Mites asiaa pitää hoitaa eteenpäin, kun lapset ilmoittavat haluavansa muuttaa toisen vanhempansa luo. Erossa sovittu keskenämme huoltajuudesta, mutta nyt nämä 12v ja 10v kyselevät, josko voisivat muuttaa luokseni. Tätä kyselyä olen kuullut nyt usean kuukauden ajan, kyseessä ei ole hetken mielijohde tai en voi tietää sitä.
Mistä sitten aloitetaan tilanteen ratkaiseminen, jos itse lähden viemään asiaa eteenpäin puolisolle, niin tiedän saavani "syytteet" lasten manipuloinnista, ja se ei edistä tätä asiaa yhtään.
Mistä sitten aloitetaan tilanteen ratkaiseminen, jos itse lähden viemään asiaa eteenpäin puolisolle, niin tiedän saavani "syytteet" lasten manipuloinnista, ja se ei edistä tätä asiaa yhtään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
katso laki24 sivulta, löytyy ja lastensuojelulakikin löytyy ihan googlettamalla. Lapsia kyllä tänäpäivänä kuunnellaan.
Asia hoituu eteenpäin niin, että kysyt ex-puolisoltasi ovatko lapset hänelle puhuneet samoin... ja mitä mieltä hän asiasta on... ja mistä voisi johtua...
Sitten keskustelette vaikka nelistään. Lasten ymmärrettävä, että päätös vaikuttaa kouluun ja varmaan kaveripiiriinkin... eikä sitä muuteta mielijohteesta.
Mihin päätökseen te vanhemmat päädyttekin, toivottavasti kuulette tuon ikäisiä lapsianne ja heidän tahtoaan... tai muuten "tilatte vaikeuksia", molemmat.
Jos/kun sovitte huoltajuussopimuksen muuttamisesta, kerrotte lapsille että se on teidän vanhempien päätös, ei lasten. Koska, tulee päiviä jolloin heitä kaduttaa ... ettekä te vanhemmat tahdo että lapsi syyttää itseään valinnastaan kun se "kurja päivä" tulee, ja hän jupisee ehkä ansaitustakin kurinpalautuksesta "uudelta" lähivanhemmaltaan.
JOS lasten lähivanhempi ei muutosta hyväksy, asia vietävä oikeuteen. Tehdään ns. olosuhdeselvitys ja lapsia kuullaan, käytännössä 12-vuotias saa jo "päättää" kummassa osoitteessa tahtoo asua. Tässä valossa kuvittelisin että lasten lähi ymmärtää edetä asiassa sopien, ei tuomarin määräyksellä.
On helppo sanoa vuosia sitten eronneena miten olisi pitänyt toimia.
Erotilanteessa ainakaan meillä ei ihan ensimmäisenä ollut mielessä sopupeli.
Mikään ei käynyt ex:lle kun ei ollut käynyt ennenkään.
Annoin periksi kaikesta, mutta lapsesta en suosiolla, koska tiesin tasan tarkkaan kuinka huono äiti hänellä todellisuudessa on.
Miehenä tietty hävisin, tai paremminkin lapsi hävisi, kiistan.
Nyt muutaman vuoden päästä lapsi on moniongelmainen, lihonut ja koulukiusattu hermokimppu.
Hän on koko ajan halunnut asua luonani, mutta minkäs teet?
Tuntuu todella pahalta katsoa kuinka oma lapsi menee rappiolle aivan silmissä.
Ainoa asia maailmassa mitä en pystynyt sopimaan ja ainoa millä on todellista merkitystä, joutui ex:n koston välineeksi ja uhriksi!
Kysymys lasten huoltajuudesta lienee ainoa asia maailmassa jossa naisilla on lähes täydellinen määräysvalta. Eivät he siitä luovu vaikka löisit minkälaiset faktat pöytään!
Olen samaa mieltä. Lässynlässyn "pitäisi ja pitäisi" jutut voi jättää omaan arvoonsa. Sossu huolehtii kyllä että mies teilataan ja lapset menee äidille. Edes sossu ei ajattele lasten parasta.
miehelle joka kirjoittaa ASIAA!
Ottaa päähän lukea miesten kirjoituksia että naiset ei anna lasta isälle jne..
Itse olen ollut lähivanhemopi ja nyt olen etävanhempi. Elämäntilanteet ja lapsen tarpeet muuttuvat ja silloin on lapsen etua ajateltava eikä mitään muuta.
Voiko paremmin sanoa, että kerrotte sen yhteisenä päätöksenä. Juuri näin, lapsi/lapset ei päätä vaan vanhemmat (erosta huolimatta) ja vanhemmat kantaa myös vastuun!
Upea kun edes yksi mies on fiksu. Kiitos!
