiset sanat: "pelaamalla sitä oppii parhaiten".
Eikä se peluuttaminen ole tasapuolista silloinkaan, kun lapset ovat kentällä. Tietyille pelaajille ei koskaan heitetä palloa ja heidät asetetaan sopivasti kuolleisiin kulmiin pelaamaan niin että heille tulisi mahdollisimman vähän tilaisuuksia saada edes yrittää joskus palloa kiinni pelitilanteessa. Tämä on sitä voitontavoittelua lasten kustannuksella.
Sitten on vielä tämä tyypillinen vastaveto: "tulkaa itse tekemään juniorityötä, jos luulette sen olevan vaikeaa". Kyllä olen tehnyt enkä tuntenut tarvetta peluuttaa omaa lastani yhtään sen enempää kuin muitakaan. Peluutuksesta pidettiin kirjaa vuoron tarkkuudella. Siis ei pelkästään ottelun, jakson, tai vuoroparin tarkkuudella. Vaan vuoron. Jokaisesta pelaajasta on kirjanpidossa tieto, montako sisävuoroa ja ulkovuoroa hän kesän aikana pelasi. Eihän se ihan tasan mennyt, mutta ei se ole tarkoituskaan. Tärkeintä on se, että tavoittelee sitä. Ei ole liian vaikea asia, jos yhtään sitä haluaa.
Se on ainakin helppo järjestää, että oma lapsi saa täsmälleen keskimääräisen määrän peliaikaa. Tämän minä hoidin ehdottomasti, koska se on paras tapa saada valitukset kuriin.
Piti tietenkin kirjoittaa "tulkaa itse tekemään juniorityötä, jos luulette sen olevan niin helppoa". Tuossa oli alunperin "vaikeaa"...
sitä pesistä.
pohjanmaan pesiksen alaisuudessa taitaa olla niin, että myös e-ikäisissä kaikki käyvät mailan varressa ja kaikkien 12 pelaajan juoksut lasketaan. muualla tulee kolmesta palosta vuoronvaihto. eli jos muistan oikein, ollaan vielä e-junnuissakin ainakin pohjanmaalla "turvassa", että kaikki pääsevät lyömään. sitä en osaa sanoa, että onko pakko vaihtaa jokerit myös ulkopeliin, kuten f-junnuissa on. kertokaa, jos joku tietää, itseäkin kiinnostaa.
pohjanmaalla taidetaan myös pelata 2 2 1 jaksoin, muualla 3 3 1. tää siis vaan muistin varaista tietoa, oikaiskaa, jos oon väärässä.
Olet kyllä ihan väärässä. Pohjanmaalla nimen omaan e-junnuissa parhaat pelaa ja lapsia on D-junioreissa paljon vähemmän mukana kuin muilla alueilla. Muualla menestystä maltetaan odottaa.
E-juniorit ei siltikään vielä pelaa kolmella palolla, vaan 12 lyöjän juoksut lasketaan. Siinä olet oikeassa, että vain parhaat pelaa ja ne vähemmän hyvät ovat ainakin sen toisen jakson jokerina. Tai en edes sanoisi, että vähemmän hyvät... vetäjien omat ja kummin kaimojen muksut ei ole juuri koskaan jokerina ja ne joiden naama ei miellytä sitäkin enemmän. Ja lopettamisprosentti on kova. Jo D-ikäisistä tähytään naapuriseuroja voimien yhdistämiseksi, kun omat junnut ei riitä.
D-pojissa ei oo tänä vuonna ku 24 joukkuetta pohjanmaalla ja e-pojissa 25, joten sulla näyttää olevan faktat hallussa.
Meillä tosiaan parhaat pelaa ja muut on potkimas.
