Suomen armeija näyttää nykyään hankkineen raskaita konekiväärejä, karkeasti 100 vuotta tämän tehokkaan asetyypin keksimisen jälkeen. Niitä ei ollut hankittu talvi- eikä jatkosotaan, eikä kylmän sodan aikaankaan.
Hieman tuntuisi siltä, että jos asetyyppi on nyt käyttökelpoinen Suomessa, se olisi ollut sitä jo vuonna -39.
http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/page.php?page=tykit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_ilmatorjunta
Linkeissä käy ilmi, että kuukautta kohti pudotuksia tuli eri kaliberisille aseyksilöille keskimäärin seuraavasti:
28kpl 76mm:0,3
30-78kpl 40mm:0,55
30-50kpl 20mm:0,55
125kpl 7,62mm:0,1
Kevyt ilmatorjuntakonekivääri vaikuttaa siis tehottomimmalta asetyypiltä ja 20mm tehokkaimmalta . Onhan se tietenkin halvinkin hankkia jne. Karkeasti arvioiden raskaan itkk:n vertailuluku olisi 0,4 luokassa. Tarkoittaa siis, että 100 raskasta itkk:a olisi vähentänyt viholliskoneita 0,4/kk*100kpl*4kk = 160 kpl. Tähän sisältyy oletus, että maaleja olisi riittänyt, mikä ei vaikuta aivan uskomattomalta.
Talvisodan aikaan raskas kk olisi mm. pystynyt puhkomaan vihollispansareiden takaosan panssaroinnin. (Ei välttämättä aina mahdollinen ampumasuunta, mutta kuitenkin). Ainakin kaikki pyöräajoneuvot olisi voinut sillä pysäyttään n. kilometrin päästä.
Osin jälkiviisasta jossittelua tuo yllä, vaan mitkähän ovat selittävimmät tekijät, miksei SA ole aiemmin kallistunut raskaisiin konekivääreihin?
(Eihän tämä ole kovin historiallinen viesti, vaan täällä näyttäisi parhaiten olevan noita aseista ja asehistoriasta tietäviä. Mahtunee tänne?)
Hieman tuntuisi siltä, että jos asetyyppi on nyt käyttökelpoinen Suomessa, se olisi ollut sitä jo vuonna -39.
http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/page.php?page=tykit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_ilmatorjunta
Linkeissä käy ilmi, että kuukautta kohti pudotuksia tuli eri kaliberisille aseyksilöille keskimäärin seuraavasti:
28kpl 76mm:0,3
30-78kpl 40mm:0,55
30-50kpl 20mm:0,55
125kpl 7,62mm:0,1
Kevyt ilmatorjuntakonekivääri vaikuttaa siis tehottomimmalta asetyypiltä ja 20mm tehokkaimmalta . Onhan se tietenkin halvinkin hankkia jne. Karkeasti arvioiden raskaan itkk:n vertailuluku olisi 0,4 luokassa. Tarkoittaa siis, että 100 raskasta itkk:a olisi vähentänyt viholliskoneita 0,4/kk*100kpl*4kk = 160 kpl. Tähän sisältyy oletus, että maaleja olisi riittänyt, mikä ei vaikuta aivan uskomattomalta.
Talvisodan aikaan raskas kk olisi mm. pystynyt puhkomaan vihollispansareiden takaosan panssaroinnin. (Ei välttämättä aina mahdollinen ampumasuunta, mutta kuitenkin). Ainakin kaikki pyöräajoneuvot olisi voinut sillä pysäyttään n. kilometrin päästä.
Osin jälkiviisasta jossittelua tuo yllä, vaan mitkähän ovat selittävimmät tekijät, miksei SA ole aiemmin kallistunut raskaisiin konekivääreihin?
(Eihän tämä ole kovin historiallinen viesti, vaan täällä näyttäisi parhaiten olevan noita aseista ja asehistoriasta tietäviä. Mahtunee tänne?)
Vastaukset 15
Vanhimmat
varusmiesaikaista sotilasarvoa.
On se tunkeilevaa tässä yhteydessä, kun se ei vie keskustelua eteenpäin.
vuonna -86 jalkaväen aseen korjauksen kertausharjoituksissa käytiin läpi myös aseita joilla oli sotakokemusta. myös maksimin oli kuvassa mukana. sain käsityksen, ettei ole enään maastossa in. oli myös suomalainen kevyt konekivääri. lukkokoneisto vaikutti olevan tsekkiläistä tyyppiä. uskoisin ettei nykypäivän pullamössö varusmiehet maksimia kanniskele korvessa. tuskin tuntevatkaan. mutta pannaan veneen nokkaan ja sen sellaisiin. on kyllä jyry ase tänäänkin.
niin sitten asesepille tiedoksi. piipun ja vesivaipan välinen tiiviste. älkää panko mitään o-rengasta. on huonot kokemukset. vanha se alkuperäis mallin mukainen talinaru on ainoa jees.
Maxim ei ole raskas konekivääri, painava tosin mutta ei raskas, juu nou...