Ei yhtään naurata jos väität että naiset ei estä tapaamisia jos omalla kohdalla vain on niin!
Kaikki eivät toimi niin kuin tämä vuosia täällä roikkunut jälkiviisas neuvoo.
Voi kun tapaisi joskus edes yhden fiksun naisen joka ei kehuisi itseään kehumasta päästyään.
Ihan oikeasta vastuunkannosta en edes haaveile.
M36, päivitä edes niccisi!
Kokoontukaa yhteen, lapset sinä ja eksäsi. Puhukaa asiasta. Antakaa lasten puhua ja kuunnelkaa.
Lapsilla on varmasti omat syynsä miksi haluavat muutoksen. He kyllä kertovat, jollei suoraan, niin kiertotietä lasten tavalla kertoa. Lasten kertomasta ilmenee sekin jos heidän mielipiteensä perustuu jonkun ulkopuolisen tahon käsityksiin.
Miettikää sitten te aikuiset onko sopimuksen muuttaminen käytännössä mahdollista. Eli voivatko lapset käytännössä asua sinun luona huomioiden koulut ja kaverit, asuintilat, läsnäolosi lasten elämässä jne. Jollei se ole suoralta kädeltä mahdollista voisitko tehdä muutoksia jotka mahdollistaa sen.
Jos sitten exäsi alkaa väittää sinun manipuloineen lapsia niin menkää te aikuiset lastenneuvojan luo kysymään miten saisi selville lasten omat vilpittömät mielipiteet. Lastensuojelulla on siihen keinonsa.
Exäsi vastustaessa muutosta lasten mielipiteestä riippumatta voit tarvittaessa viedä asian oikeuteen. Muutosta saadaksesi pitäisi olla jotain "lasten tahtoa" merkityksellisempiä tekijöitä jotta sopimus muutettaisi. Mutta yrittäähän voi aina.
Lpasethan eivät päätä vaan aikuiset, mikä johtuu kummankin aikuisen omista resursseista hoitaa lapsia joko pääsäntöisesti tai etävanhempana.
Kompromissina voitte suostua sopimuksen muuttamista siten, että lapset olisivat vain enemmän sinun luonasi.
Mikäli muutos taas ei olisi mahdollista se pitää selittää lapsille siten, että on TEidän kummankin aikuisen ratkaisu pysyä entisessä. Sinun ei kannata lähteä puhumaan lapsille "minä olisin kyllä suostunut, mutta..." SE on manipuloimista.
Oleellista ei ole nyt se, missä lapset asuvat ja missä haluavat asua vaan mikä hommassa on takana.
Olisi hyvä pystyä keskustelemaan lasten lähihuoltajan kanssa, mikä on tilanne. Jos on jotain hämminkiä menossa, niin saatat hyvällä tuurilla pystyä tukemaan tilannetta. Jos exäsi luona asiat olisivat ihan päin helvettiä, niin olisit saattanut saada asiasta muuta vihiä, vai?
Voi myös olla niin, että lapset sanovat haluavansa asua luonasi, jos kokevat että sinua ahdistaa asua heistä erossa. Tai sitten varhaisteini testailee sinun mielipidettäsi ja pienempi tukee sen kummemmin miettimättä. Tässä on tuhottomasti vaihtoehtoja ja hätäily ei ainakaan olisi lasten etu.
Valitettavasti on tilanne mikä vaan, niin sosiaalitantat antaa 99% todennäköisyydellä lapset äidille, on tilanne tai lasten tahto mikä vaan.
Lisää miehiä alalle, sosiaalipuoli jos mikä tarvitsisi 'kiintiömiehet' mukaan. 50-50 sossutädeiksi ja sediksi.
vanhemmuus. Koko remmi koolle ja yhdessä puhumaan/neuvottelemaan, miksi lapset haluavat muuttaa isälle?
Ettei vaan ole kyse lähivanhemman sääntöjen kiertämisestä?
Erossa tärkeintä on säilyttää vanhemmuus ja unohtaa se taakse jäänyt perisuhde. Mikäli ette pääse sopuratkaisuun niin sosiaalityöntekijät lastensupojelusta tekee olosuhdeselvityksiä, oikeuden pyynnöstä ja sitten te asianajajienne kanssa yhdessä neuvottelette käräjäoikeudessa lopputuloksen!
Viisainta on löytää vanhempien se ratkaisu kuin lähteä riitauttamaan asiaa. Koettu on.
mitä lasten haluamisen takana on. Yleensä siellä on jotain hyvin yksinkertaista ja ehkä hieman kuvitteellistakin. Etävanhemmasta saattaa tulla lapselle ruusuinen ja kovin juhlallinen käsitys, kun tapaamisia on harvemmin kuin päivittäin. Lähivanhempi saattaa lapsesta tuntua ikävän arkiselta.