Itse olen valmentanut nuoria tyttöjä G-ikäisistä c-Ikäisiin asti.Meillä pelattiin juuri reilun pelin hengessä, kaikki pelaa... Aina tehtiin taulukkoa vihkoon josta nähtiin kauden lopussa kuka on pelannut ja kuinka usein ja mitä on pelannut.. Juuri näin teimme sen takia, kun on näitä vanhempia jotka väittivät aina, ettei heidän tyttönsä ole saanut pelata kuin joskus.. Taulukkoon laitettiin, kuka on pelannut jokerina, kuka on joutunut olemaan koko ottelun sivussa(joukkueessa silloin 15 tyttöä) kuka osan pelistä jokerina, kuka saanut pelata koko pelin. Valmentajalta se vaati paljon, mutta kyllä kannatti. Näin seuraavassa pelissä oli taas joku toinen vaihdossa, poissa, jokerina. Kauden lopussa oli kiva katsoa kun kaikiila oli ollut sama määrä pelejä, peliaikaa jaljellä. Reilun pelin joukkueeksikin leirillä valittiin. Se lämmitti mieltä, vaikka ei sitä niin sanottua menestystä tullut sillä saralla, mutta pääasia oli että kaikilla oli yhtä kivaa. Tällä hetkellä tytöt ovat jakaantuneet ympäri suomea eri opiskelujen vuoksi, mutta vieläkin he soittelevat ja käyvät katsomassa seuraavan sukupolven harjoituksia, ja muistelevat kuinka kivaa oli kun ei tarvinnut tapella joka kerta pelipaikasta eikä-ajasta. Nyt ne samaiset "isot tytöt" pelaavat jotkut B-superia ja ylempiä sarjoja. Näin sen homman mielestäni kuuluu mennä ainakin D-ikäisiin asti, sen jälkeen voi valmentajakin alkaa miettiä kuka oikeasti haluaa pelata, kuka vaan kuluttaa aikaa ja muiden pelaajien resursseja, kuka haluaa vaan lähteä leirille ja peleihin, mutta harkat ei kiinnosta.Siinä kohtaa voi mielestäni jo tyrkätä sivuun useammin kuin muita. Mutta ota asia puheeksi vaikka seuran johdon kanssa, tai mene vaikka lapsesi kanssa valmentajan juttusille. Epäreiluja valmentajiakin on olemassa, mutta kova kovaa vasten ja noin nuorten harrastajien kyseessä olessa on vanhempien tehtävä tuoda asia julki. Lapsia ei siihen voi sotkea. Lapsi on sinun ja sinä tunnet hänen mielipahansa parhaiten, rohkeasti vain juttusille.
Hyvä kirjoitus. Kunpa asiat vaan olisivat näin yksinkertaisia. Meidän lasten joukkueessa on asiaan muutaman vanhemman taholla yritetty vaikuttaa mutta vanhempain palaverissa on vain syötetty pajunköyttä kuinka lapset muka itse haluavat menestystä ja janoavat mitaleja.
Selitykseksi sanotaan että osa pelaa enemmän siksi että he ovat harjoitelleet ahkerasti. "Laittakaa poikanne harjoittelemaan kotonakin". Se on vaan kumma että jo pikkupoikana samat istuivat vaihdossa ja samat pelasivat. Kaikki olivat harjoitelleet saman verran. Vetäjän lapsi tietenkin on alusta asti pelannut sellaisilla paikoilla ja lyöntinumeroilla että mahdollisimman paljon on saanut vastuuta. Koskaan en ole nähnyt pelinumeroita arvottavan vaikka näin olisi sääntöjen mukaan pitänyt tehdä.
Sanon vaan että uskomattoman typeriä osaavat tietyt vetäjät olla. Ja joukossa tyhmyys sen kuin tiivistyy.
Meidän pojan joukkueessa on vielä niin että vetäjät selkeästi rankaisevat lapsia vanhempien valituksista. Eräänkin vanhempainpalaverin jälkeen kun siinä pari vanhempaa korotti ääntään siksi kun oma lapsi on liian paljon jokerina. Palaverissa esitettiin peluutuslista jossa selvästi näkyikin tämä asia. Miten kävi? Seuraavassa pelissä toinen lapsista oli kokonaan sivussa ja toinen pelasi jokerina toisen puolen pelistä. Sekin aika joka meni ulkokentällä, oli kakkospesällä jonne ei yhtään heittoa heitetty. Valmentajakin huusi pelaajille, että älkää heittäkö. Kaiken lisäksi joukkue hävisi tämän pelin selvästi. Mitä olisi menetetty jos olisi edes tämän kerran annettu vastuuta näille heikommillekin enemmän?
Vuosi vuodelta pesäpallopelien seuraaminen käy aina vaan ankeammaksi. Oma poika ei viihdy ja tuntuu pahalta kun tietää että hänellä olisi ollut aivan hyvät mahdollisuudet jopa pärjätä pesäpallossa jos vetäjät olisivat antaneet enemmän mahdollisuuksia. Aivan alusta asti on tämä nokkimisjärjestys tässä joukkueessa ollut. Mitaleja on tullut, mutta ei poika niistä osaa iloita kun ei oikeastaan ole saanut kokea onnistumisen iloa ja hyväksymistä valmentajilta. Kuskiksi kyllä vanhemmat kelpaavat mutta lapsi tuntuu olevan pakollinen paha.
