Kaikki lyhykäisyydessään.. ;)
Eli mies oli hyvin älykäs, salaperäinen, hauska ja ihan ok näköinenkin. Sai minut puhuttua treffeille ja siitä se sitten lähti. Alku oli hieman vaikeaa, minua arvellutti ikäeromme (10v) ja olin ollut vasta vuoden sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen.. Mutta kaikki kuitenkin meni omalla painollansa ja muutimme yhteen.
Pikkuhiljaa kaikki läheiseni alkoi varoittelemaan minua miehestäni ja kertoivat, etten ole oma itseni.. En kuitenkaan noteerannut näitä varoituksia vaan jatkoin suhdetta. No sitten mies alkoi puhumaan vauvasta ja kohta olinkin jo raskaana. silloin jo mies otti puheeksi, etten saisi lihoa.. Hmmm.. Olen aina ollut hyvin hoikka (50kg) ja kerroin, että eiköhän sitä painoa tule ihan luonnostaan enemmän, kun sisällä kasvaa uusi elämä. Mutta hänen mielestään kaikki yli 60kg ovat lihavia. Ja minun täytyisi syödä vähemmän ja urheilla enemmän, niin kiloja ei tulisi.. Heh! Tämä laittoi samantien miettimään, että mitähän tässä vielä tapahtuu.
No kuinkas ollakkaan sain keskenmenon vkolla 12, olin todella surullinen, mutta tiedostin myös sen että kaikella on tarkoituksensa jne.. Sen jälkeen tämä mies muuttui omaksi itsekseen ja kertoili aina miten lihava olen (edelleenkin olin saman painoinen), keskenmeno oli minun syytäni, olin hankala, tekemäni ruoka oli yhtäkkiä kaikki pahaa ja lisäksi olin myös hänen sanojensa mukaan laiska. Ja tätä jatkui vuoden päivät. Jos joku kehui minua kauniiksi tms. He olivat väärässä ja eivät tajua mitään. Ja tästä hän myös aina rupesi sättimään minua. Ja kun sanoin vastaan, hänellä oli aina perustelut kaikelle valmiina. En tietenkään ottanut näitä asioita itseeni tiedostin kyllä mitä olin ja mitä osaan. Ja tästä meille koitui lisää ongelmia.
Pikkuhiljaa astui väkivalta kuvioihin. Ja hän epäili, että olin uskoton ym. Vaikkei mitään aihetta epäilyyn ollut. esim. olin nukkumassa, kun hän tuli baarista ja heräsin siihen kun hän nakkasi minut sängystä lattialle ja kyseli missä se mies on? OK, hän oli ollut baarissa ja minä nukkumassa, koska aamulla oli töihin.
Sitten tilanne jatkui yhtä kaoottisena ja väkivalta astui useammin kuvioihin, hän joi paljon vkonloppuisin ja sammuili millon mihinkin esim. naulakon alle, pöydän alle ja liesituulettimen ääreen jne.. Olin yrittänyt ottaa näitä ongelmia puheeksi, mutta tilanne päätyi aina siihen, että hän lähti ovet paukkuen lähibaariin ja hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän ei vastannut puhelimeen ja ilmestyi sillon kun hänelle sopi. Ja silloin ei enää saanut keskustella koko asiasta. Tai siihen, että hän nakkasi minut porttikäytävään puolipukeisena. (Josta minut usein nouti joku ystävävistäni pois, jos sain puhelimeni mukaani).
Eli elimme lopun alkua! Otin puheeksi eron, mutta häntä ei kiinnostanut, totesi vain että hän pystyy elämään ilman minua. Hän on elänyt ilman äitiäänkin useamman vuoden sillä katkaisi välit häneen kun tuli riitaa. Ja kaikki eksät on aina halunneet hänet takaisin. Tähän kaikkeen totesin, että no silloinhan se ei ole ongelma.