Näinpäin ajattelin. Voin olla väärässäkin.
maksimin raskaaseen eli ymmärsin jotta hiramin luomus.
luin jutun uudelleen. ilmatorjunta pyssysepät erikseen.
Selvennykseksi sanottakoon, että otsikon raskas tarkoittaa ennemmin suurikaliperista, kuin muuten painavaa. Ehkä termin valinta oli väärä, mutta kyse olisi siis lähinnä n. puolen tuuman (12,7mm) aseesta.
Maximkonekivääriäkin vesivaippoineen ja jalustoineen on näemmä puhuteltu raskaaksi, vaikka kaliperi olikin luokkaa 7,62mm.
Ja vasta nykyään näyttäisi Suomen armeija hankkineen noita raskaan kaliperin konekiväärejä.
edes tietää mikä ihan aito ero sotien aikana oli raskaan ja kevyen konekiväärin välillä. Mg 34 tai 42 jalustalla tai etuhaarukalla. Hiukan kuin keskustelisitte piilukon tai musketin eroista.
Puhuttaessa ilmatorjuntakalustosta ovat käsitteet menneet toistaiseksi aivan oikein: MG42 it-jalustalla on (kevyt) ilmatorjuntakonekivääri, .50-kaliberinen M2 Browning on käyttötarkoituksesta riippumatta raskas konekivääri.
"Oli muuten aika tehokaskin kikka. Moni kaupunki valloitettiin sen jälkeen kun raatojen aiheuttamat kulkutaudit olivat autioittaneet mestan."
http://www.youtube.com/watch?v=wipVRs7r5Wk
No kävikö Kannaksella -44 näin? Ruumita oli mätänemässä joka paikassa. Puna-armeijassa oli punatauti vallalla. Eli paskat tuli housuihin.
Edesmenneen isäni mielestä paras ase naapuria vastaan oli raskas kk kiihdyttimellä,
n.1100 laukausta minuutissa.Hän talvisodan kk ampujana. Hänen mielestä ks. ase pelasti suomen miehet talvisodassa.
Talvisodassa puolustuksen tulen runko. Tykistöä ja heittimiä oli vähän ja niillä oli ammuspula.
Konepistooleja oli myös liian vähän. Pikakivääri oli kyllä hyvä, mutta Lahti-Saloranta ei ollut kovin luotettava eikä tulivoimainen.
konekivääreitä oli ennen sotia lähinnä lentokoneaseina eikä juuri muualla kuin jenkeillä.
Sensijaan 12-14 mm aseita oli panssarintorjuntakivääreinä ainakin Puna-armeijalla ja briteillä, ehkä muillakin. Suomeen niitä saatiin brittien aseapuna ( 14 mm) ja kai sotasaaliinakin.
Sodan aikana jenkit käyttivät 12,7 mm konekivääriä yhä enemmän ajoneuvoaseena, myös lähi-ilmatorjuntaan.
Meille hankitut raskaat konekiväärti (12,7 mm) ovat ajoneuvoaseita. Jalkaväellä on myös 40 mm kranaattikonekivääri.
Terminologia on kirjavaa, varsinkin kun puhutaan toisen maailmansodan aikuisesta ja nykyisestä terminologiasta.
Kevyt konekivääri on ryhmän tulitukiase. Maailmansodassa useimpien maiden ryhmän kevyttä konekivääriä sanottiin Suomessa pikakivääriksi. Lahti-Saloranta oli tuon määritelmän mukaan kevyt kk, vaikka lippaassa oli vain 20 patia. Vastaavia 20-30 patin lipassyötteisiä oli muitakin. Käyttötarkoitukseltaan Maximit siis olivat raskaita konekiväärejä, vaikka ammus oli kiväärikaliiperia.
Saksa oli ainoa maa, jolla oli varsinainen kevyt kk, eli etutuilta ampuva yleiskonekivääri, josta tuli raskaan jalustan kanssa raskas kk.
Lopullista selkoa ei terminologiaan saadakaan, koska raskas konekivääri on eri yhteyksissä painava kk, isokaliiperinen kk tai kk jolla on ryhmän tulitukiasetta laajempi tehtävä.
Avaajalla on käsitteet sekaisin! Kyllä Suomessa valmistettiin raskasta (12,7 mm) konekivääriä, mutta aitä ei jaettu jalkaväelle.
USA:sta ostettiin 40 kpl Brewster-hävittäjiä, joiden aseistuksena oli kolme raskasta konekivääriä ja yksi kevyt. Tämä kevyt vaihdettiin Välirauhan aikana Valtion kivääritehtaan valmistamaan 12,7 mm:n konekivääriin, jolloin koneessa oli neljä saman kaliiperin asetta.
Jenkit käyttivät itse runsaasti 50 kal (=12,7 mm) konekiväärejä myös maajoukoilla, mutta koska ase painoi liki 60 kg niin se oli usein jalustalla jeepissä tai tankin katolla omalla jalustalla.