Olen ollut jo useamman vuoden poikien joukkueen joukkueenjohtaja (F - > D tällä kaudella). Olen pyrkinyt pitämään huolen, että kaikki pelaavat, kukaan ei ole jokerina koko peliä ja jokerivuorotkin vielä vaihtelevat. Mutta tämä ei tunnu riittävän kaikille vanhemmille. Yleensä nämä valittajat ovat niitä vanhempia, jotka eivät osallistu pelien järjestämiseen (kirjurointi, buffa, kuljetukset) tai muutoinkaan ole mukana joukkueen yhteisissä tekemisissä.
Vielä tuohon peluuttamiseen sen verran, että minusta harjoituksiin osallistumisesta pitää myös palkita eli ne jotka harjoittelevat myös saavat enemmän peliaikaa. Ei ole oikein ahkerasti harjoittelevia kohtaan, jos nämä keväisin ilmestyvät "muuttolinnut" saavat pelata yhtä paljon.
pitäisi näkyä jotenkin pelaamisessakin. ei voi ilmestyä kesäkuussa kentälle ja vaatia päästä peliin. mutta ihan oikeasti, sinun kaltaisia pelinjohtajia on harvassa, suurin osa noista pelinjohtajista kyllä ajattelevat vain omiensa pelaamista. ja joukkueen pärjäämistä.
meilläkin joukkueella on kaksi valmentajaa, joilla selväsi suosikit omiensa lisäksi. sitten ne muutamat istuvat jokeripaita päällään vähintään toisen puolen pelistä. kakkosvahtia kummempaa paikkaa eivät pelissä saa. lyöjärooli on etenijästä korkeintaan vaihtajaan.
viime kesänä yksi poika joukkueesta löi hanskat tiskiin, kun hermostui epätasaiseen kohteluun. tämäkin poika löi tosi hyvin, harjoitteli paljon kotona, oli tunnollinen harjoituksissa, käyttäytyi vähintään yhtä asiallisesti kuin muutkin pojat. kesän yhdeksästä pelistä hän pelasi 2 peliä kokonaan, 2 oli kokonaan syrjässä ja loput jokerina. joka pelissä ulkopelipaikka oli kakkonen ja sisäpelissä numerot 1-3 käytössä. muuta syytä en keksinyt, kuin että pojan isä välillä kysyi, miksi kaikki eivät saa pelata yhtä paljon ja kun pelinjohtaja sanoi, että kaikki eivät ole vielä yhtä kehittyneitä, niin isä väitti, että ei muut opikaan, elleivät saa pelata, pelaamalla oppii.
sitten esim sellainen poika, joka tosin harjoitteli tunnollisesti, mutta jolla oli paha asennevika pelasi liki kaikki pelit kokonaan, vain kahdesti jokeripaita päällään ja kerran oli kokonaan pois. tämä poika kiukutteli heti, kun sitä jokeripaitaa tarjottiin ja poika juoksi kuin kihtinen koira, ei edes yrittänyt juosta lujempaa. hän vain oli mielestään kova lyöjä ja takakoppari, muuta ei välittänytkään olla. näiden poikien taidoilla ei ollut suuriakaan eroja, olivat erityylisiä pelaajia. mutta koska tämän toisen pojan isä oli pelinjohtaja vanhemmille pojille, hyvä veli systeemi toimi.
tuntuu, että joitakin poikia pidetään vaan hätävarana joukkueen varsinaisten pelaajien lisäksi. eli pojat saavat peliaikaa, jos jostain syystä vakiremmi ei pääsekään kokonaisuudessaan mukaan. näiden poikien vanhempien silti oletetaan osallistuvan täysimääräisesti vuosimaksuihin, kuljetuksiin, ravintolan pitoon ja muuhun kökkään.
eräs äiti (toinen joukkue) sanoi viime kesän alussa, että heillä poika on kyllästynyt olemaan vaihtopenkillä ja jokerina. hän itse aikoo osallistua seuratyöhön täsmälleen samassa suhteessa kuin poika saa peliaikaa - osallsitukoon ne enemmän, jotka siitä hyötyvätkin. osa vanhemmista uskaltautui sitten sanomaan samaa ja yllätys yllätys, tämä joukkue oli yksi tasaisimmin pelaavista viime kesänä ja se näkyi loppukesänä tosi tasaisena rinkinä pelaajia.
Voisi olla ehkä fiksua laittaa vanhemmille nimetön kysely, mitä he odottavat pelinjohtajilta ja valmentajilta kun laittavat lapsensa pesäpalloharrastukseen. Loppujen lopuksi hyvin harva vanhemmista oikeastaan toivoo joukkueen erityisemmin menestyvän tai se ei ole millään tavalla päällimmäisenä listalla. Tärkeintä olisi, että oma lapsi saisi pelata ja kokea arvostusta ja yhteenkuuluvuutta.
