suhde? Kihloihin menty vasta viime vuonna. Itse nyt lähentelen 30 ja mies 10 vuotta vanhempi. Tuntuu etten kertakaikkiaan voi olla enää tässä suhteessa. Osasyynä on työpaikalta löytynyt mies, vaan kun en tiedä onko hän nyt syynä tähän erohaluun vai onko syynä se etten ole saavuttanut elämässäni juuri muuta kuin opiskelut ja työpaikkani. Haluaisin elämältäni vielä paljon enemmän kuin tätä. En tunne enää rakkautta, tyytyväinen olen kaikki on muuten hyvin vakaa suhden hyvä työpaikka elämä muuten mallillaan vaan paljon puuttuu jotain muuta. Onko tyydyttävä tyydyttävään vai onko ihmisellä mahdollisuus saada rakkautta lopunelämäkseen ja saavuttaa enemmänkin. Haluan pois tästä, mutta en kertakaikkiaan tiedä miten sen hänelle sanoisin??!! Olen velkaa hänelle paljosta 9 vuoden jälkeen. Hän murtuu täysin, vaan kun minä tukahdun, millon on aika ajatella itseään.. vai onko koskaan. Jäänkö tähän ja opin jälleen rakastamaan ja olemaan tyytyväinen. Vaan kun ajtukset ja tunteet ja ikävä on toisen luo. En ole pettänyt puolisoani fyysisellä tasolla missään vaiheessa, mutta pian olisin valmis siihenkin jos eron saisin, sekö olisi helpoin reitti? Ei ainakaan pyytäisi enää jäämään sen jälkeen.. Miten olette päässeet ylitse tästä?vai onko munulla 30 kriisi? Onhan minullakin oikeus rakastaa, ja taidan rakastaa toista...
Kuinka lopettaa
9 vuotta kestänyt
2745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kolmenkympin kriisiltä.
Itse olin suunnileen vastaavassa tilanteessa 2 vuotta sitten. Kriisi kesti kaikkinensa reilun 1,5 vuotta ja koko sen ajan oli ero mielessä. Jossain vaiheessa meinasin sitten sanoa, että se on nyt kerta kaikkiaan loppu, en kestä enää hetkeäkään. Jostain sain kuitenkin voimia jatkaa, vaikka jokainen solu kehossa huusi vapauteen. Vuoteen mahtui myös ihastuminen kuinkas ollakaan uuteen työtoveriin. En kuitenkaan koskaan pettänyt miestäni, vaikka vuoden ajan tämä mies oli koko ajan mielessä, kokonaan hän unohtui kriisin loppu vaiheessa. Enemmän kuin toi ihastus eroon ajoi juuri tuo vapauden kaipuu ja tyytymättömyys nykyiseen elämään. Tavallaan kyseenalaistin kaiken sen hetkisen elämän. Kun kriisi sitten oli ohi, niin muistan elävästi sen tunteen, kun tajusin, että onneksi en tehnyt silloin hätiköityjä päätöksiä elämäni suhteen. Minun kuuluu olla juuri tämän miehen kanssa ja tämä on paras elämä minulle.
Eli älä tee hätäisiä päätöksiä kriisin keskellä, vaan käytä kriisin aika itsesi tutkiskeluun ja kehittämiseen.
Katsoin joskus ohjelman vanhuksista, jotka olivat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja heiltä kysyttiin, että ovatko he koskaan harkinneet eroa. Vastauksena tuli kuin yhdestä suusta, että tottakai, kysy vain kuinka monta kertaa, mutta koskaan ei yhtä aikaa ja se se varmaan onkin ollut pelastus.
Ihastuksia mahtuu pitkään parisuhteeseen, se on aivan luonnollista, mutta yleensä ne häipyvät yhtä nopeasti kuin tulevatkin eli noin vuoden kuluessa. Et kertonut viestissäsi kauan tuo ihastus on kestänyt, mutta jos kyseessä on noin puolen vuoden pituinen ihastus, niin odota vielä, älä tee hätiköityä päätöstä.
Hassuinta tuossa ajassa on se, että enää vuoden jälkeen en saa palautettua mieleeni kunnolla sen aikaista tunnetilaa. Sen vain muistan kuinka ahdistunut olin ja katselin elämääni jotenkin ulkopuolelta.
Ongelmana minulla on nyt, että nyt vastaavanlainen kriisi tuntuu vaivaavan miestäni. Hänellä tosin (ainakaan tietojeni mukaan) ole ihastusta takana. Lähinnä puolen vuoden aikaan on mahtunut vauvakuume ja omistusasunnon hankinta, sitten vaan omistusasunto ja nyt parisuhteemme kyseenalaistaminen. Olemme seurustelleet muuten saman ajan kuin sinä eli 9 vuotta. Toivottavasti selviämme tästä hänenkin kriisistä. Tsemppiä sinullekin :)
...vaikka ei vielä ollut 30. Täytti nyt 28 ja hänkin sai jonkin kriisin. Hän lähti viiden vuoden seurustelun jälkeen, kun tunsi meidän olevan kuin vanha pariskunta ja halusi olla nyt yksin.
Suosittelen, ettet tee hätiköityjä johtopäätöksiä, koska kerran menetettyä suhdetta et välttämättä saa koskaan takasin! Jos jätät, toinen ei enää koskaan luota sinuun. Kannattaa keskustella asiasta yhdessä ja miettiä, miten voisitte yhdessä kohentaa parisuhdettanne=) Omalla kohdalla se ei toiminut, kun toinen ei ollut halukas parantamaan, mutta suosittelen, että ensin yrittää!
Pärjäile=)