lyhyet miehet -mitään hyvää sanottavaa?

No, en tunne lyhyitä miehiä läheisesti, enkä oikein muutenkaan, mutta jos muistelen vaikka jotain kouluaikoja niin lyhyet mieshet olivat tosi huumorintajuisia, hauskoja, rentoja, leppoisia jne. Nuo on hyviä piirteitä kaikki.

Taino..pari lyhyttä miestä oli sit sellasia ärhentelijöitä, kokoajan suunnilleen nyrkit pystyssä, mutta uskon et se oli niiden pään sisällä se ongelma, eikä siinä pituudessa/lyhyydessä.

ei ole mitään hyvää tai pahaa sanottavaa. Se ihminen itse ratkaisee mitä sanoisin. Ei hänen pituutensa.

Ei sitten vastata

kun istuu heidän takanaan huonosti suunnitellussa elokuvateatterissa.

ihmisestä. Jos nyt fyysisesti tarkoitat, niin ei mua ole lyhyys haitannut paitsi ehkä jos mies on hirveän hoikka myös. Seurustelukumppaneiden pituudet on vaihdellu välillä 170-193 senttiä, itse olen 178.

Lyhyillä miehillä on usein sellaiset söpön poikamaiset kasvot. Ja fanitan myös aasialaisia miehiä, niillä on niin upea luusto, väritys ja vahvat hiukset.

Jos ihminen on henkisesti lyhyt, eli lyhyys ilmenee jonakin alemmuuskompleksina, niin se ei ole koskaan viehättävää.

Lyhyttä miestä yltää pussaamaan helpommin! Lyhyet ihmiset yleensä ovat minusta kauniimpia kuin pitkät - lyhyiden ihmisten mittasuhteet ovat jotenkin paremmat. Tiedostan toki ettei tämä ole yleinen mielipide. Näkemykseni johtuu varmasti osittain siitä, että itsekin olen lyhyt. x)

vastaan silti:

Eipä suuremmin ole mitään hyvää sanottavaa, ainakaan parisuhdemarkkinoilta ja omien kokemusten perusteella.

Ja ihan ensiksi on todettava, että olen fyysisesti ollut aina kiinnostunut lyhyemmistä miehistä. Eli kritiikkini ei kohdistu ollenkaan itse fyysiseen mittaan. Mutta olen joutunut hämmentyneenä toteamaan, että lyhyiden miesten kanssa on ollut poikkeuksetta ongelmia henkisellä puolella.

Tutustumisvaiheessa mukava, huumorintajuinen ja viehättävä mies muuttuu suhteen vakavoiduttua heikkoitsetuntoiseksi, mustasukkaiseksi, omistushaluiseksi ja vallanhaluiseksi napoleoniksi.

Ja kun tätä ominaisuutta kommentoi, saa silmilleen aggressiivisen hyökkäyksen ja väitteitä siitä, että olen löytänyt "miehekkäämmän" (lue pidemmän) miehen, jonka luokse haaveilen.

Tämä on toistunut kolmen miehen kanssa. Jonka jälkeen olen pitänyt huolta, että miehellä tulee aina olla 15 cm omaan pituuteeni nähden, ennen kuin edes harkitsen lähempää tuttavuutta. Vastaavaan en ole törmännyt pidempikasvuisten seurassa.

On varmasti niin, että minulla on ollut vain huono tuuri ja yleistän pieneen otokseen perustuvan havaintoni, mutta en ajatellut enää ottaa riskiä.

Itse olen pitkähkö nainen ja kiinnostunut ihanasta, lyhyemmästä miehestä. Mutta loppupeleissä ehkä kuitenkin se pituusero on ratkaiseva tekijä miksen aloitetta tee. Pinnallista kait, mutta hassua tuntea itsensä goljatiksi toisen vierellä.
Menikö asian vierestä ;)