Olen joskus verrannut asiaa siihen, kun lapsi laitetaan maksullisille pianotunneille. Kuvitelkaapa tilanne, jossa pianonsoiton opettaja antaisikin samaan hintaan enemmän soitonopetusta ja harjoitusaikaa sellaisille, jotka ovat edistyneempiä. Heikommat joutuisivat seuraamaan sivusta, kun toiset saavat soittaa. Hyväksyisikö kukaan vanhemmista tämmöistä?
Nyt kuitenkin pesäpalloharrastuksessa on juuri näin. Vanhemmat maksavat vuoden aikana melkoisen määrän erilaisia maksuja ja osallistuvat kyydityksiin ja pyörittävät kioskia ym. Kuitenkin on juuri niin, että osa vanhemmista saa sijoittamalleen rahalle selvästi enemmän vastinetta. Heidän lapsensa saavat pelata ja kehittyä. Sitten taas osan lapset joutuvat olemaan niitä "pakollisia pahoja", joita on pakko peluuttaa edes vähän jotta ei näyttäisi ihan niin kamalan törkeältä.
Olen itse ollut vanhemman ominaisuudessa "hätäpalaverissa", kun pari vanhemmista oli valittanut peluuttamisesta. Siellä kyllä kysyttiin mitä mieltä asioista oltiin, mutta valmentajan auktoriteetti oli sen verran kova, ettei siinä juuri kukaan suutansa auki saanut. Pelit jatkuivat palaverin jälkeen saman kaavan mukaan eli mikään ei muuttunut. Samat vakiokaverit pelasivat vastuullisissa tehtävissä ja samat kierrättivät jokeripaitoja keskenään. Sivussa olijoilla ei ole mitään toivoa nostaa tasoaan. Jo vuosikausia jatkunut "nokkimisjärjestys" on jakanut joukkueen pelaajat eri kasteihin. Siitä kastiluokasta ei pudota eikä nousta.
Mielestäni tietty tasaisen peluuttamisen vaatimus täytyisi näkyä säännöissäkin. Kun pelataan kumminkin "vain" pesäpalloa, jossa ei tavoitella kansainvälisiä areenoita, niin ei ole minkäänlaisia perusteita sille, miksi joistakin pelaajista täytyisi lähteä kehittämään tähtiä jo lapsesta pitäen. Kyllä suomalaiseen pesäpalloon aina riittää pelaajia. Ei niitä ulkomailta tarvitse hankkia. Jos valmentajilla ei ole malttia odottaa vähän kauemmin ennen kuin sitä menestystä lähdetään tavoittelemaan, niin silloin asiaan on puututtava säännöillä. Vaikka niin, että mitaleja ei ole mahdollista saavuttaa ellei joukkueen peluutuspäiväkirja noudata tiettyjä asetettuja vaatimuksia. Mitä ne voisivat olla, niin sitä voitaisiin yhdessä miettiä?
verrata myös harrastelijanäytelmään. ei kukaan ohjaaja laita sitä tumpelointa änkyttäjää päärooliin, mutta kaikille yritetään löytää jokin rooli...
Asia lienee eri, jos tästä näyttelijäharrastuksesta perittäisiin maksuja, jotka vastaisivat pesäpalloa harrastavan lapsen vanhempien maksettavaksi tulevia summia. Olisiko silloin sopivaa pitää pääosasta kiinnostuneita lapsia vuodesta toiseen sivurooleissa?
Minusta tästä on turha edes hirveästi väitellä. Kyllä tosiasia on se, että monet valmentajat pitävät täysin perusteettomasti osaa pelaajia sivussa. Eivät nämä oikeasti ole olennaisesti "tumpelompia" kuin muut. Ero osaamisessa johtuu pääosin pienemmästä peliajasta, En tiedä, onko monilla kyseessä jopa tietoinen taktiikka. Mitä enemmän pitää sivussa, sitä todennäköisemmin tämmöinen pelaaja ennemmin ja myöhemmin lopettaa pesäpallon ja sitä varmemmin se oma lapsi saadaan pysymään valokeilassa. Likaista, itsekeskeistä peliä lapsi- ja nuorisotyön muotoon piilotettuna.
