Ei kannata edes yrittää

Meitä naisia, jotka ítseasiassa arvostamme sun laistasi miestä on todellakin olemassa. Mä ainakin olen saanut ihan kyllikseni näistä supersosiaalisista tyypeistä, ne ei muuta tee kun rieku baareissa ja aina tuhannen jumissa kotiin. Tosi ällöä. Mä itse viihdyn kotona ja aina joskus vanhempien luona kylässä. Baareissa ehkä kerran kahdessa taikka kolmessa kuukaudessa. Jos sitäkään.

Älä luovu toivosta. On muitakin reittejä löytää parisuhde. Mutta itsesääli ei kyllä sytytä ketään, se on tosi.

Juuri tuollaisiin miehiin aina rakastun. Harvoin niitä näkee. Kotonaan istuvat.

ei kannata valittaa. tuskin itsekään kiinnostut naisesta, joka aloittaa kertomalla, kuinka tylsä on. kerro vaikka mikä sua kiinnostaa.

Että kun päättää pistää elämän järjestykseen niin alkaa kummasti tapahtua. Minä olisin hyvinkin voinut kirjoituksesta päätellen kiinnostua, mutta tosiaankin itsesääli on vihoviimeinen lähestymistapa.

Pitää osata arvostaa itseään. kyllä minäkin istun kotona ja ihmettelen maailmanmenoa, mutta teen kuitenkin asioita jotka minua kiinnostaa.

Opit ensin arvostamaan itseäsi, keksit vaikka harrastuksen tai jonkun, jonka avulla pääset ihmisten ilmoille. Alat näyttää ulospäin positiiviselta. kun itse olet aktiivinen niin muitakin alkaa kiinnostaa =)

kun opiskeluaikoinani asuin solukämpässä yhen todellisen nörttikaverin kans, joka ei ollut koskaan ollut naisen kans, voi jopa sanoo että suorastaan pelkäsi niitä. No eräs ilta kuitenkin oven taa ilmestyi viehättävä neitokainen ja kysyi onko kaverini kotona, eka arvelin että kuulinkohan varmasti oikein:), mutta kyllä se totta oli, kaunis ja mukava tyttö tuli tapaamaan nörttikaveriani, jonka oli nähnyt samassa opinahjossa ja mitä tekee kaverini, pelästyy ja käyttäytyy umpimielisesti ja suorastaan ajaa tytön matkoihinsa, no kun tyttö on sitten mennyt niin kyllä hieman sadattelin kaverilleni että "voi v**** pöljä, sulle tapahtuu se mitä ei oikeasti tapahdu ja tulos on tämä", mutta ei hätää, kyseinen neito olikin sinnikästä tyyppiä ja tuli seuraavana iltana uudestaan ja siitä lähtien joka ilta, kunnes nörttikaverini suli ja joutui antamaan periksi ja niihän siinä sitten kävi että heistä se pariskunta tuli. Että kyllä semmostakin on sattunut että kotoa on haettu:), no voittaahan ne jotkut lotossakin.

ettet kuitenkaan ole tylsä, vaan ihan mielenkiintoinen. Mutta tuskin kukaan keksii sieltä kopistasi sinua pelastamaan tulla. Tuolla äo:lla kyllä kavereitakin pitäsi saada. eli ylös ulos ja lenkille...

ikävä sanoa mutta todennäköisesti näin on. Et ole "jännittävä" mies, sellainen jota naiset haluavat. Ei se ole naisten vika, minkäs he geeneillensä mahtavat. Onneksi ilman naisiakin voi elää, itseasiassa paremmin kuin niiden kanssa.

Heh, sä olet ainakin hyvä kirjoittaa :-)
Mielikuvitusta löytyy ja huumoria...sarkasmia.
Nauroin kirjoituksellesi..eihän tuota kovin vakavalla mielellä voinut ottaa.

oikeastaan ihan normaalilta ihmiseltä. Ei elämän tarvi olla joka päivä jännää ja yllätyksiä täynnä. Minusta suurin osa elämää on juuri kotona tekemistä keksien, vaikka juurikin valokuvaten, tv:tä katsoen, sohvalla löhöillen. Ehkä sulla on vähän romantisoitu kuva siitä, mitä muut ihmiset tekee kotonaan :) Ei nekään varmaan pidä itseään jännittävää elämää elävinä, supersosiaalisina ja muodikkaina ihmisinä.

Opiskelujen takkuamisesta ja rahahuolista olisin huolissani. Niihin voisit etsiä parannuskeinoja.

Mä olen kanssa tylsä; en harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta tms. Käyn joskus konserteissa ja tykkään liikkua ulkona pyörällä, lenkillä ja hiihtämässä. Olen mukavuudenhaluinen enkä jaksa mennä baariin miehiä iskeen, syön ennemmin hyvää ja katon telkkaa, välillä voin ottaa yhden tai kaks oluttakin himassa, tosin kerran kaks vuodessa vain. Nautin shoppailusta ja rauhassa olemisesta ja hyvistä leffoista. Mä olen ihan hyvännäköinen, mutta en vaan jaksa enää lähteä miehiä jataamaan, kun ei ole aikaisemmin tullut elämääni, niin nytkään ei enää oikein huvita. Tosin kaapissa on kuteita joka lähtöön ja ostan niitä vieläkin vaikka en missään käykkään (tai ehkä pari kertaa vuodessa), tykkään vaan kauniista kuteista.

Mäkään en välitä kavereista, koska todellisia sellasia ei ole kuin pari, muut on aivan sairaan kateellisia joka ainoasta asiasta, joten en pidä yllä juurikaan ystävyyssuhteita.

Mä olen avoin ja voin olla jopa rietaskin, jos tosimies sattuu kohdalle. Mä en ole ujo enkä sulkeutunut, mut muut ihmiset on vaan alkanut menettämään kiinnostustaan mun silmissä, sillä iän myötä on huomannut ihmisissä, miehissä, ystävissä, naapureissa ärsyttäviä sterotypioita, jotka toistuu ja toistuu...ihan ällöttävyyteen asti.

Musta myös tuntuu, että ei elämällä ole enää mitään erityistä annettavaakaan; mulla on jo kaikki mitä olen halunnut, ei ehkä niin rusnsain mitoin kuin olisin halunnut, mutta hyvin kuitenkin ja kaikki ite ansaittua. Kokemuksia matkustamisesta yms. on jo ihan riittävästi, että tietää miltä mikäkin tuntuu, on koti ja paljon muutakin roinaa. Mä istun viikonloput himassa ja mietin, että mitä tällä elämällä on vielä annettavaa, että mitähän tekis, jotta viihtyisi loppuun asti, edes kohtalaisesti.
Voi paska, tänne on täytynyt syntyä ja tulla, mutta vitsit alkaa hiipumaan tuon viihtyvyyden vuoksi ja pitkäkestoinen flunssa syö ihmisestä viimeisetkin voimat.