Viimeinen ilta! Lähdimme kumpikin omien ystäviemme kanssa viettämään iltaa. Huomasin baarissa mieheni jälleen kerran sammuneena sohvalle ja tällä kertaa hänellä oli naisseuraa.. Pulleahko ei niin hehkeä nainen imi hänen korvaansa. Minä lähdin samantien kotiin ja ryhdyin pakkaamaan kamoja. Mies tuli aamulla ja ihmetteli mitä teen? Sitten kävi vielä viimeinen episodi.. Hän yritti käydä päälle ja juoksin häntä pakoon puhelimen kanssa kylpyhuoneeseen. Jonne hän lopulta minut pönkäsi tuolilla. Soitin sieltä ystäväni apuun ja muutimme samantien pienimmät kamani pois. Hän pyyteli anteeksi tällä kertaa ja totesi, että kyllä hän haluaisi sen lapsen kuitenkin kanssani tehdä. Huh, huh..
Muutin vkon sisään pois ja se loppui siihen. Tämä tässä lyhykäisyydessään. Kirjoitin tämän siksi, että nyt tämä kokemus on jo osaltani takanapäin. Ja halusin jakaa tämän kaikille, ettei kukaan joutuisi kokemaan vastaavaa. Eli siis asiaan perehtyneet varmaan jo huomasivat, että kyseessä oli narsisti. Minulla meni itsellä pitkän aikaa ennekuin diagnosoin tämän tapauksen, sillä tämä ei ollut tuttua minulle ennestään. Vaikeinta oli hyväksyä se, että miten näinkin älykäs voi joutua tällaiseen tilanteeseen. Kunnes otin narsismista selvää ja ymmärsin, ettei sillä ole mitään tekemistä oman älykkyyden kanssa. Kyseessähän oli mieleltään sairas ihminen!
Toivotan kaikille narsistin kynsiin joutuneille jaksamisia ja voimia! :)
Eli mies oli hyvin älykäs, salaperäinen, hauska ja ihan ok näköinenkin. Sai minut puhuttua treffeille ja siitä se sitten lähti. Alku oli hieman vaikeaa, minua arvellutti ikäeromme (10v) ja olin ollut vasta vuoden sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen.. Mutta kaikki kuitenkin meni omalla painollansa ja muutimme yhteen.
Pikkuhiljaa kaikki läheiseni alkoi varoittelemaan minua miehestäni ja kertoivat, etten ole oma itseni.. En kuitenkaan noteerannut näitä varoituksia vaan jatkoin suhdetta. No sitten mies alkoi puhumaan vauvasta ja kohta olinkin jo raskaana. silloin jo mies otti puheeksi, etten saisi lihoa.. Hmmm.. Olen aina ollut hyvin hoikka (50kg) ja kerroin, että eiköhän sitä painoa tule ihan luonnostaan enemmän, kun sisällä kasvaa uusi elämä. Mutta hänen mielestään kaikki yli 60kg ovat lihavia. Ja minun täytyisi syödä vähemmän ja urheilla enemmän, niin kiloja ei tulisi.. Heh! Tämä laittoi samantien miettimään, että mitähän tässä vielä tapahtuu.
No kuinkas ollakkaan sain keskenmenon vkolla 12, olin todella surullinen, mutta tiedostin myös sen että kaikella on tarkoituksensa jne.. Sen jälkeen tämä mies muuttui omaksi itsekseen ja kertoili aina miten lihava olen (edelleenkin olin saman painoinen), keskenmeno oli minun syytäni, olin hankala, tekemäni ruoka oli yhtäkkiä kaikki pahaa ja lisäksi olin myös hänen sanojensa mukaan laiska. Ja tätä jatkui vuoden päivät. Jos joku kehui minua kauniiksi tms. He olivat väärässä ja eivät tajua mitään. Ja tästä hän myös aina rupesi sättimään minua. Ja kun sanoin vastaan, hänellä oli aina perustelut kaikelle valmiina. En tietenkään ottanut näitä asioita itseeni tiedostin kyllä mitä olin ja mitä osaan. Ja tästä meille koitui lisää ongelmia.
Pikkuhiljaa astui väkivalta kuvioihin. Ja hän epäili, että olin uskoton ym. Vaikkei mitään aihetta epäilyyn ollut. esim. olin nukkumassa, kun hän tuli baarista ja heräsin siihen kun hän nakkasi minut sängystä lattialle ja kyseli missä se mies on? OK, hän oli ollut baarissa ja minä nukkumassa, koska aamulla oli töihin.