niin. olen osittain samaa mieltä. itsekin muutamaa joukkuetta seurailleena olen todennut, että ne parhaat pelaajat istuvat vaihtopenkillä tai jokerina. nimittäin se peliaika, minkä nämä kaverit saavat on murto-osa näiden ns tähtien peliajasta. ja silti nämä kaverit ovat liki yhtä hyviä kenen tahansa kanssa. eli jos saisivat pelata yhtä paljon, niin miten hyväksi kehittyisivätkään. samoin ne pelipaikat, joita jaetaan näille muutamille kavereille. jos aina pelaa linjalla lukkari-sieppari-ykkönen-keskikenttä, niin sinne tulee palloja yhden pelin aikana yhtä paljon kuin koko kesän aikana esim kakkosvahdille. ja silti tämä ikuinen kakkosvahti pelaa liki yhtä hyvin kuin tämä keskuskaarti. herää kysymys, että miten hyvä tämä kakksovhti olisikaan, jos saisi pelata vaikka yhden kesän ykkösvahtina.
ns vanhempainpalaverit ovat yhtä tyhjän kanssa. jos joku uskaltaa aukaista suunsa epäkohdista, niin se kostautuu viimeistään pelaajalle. eikä mikään muutu, selitetään vain, että kun ei pelisilmä tai heittokäsi tai joku muu ole vielä ihan siinä kunnossa, että voisi laittaa vastuullisempaan paikkaan... no ei kai se kehitykään, jos pelaat kakkosvahtina ja pelikaverit eivät edes yritä polttaa sinne, kun ovat huomanneet, ette pelinjohto luota.
silti näiden ikuisten jokereiden vanhempien rahat ovat kelvanneet kattamaan seuran kuluja vuosimaksujen muodossa, he kelpaavat kirjureiksi ja tuomareiksi. heidän autonsa kelpaavat kuskaamaan pelireissuja. heidän työpanos kelpaa ravintolaan kerryttämään joukkueen kassaa, jolla... kustannetaan leirejä parhaille pelaajille tai muuta vastaavaa. heidän lapsensa ei vain kelpaa kokoaikaiseksi pelaajaksi.
ymmärrän tosin pelínjohtoakin. suurin osa pelaajista pelaa voitosta, nuori suomi meininki - kaikki pelaa - ei ole aina hyvä. peliaikaa ei tarvi suoda harjoituksista lintsaajille tai asennevammaisille. jotkut ihan oikeasti ovat ylitse muiden ja elleivät he saa pelata niin kuin haluavat, voi nämä lahjakkuudet vaihtaa joukkuetta tai lajia. jotkut myös panostavat hommaan enemmän kuin muut - toiset käyvät vain harjoituksissa, toiset tekevät myös kotiläksyjä.
mutta... usein näen että pelin lopputulos on ihan selvä - ollaan joko jo voitettu tai hävitty. silloin voisi sen ikuisen kakkosvahdin nostaa yhden vuoron ajaksi ykköselle, sieppariksi tai keskimieheksi. silloin voisi sen ikuisen lyöjäjokerin, joka vain yrittää kentälle, vaihtaa lyömään ajoa. mutta en koskaan ole nähnyt tätä - vaikka joukkue johtaisi 25-2, niin sama jannu jatkaa ykkösellä jne.
nuorin lapsistani aloitti viime kesänä uransa F-tytöissä. Heillä on aivan ihana vetäjä, opettaja, jolle kaikki ovat tärkeitä. Tyttöni pelasi siepparina, ykkösvahtina, kakkosvahtina, takakentällä,keskellä, kolmosella... löi varmaan kaikki numerot välillä 1-9. kuten muutkin tytöt. vetäjä ilmoitti, että hänelle on sama kuka voittaa F-tytöissä pelit. Hän haluaa, että tämä porukka pelaa kauan yhdessä. pari tyttöä koki, että he ovat liian hyviä tällaiseen sakkiin ja että heitä ei arvostettu tarpeeksi ja vaihtoivat porukkaa. muut viihtyivät erinomaisesti. uskon, että moni poikaporukka voisi hakea oppia tältä pikkutyttöjoukkueelta. pojat hakevat menestystä liian varhain. sitten viimesitään D-ikäisenä katselleen naapuriseurojen puoleen kun ei olekaan enää joukkueeessa tarpeeksi poikia - ikuiset jokerit ovat lopettaneet.
Että itseasiassa ne parhaat pojat siellä ikuisena esim kakkosvahtina seisovatkin. Ja vielä toisen vuoroparin jokerina. Jos oikein laskee ne pallot, mitä sinne satelee, niin aika lahjakkaita kavereita ovat, jos pysyvät edes jotenkin niiden toisten mukana, jotka saavat palloja jatkuvasti siepparin, ykkösvahdin ja keskimiehen roolissa.