Sitten tilanne jatkui yhtä kaoottisena ja väkivalta astui useammin kuvioihin, hän joi paljon vkonloppuisin ja sammuili millon mihinkin esim. naulakon alle, pöydän alle ja liesituulettimen ääreen jne.. Olin yrittänyt ottaa näitä ongelmia puheeksi, mutta tilanne päätyi aina siihen, että hän lähti ovet paukkuen lähibaariin ja hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän ei vastannut puhelimeen ja ilmestyi sillon kun hänelle sopi. Ja silloin ei enää saanut keskustella koko asiasta. Tai siihen, että hän nakkasi minut porttikäytävään puolipukeisena. (Josta minut usein nouti joku ystävävistäni pois, jos sain puhelimeni mukaani).
Eli elimme lopun alkua! Otin puheeksi eron, mutta häntä ei kiinnostanut, totesi vain että hän pystyy elämään ilman minua. Hän on elänyt ilman äitiäänkin useamman vuoden sillä katkaisi välit häneen kun tuli riitaa. Ja kaikki eksät on aina halunneet hänet takaisin. Tähän kaikkeen totesin, että no silloinhan se ei ole ongelma.
Viimeinen ilta! Lähdimme kumpikin omien ystäviemme kanssa viettämään iltaa. Huomasin baarissa mieheni jälleen kerran sammuneena sohvalle ja tällä kertaa hänellä oli naisseuraa.. Pulleahko ei niin hehkeä nainen imi hänen korvaansa. Minä lähdin samantien kotiin ja ryhdyin pakkaamaan kamoja. Mies tuli aamulla ja ihmetteli mitä teen? Sitten kävi vielä viimeinen episodi.. Hän yritti käydä päälle ja juoksin häntä pakoon puhelimen kanssa kylpyhuoneeseen. Jonne hän lopulta minut pönkäsi tuolilla. Soitin sieltä ystäväni apuun ja muutimme samantien pienimmät kamani pois. Hän pyyteli anteeksi tällä kertaa ja totesi, että kyllä hän haluaisi sen lapsen kuitenkin kanssani tehdä. Huh, huh..
Muutin vkon sisään pois ja se loppui siihen. Tämä tässä lyhykäisyydessään. Kirjoitin tämän siksi, että nyt tämä kokemus on jo osaltani takanapäin. Ja halusin jakaa tämän kaikille, ettei kukaan joutuisi kokemaan vastaavaa. Eli siis asiaan perehtyneet varmaan jo huomasivat, että kyseessä oli narsisti. Minulla meni itsellä pitkän aikaa ennekuin diagnosoin tämän tapauksen, sillä tämä ei ollut tuttua minulle ennestään. Vaikeinta oli hyväksyä se, että miten näinkin älykäs voi joutua tällaiseen tilanteeseen. Kunnes otin narsismista selvää ja ymmärsin, ettei sillä ole mitään tekemistä oman älykkyyden kanssa. Kyseessähän oli mieleltään sairas ihminen!
Toivotan kaikille narsistin kynsiin joutuneille jaksamisia ja voimia! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tutustuin viime keväänä kans itseäni 10v. vanhempaan mieheen joka pisti elämäni sekaisin. Onneksi ehdin olla vain pari kuukautta mutta hän sai silti pahaa aikaa sydämessä plus se että antoi mulle sukupuolitaudin. :(
Todella epäkunnioittavaa käytöstä. Toki alussa oli fiksu, hurmaava, hauska ja jännittävä, ehkä liian hyvää ollakseen totta. Ei halunnut tutustua mun elämään, vihasi kans läskejä, niinkuin itse sanoi, käytti kiltteyttäni hyväkseen ja valehteli varmasti.
Vaikeinta on ollut hyväksyä se että sekaannuin tuollaiseen lieroon enkä huomannut hänen tarkoituksiaan ajoissa. Onneksi ei kuitenkaan liian myöhään sillä tajusin laskea 1 1=2.
Tsemppiä sullekin :) On kohtalotovereita.. :) Tiedä vaikka oltaisiin oltu saman narsistin kynsissä.. :o
NAIMISISSA 13 v. narsistiukon kanssa ja eroprosessi kesti VIISI vuotta ! Toinen lapsi, tytär, masentui ja joutui psykiatriselle osastolle. Minut uhattiin tappaa. Semmoista. RASKASTA OLI, TODELLA. Pakko oli käydä töissä. PIDIN PUOLENI KAIKESTA HUOLIMATTA. Tuo kokemus on vahvistanut minua kovasti. Nyt minulla on maailman ihanin ja juuri minulle sopiva ukkokulta, josta molemmat lapseni tykkäävät. Kyllä se aika oli kuin draamaa ja kauhua ! Tänä päivänä voin kyllä antaa -miehelleni kättä, tervehtiä ja jutella niitä näitä, esim.lasten häissä ja lastenlasten ristiäisissä. EIkä tämä vielä mitään. Pojallani on mielisairas NARSISTI eukko, alkoholisti, pahoinpiteljä ja kaikkea. Ihan hirveää !!!
Toivottavasti ei ole sama narsku täälläkin. Kuulostaa niiiin tutulle tuo läskiksi haukkuminen, vaikka painoin tuolloin alle 60kg ja olin kyllä kauniiksi kehuttu. Tuo sukupuolitauti kuulostaa myös "tutulta." Kantoi sen ns. parhaalta ystävältäni... Oli niin vitun vajakki, ettei uskonut kun sanoin että ko. tauti tarttuu erittäin herkästi, myös kondomia käytettäessä!
Enkä edes ymmärrä kuinka hän sai erektion aikaan niin rumaperseisen rinnattoman naisen kanssa. Ei sillä, että minua haittaisi kenenkään tissittömyys, mutta kun hän nimenomaan ihaili suuri rintaisia ja timmejä naisia, johon minunkin olisi hänen (keskiverto miehen) takia täytynyt pyrkiä kieli vyön alla. Ja onnistuin sellainen myös välillä olemaankin. Pääsääntöisesti koskaan en ollut tuohon aikaan repsahtanut, olin myös nuori joten kauneimmillani.
Kuulostaa aivan uskomattomalta. Miksi kaikkea tuollaista pitää tapahtua. Teit varmasti oikein lähtiessäsi.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko Hän kaivannut sinua?
Narsisti esiinneellistää ihmisiä OMIIN TARPEISIINSA HYVÄKSIKÄYTTÄEN JA MANIPULOIDEN JA KONTROLLOIDEN. Narskulla ei ole empatiaa, eikä hän osaa oikeasti rakastaa kuin itseään ja hän vain PÖNKITTÄ OMAA HUONOA ITSETUNTOAAN kokoamalla hovia ympärilleen. Olen siis yksi uhri, kerroin olleeni 13 v. naimisissa ja eroprosessi kesti 5 v. NARSKUSTA EI OTETA EROA, VAAN HÄN ottaa jos ottaa, eli suomeksi, jos on jo uusi uhri katsottuna. Lue kirja: Naamiona terve mieli, Sata tapaa tappaa sielu, Jumalasta seuraava (Kata Kärkkäinen) eniin eiköhän narskujen maailma ala selvitä. Itse olen jo lukenut. MInun x siis uhkasi, lipertli j ateki vaikka mitä. lopulta anoi, että hän ennemmin tappaa minut, kun antaa toisille. HÄN JÄI ITSE KIINNI HUORAAMISESTA JA KOKO AJAN SYYLLISTI JA KYTTÄSI MINUA aivan naurettavuuksiin asti. En päässyt edes lenkille lasten ja koiran kanssa, etteikö hän olisi pusikoissa vahtinut (jäi kiinni). Onneksi pidin pääni ja kävin ammatin, vaikka tulin raskaaksi kesken opiskelun (MIES teki sen, jotta sai minut, olin itse 17 v. tytön hupakko ja x 24 v. Mies vahti minua työapaikallaakin. KYLLÄ NOLOTTI ! Työmatkoilla ollessani Hesassa lentäen, ukko ajoi autolla perästä ja ilmoitti kaikille, jotta tulin tuota huoraa vahtimaan. Minua hakattiin myös ! Siis pojalani on vastaava akka sillä erotuksella ettö tuo akka on alkoholisti/pilleristi ja minun x ei tarvinnut viinaa tekemisiinsä ! Elämä on !!!
nyt jo huvittaa...samaa teki meillä narsku
HÄN JÄI ITSE KIINNI HUORAAMISESTA JA KOKO AJAN SYYLLISTI JA KYTTÄSI MINUA aivan naurettavuuksiin asti.
Myös minua vaani työpaikalla. kotona kontrolli, kuka puhelimessa,työmatkalla, kaupassa, kurkki ja vakoili (eri osoitteet) jatkuva viesti ja puh,kontrolli, milloin ilkkunan-oventakana vahdissa."tuleppa näyttäytymään". Jos jostain tutusta kerroin...heti uhkailemassa ja nyrkkiä heristämässä, työpaikallakin kyttäs, luuli jokaista miestä.
Vahtas nurkilla.
aivan vainoharhainen.
Jos hymyili,heti epäili jotain.
Onneks ei päässyt pääni sisään ajatuksiini.
Kaikenlaista uhkailua ja riehumistaTAPPOUHKAILUA.
Sen jutut oli outoja alusta asti. Ihmettelin ja kavereilta kyselin onko NORMAALIA.
Koko ajan piti "on ja off" säätöö päällä.
Jos pyys lähtemään kotiinsa,kerran jopa uhkas lyödä tainnoksiin, ja vain mulla oli muuta tekemistä. VETKUTTELI MONESTI LÄHTEMISTÄÄN AAMUSTA AAMUYÖHÖN.
Yhtä vosua piti VARALLA. loppuvaiheessa, Valheiden määrä loputon.
Missään tai koskaan ei saanut olla omissa oloissaan, 24h kontrolli päällä.
Uhkailu vain kiihty, koko ajan aina mun vika kaikki.
EI KUN PIHALLE JA YHTEYDENOTTO KOKONAAN JÄIHIN. Lähipiiri tiesi asiasta,
Häiritsi vielä melkein vuoden. Röyhkeydellä ei mitään rajaa, saatto tulla pihapiiriin tai kyttäilläillä kulmilla ihan päivätöinään.
EI SAANUT NAKERRETTUA HYVÄÄ ITSETUNTOANI, Nyt nautin ilman pelkoa ja ahdistusta elämästä. Voin taas tapailla ystäviäni ja elämä on ihanaa.
"Minulla meni pitkän aikaa ennekuin diagnosoin tämän tapauksen, sillä tämä ei ollut tuttua minulle ennestään. Vaikeinta oli hyväksyä se, että miten näinkin älykäs voi joutua tällaiseen tilanteeseen."
Näin se minunkin elämässäni meni!
koska Narsisti on OIKEASTI TODELLA HELVETIN TAITAVA, ja osaa etsiä akilleenkantapäät ja vetää oikeissa paikoissa oikeista naruista. Et ole ainut. Kokenut saman siis sen 13 aviovuotta ja 5 erovuotta. Ja nyt siis poja akka samanlainen höpelö !!!!
oli samanlainen mies ja samalla kaavalla meni meilläkin suhde. Tuo oli kuin narsistin oppikirjasta. Itsekkin olen nyt sinkku tosin lasten kanssa mutta voin sanoa että tätä elämää ei tule pilaamaan enään yksikään narsisti tai sen alku.
Olen iloinen puolestasi, itse irtauduin narsistista n. puoli toista vuotta sitten ja toipuminen vei vuoden päivät. Onneksi löytyi ihania tukijoukkoja ja itseltä sitä kuuluisaa suomalaista sisua. :)
Miun narskulla väkivalta astui kuvioihin vasta eron jälkeen ja hän jatkoi väkivaltaista käyttäytymistään minua kohtaan jo seurustellessaan uuden naisen kanssa! Yritti ajaa itsemurhaan, yllytti, käski ja uhkaili. Narsistiksi moni ystävistäni hänet oli jo aiemmin tunnistanut, itse en vain rakastuneena tajunnut.
Viime kesänä sain otettua etäisyyttä, noh muutama yhteinen kaveri siinä meni, mutta se oli sen arvoista. Nyt elämä alkaa taas maistua ja sisarenikin, joka romahtamiseni näki, sanoi että olen viimein oma itseni, sellainen, jollainen olin ennen kuin narskun tapasin.
Nyt vain on elämänkokemusta ja varovaisuutta lisää mukana, vähänhän se voi joissain jutuissa rajoittaa, mutta monet ymmärtävät ja narskun torjujana se toimii hyvin.
Onnittelut ja voimia sinulle! :)
Hei täällä jo kolmen narskumiehen uhri.Oikein ihmettelen miten minut saanut narutettua aina uudelleen ja uudelleen.Ensimmäinen oli oikea omahyväinen apina. Toinen oli väkivaltainen sekopää ja kolmas hurmuri,joka sitten tylysti jätti ja särki sydämeni ja naureskelee takanapäin:(
Kaikesta huolimatta olen selvinnyt....
Lapset auttavat jaksamaan....
Mene hyvä ihminen terapeutille, saatat löytää syitä siihen miksi päädyt kerta toisensa jälkeen tuhoisiin suhteisiin ja myös keinoja löytää sen terveellä pohjalla olevan suhteen.
Täällä kahden narskun uhri. Jutuista on jo aikaa. En enää käsitä, miten ihmeessä ne miehet saivat kiedottua minut suhteeseen. Jotenkin vain rakastuin ja sitten se oli menoa, silmien sulkemista päivän selvältä valehtelulta ja muulta huonolta kohtelulta. Olenkin nyt valtuuttanut läheisen ihmiseni katkaisemaan suhteeni mahdolliseen seuraavaan narskuun, jotten tuhlaisi elämääni turhiin suhteisiin.
Olen miettinyt, miksi menin lankaan kaksi kertaa peräjälkeen. En tiedä. Ehkä olen liian kiltti. Toiseksi kumppanin löytäminen on ollut aika vaikeaa, ei ole vaan tuntunut kivalta monenkaan miehen kanssa. Sitten kun vastaan on tullut hurmuria esittävä kieroilija, olen ollut myyty. Osaltaan tämä on myös itsetuntokysymys. Se ei ole kaikilta osin kovin vahva. Se sitten tuo väärää pehmoutta persoonallisuuteen. Olen tiedostanut sen, että haluan aika sokeastikin miellyttää miestä, josta välitän. En kehtaa epäillä miehen motiiveja jne. Jos vastapuolena on narsku, on tie sitten aika vapaa hyväksikäyttäjälle. Haluaisin kirjoittaa tämän imperfektissä. Olen niin paljon miettinyt näitä asioita, että toivoisin oppineeni uutta suhtautumista. Nyt en ole vähään aikaan törmännytkään persoonallisuushäiriöisiin miehiin. Ehkä en ole enää sopiva uhri.
Tajusin vasta jälkeenpäin, et olin rakastunut narskuun.Mies lupaili, jätti soittamatta, ei vastaillut viesteihin ja leikki muutenkin kissaa ja hiirtä.
Yhteisinä hetkinä oli upea ja osasi kietoa sormensa ympärille.
Onnekseni en lähhtenyt koskaan täysillä mukaan tähän leikkiin, joka kuitenkin särki sydämeni.Siinä samassa meni ystävyyskin.
Olen nyt parin vuoden jälkeen päässyt hänestä yli ja kuopannut koko asian.
Saan välillä häneltä yhteydenotto yrityksiä, mutta en enää vastaa niihin.
Vaatii voimia sanoa itselleen ei enää koskaan.Nyt kokemani perusteella osaan varoa ja tietynlainen luottamus ihmisen hyvyyteen on loppunut koetun takia.
Tämä aikakausi jota elämme, ruokkii varmasti luonnehäiriöitä.Jos muuten ei pärjää, on keinolla millä hyvänsä pärjättävä ja oltava jotain.
Siihen heikkouteen moni sortuu ja sairastuu narsismiin.
Sain eräältä ystävältäni paikkansa pitävän ohjeen; jos joku ihminen vaikuttaa liian hyvältä ja täydelliseltä ollakseen totta, varo.Kyseessä saattaa olla narsku.
Tämä on nyt sohaisu amiaispesään ehkä, mutta tosiasia on myös uskovissa on narskuja, niin miehiä kuin naisiakin, ja uskova narsku käyttää uskonystävyyttä. ns. "samanhenkisyyttä" jne helposti hyväkseen. Kirkoissa on paljon naisia jotka vuodesta toiseen rukoilevat puolisoa jne
Itse nyt viisaampana, VAROITUS! älkää olko siskokullat liian sinisilmäisiä,narskutus kuinka Jumala on pyhä, ei tarkoita sitä käytöksessä sinua kohtaan jne...
Valitettavasti tässäkin asiassa ns. sielunhoito jos sitä nyt yleensä on, on ihan lapsenkengissä ja asiat lakaistaan mattojen alle ns. anteeksiantamuksen nimissä, jos et heti kykene antamaan anteeksi, sinut syyllistetään jne
Kipeää on todeta olleensa "tyhmä" ja vielä kipeämpää on luopua "tyhmyydestään", astua tyhjän päälle. Usko auttaa jossain määrin Jumalan armo riittää, mutta matka on tehtävä, ei ole oikoteitä. Ja vie aikaa ennenkuin luotat uudelleen yhtään kehenkään, joskus mukaanlukien Jumalakin.
tapasin mieheni v 2006 ja en tiennyt, että hän oli naimisissa.
> Menimme naimisiin v 2008. Jätin asuntoni, työni ja ystäväni...Reilun vuoden kuluttua lähdin suhteesta kaiken menettäneenä. Rahani, tavarani, omaisuuteni,
> kaiken.. Ihmettelen näin jälkeenpäin että yleensä jaksoin lähteä.
>
> Hän mitätöi, alisti, yritti pakottaa harrastamaan seksiä toisten kanssa.
> Raivoa, huutoa ja suuttumista riitti, valehtelua ja pettämistä.
> Hän haki eroa kolme kertaa kiristäen ja satuttaen sillä. Hän harrasti
> henkistä väkivaltaa lapsiini jotka eivät olleet hänen.
>
> Olin rahavaikeuksissa kun ei enää ollut työtä. Hän piti minua
> otteessaan maksamalla kulujani että selvisin lasten kanssa, mutta
> vaati tapaamisia ja seksiä vastapalveluksi...
>
> Ero tuli pari vuotta myöhemmin, hän oli löytänyt uuden mutta hän ei päästänyt minusta irti.
>
> Siitä huolimatta hänestä on ollut vaikea päästä eroon.. Kävin vuoden
> jakson traumaterapiaa joka on auttanut.
>
> Keräsin neljä vuotta voimia, että jaksoin aloittaa ositusprosessin jota on
> nyt kestänyt noin vuoden joka yhä on käynnissä, onneksi jo loppusuoralla.
>
> Ex-mieheni uhkailee ja kiristää minun lopettamaan osituksen, koska minulla saattaa olla mahdollisuus saada edes omani takaisin.
>
> Olen hirvittävän väsynyt ja surullinen, mutta olen päättänyt että ositus
> tehdään loppuun saakka.
>
> Rakkaudesta menin naimisiin mutta sainkin helvetin, joka kestää ja kestää!
Hyi kamala mikä ihmisen raato ja mitätön sielu tuollainen mies. Kyllä ehkäisyasiat kannattais olla kunnossa miesten kanssa, niin helposti narsisti sitoo itseensä nimenomaan raskauden avulla. Toiset pärjää toisille, toiset ei. Ei hänellä olis mitään syytä ollut haukkua sinua lihavaksi, vaikka olisitkin. Narsistipaskat nyt ovat sellaisia että etsimällä etsivät niitä heikkoja kohtia joihin sitten lyödä kyntensä, tarkoituksena saada toinen häpeämään ja nöyrtymään vallan alle, suunnitelma on aina selvä. Narsistilla on niin heikko itsetunto että uhria on "pakko" pitää omistuksessa ivaamalla ja pilkkaamalla ettei lähde, säälittäviä ja sairaitahan he ovat. Sinun narsistisi on ollut siitä poikkeus että on pyytänyt anteeksi, eivät yleensä tunnista tai edes älyä omaa käytöstään vääräksi välttämättä.