Pitkä tarina mutta jotain on nyt kirjoitettava.
Ollaan miehen kanssa avioliitossa oltu toukokuussa vasta vuosi ja eroamassa ollaan oltu todella monta kertaa. Perheeseen kuuluu myös meijän kaksi ihanaa lasta, tyttö 1v10kk ja poika 6kk. Minä olen kotona äitiyslomalla omasta työstäni ja mies käy töissä omassaan.
Joka päivä tapellaan tai väitellään jostain. Milloin mies neuvoo kuinka pesen pyykkiä väärällä ohjelmalla, kuinka imuroidaan saatikka pestään lattioita. Ja autas vaan kun päästään lapsiin. Kuinka hän ei ymmärrä sitä että puen lapsilleni saman verran muka vaatetta päälle vaikka oli ulkona 5 tai -5. Ja näitä juttuja sen kun riittää. Olen vähän väliä joku vitun ämmä, kakara, huora, kaksnaamanen paska ja millon mitäkin.
Mies lähtee joko minun käskystä tai omasta tahdostaan vähän väliä viikoksi kotoolta ja jättää minut lasten kanssa vaan pärjäämään. Tyhjentää vielä kaupan päälle tilin ettei vahingossakaan rahaa olisi minulla edes ruokaan. Väkivaltaakin on molemmin puolin. Kuopus oli vajaa 3vkoa ja äijä sanoi että tukehtuu täällä vankilassa että pakko päästä pois. Niinpä pakkasi tavarat ja läks ja tuli vajaan viikon päästä takaisin.
Minä olen koko ajan väsyneempi ja väsyneempi enkä todellakaan tiedä miten jaksan kahden noin pienen kanssa.?? Kun toinen valvoo yöt ja toinen päivät.. Mua niin itkettää kuinka tämä elämä voi olla tälläista..Ahdistaa niin saatanasti!!!
On vielä paljon muutakin. Mies on valehdellut vaikka mitä. Ollaan käyty parisuhdeterapiassa eikä siitä mitään apua ole. Vaatii koko ajan itselleen vaan omaa aikaa, ainakin 1,5tuntia päivässä oli sitten töissä 11h tai 6h. Sanoo kyllä että ota saman verran ja plaa plaa. Viestitteli jonkun ämmän kanssa ja valehteli siitäkin päin naamaa ettei niin olisi tehnyt. Tosin kännykkä todisti toisin..=)
Kuopuksen synnytyksen jälkeen järjestin miehelle ja hänen veljelleen sauna illan vaikka olin älyttömän väsynyt vielä muutama päivä sitten tapahtuneesta synnytyksestä. Ja koko ajan mies on mennyt kaljalle tai kahville monta kertaa viikossa. Se ei vaan tälle riitä ja on silti niin vankilassa.. Kumpa jotenkin jaksaisin yksin mutta olen niin monta kertaa sen huomannut että en jaksa. Ketään ei ole auttamassa!! Mies ei yhteydessä vanhempiina ja mulla vain isä. Joka tosin käy monta kertaa viikossa mutta ei voi ottaa hoitoon kun isomman..Mulla tulee niin kauhea ahdistus aina kun olen täällä viikot ollut yksin että ei tiedä mitä olisin tehnyt tai minne mennyt.
Olen niin hukassa että voi hyvä luoja!!! Ja on vieläkin niin paljon en vaan jaksa enään kirjottaa
Ollaan miehen kanssa avioliitossa oltu toukokuussa vasta vuosi ja eroamassa ollaan oltu todella monta kertaa. Perheeseen kuuluu myös meijän kaksi ihanaa lasta, tyttö 1v10kk ja poika 6kk. Minä olen kotona äitiyslomalla omasta työstäni ja mies käy töissä omassaan.
Joka päivä tapellaan tai väitellään jostain. Milloin mies neuvoo kuinka pesen pyykkiä väärällä ohjelmalla, kuinka imuroidaan saatikka pestään lattioita. Ja autas vaan kun päästään lapsiin. Kuinka hän ei ymmärrä sitä että puen lapsilleni saman verran muka vaatetta päälle vaikka oli ulkona 5 tai -5. Ja näitä juttuja sen kun riittää. Olen vähän väliä joku vitun ämmä, kakara, huora, kaksnaamanen paska ja millon mitäkin.
Mies lähtee joko minun käskystä tai omasta tahdostaan vähän väliä viikoksi kotoolta ja jättää minut lasten kanssa vaan pärjäämään. Tyhjentää vielä kaupan päälle tilin ettei vahingossakaan rahaa olisi minulla edes ruokaan. Väkivaltaakin on molemmin puolin. Kuopus oli vajaa 3vkoa ja äijä sanoi että tukehtuu täällä vankilassa että pakko päästä pois. Niinpä pakkasi tavarat ja läks ja tuli vajaan viikon päästä takaisin.
Minä olen koko ajan väsyneempi ja väsyneempi enkä todellakaan tiedä miten jaksan kahden noin pienen kanssa.?? Kun toinen valvoo yöt ja toinen päivät.. Mua niin itkettää kuinka tämä elämä voi olla tälläista..Ahdistaa niin saatanasti!!!
On vielä paljon muutakin. Mies on valehdellut vaikka mitä. Ollaan käyty parisuhdeterapiassa eikä siitä mitään apua ole. Vaatii koko ajan itselleen vaan omaa aikaa, ainakin 1,5tuntia päivässä oli sitten töissä 11h tai 6h. Sanoo kyllä että ota saman verran ja plaa plaa. Viestitteli jonkun ämmän kanssa ja valehteli siitäkin päin naamaa ettei niin olisi tehnyt. Tosin kännykkä todisti toisin..=)
Kuopuksen synnytyksen jälkeen järjestin miehelle ja hänen veljelleen sauna illan vaikka olin älyttömän väsynyt vielä muutama päivä sitten tapahtuneesta synnytyksestä. Ja koko ajan mies on mennyt kaljalle tai kahville monta kertaa viikossa. Se ei vaan tälle riitä ja on silti niin vankilassa.. Kumpa jotenkin jaksaisin yksin mutta olen niin monta kertaa sen huomannut että en jaksa. Ketään ei ole auttamassa!! Mies ei yhteydessä vanhempiina ja mulla vain isä. Joka tosin käy monta kertaa viikossa mutta ei voi ottaa hoitoon kun isomman..Mulla tulee niin kauhea ahdistus aina kun olen täällä viikot ollut yksin että ei tiedä mitä olisin tehnyt tai minne mennyt.
Olen niin hukassa että voi hyvä luoja!!! Ja on vieläkin niin paljon en vaan jaksa enään kirjottaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotenkin vaikuttaa ettei kaveri ole oikein henkisesti kypsä isäksi.
Ei voi kuin toivoa ihmettä että tulisi järkiinsä.
Voimia sinulle.
Hei, Kuulostaa kyllä ihan karmealta ja aika tutulta. Minulla ei ole lapsia, mutta kaksi pienempää sisarusta jotka joutuvat päivittäin elämään kännisen isän kanssa. (On minun isäpuoli)
Minulla oli aikoinaan miesystävä, joka oli ihan hullu kännissä. Huoritteli ja lehmitteli kun sai viinaa. Muuttui jopa yhdestä oluesta!!
Ei tod. ole oikein että haukkuu sinua ja jättää sinut joskus yksin tekemään kaiken. Oletko puhunut tuosta kunnolla isällesi? Uskon että hän terveenä miehenä auttaa varmasti. Ei ole häpeä tai tyhmää pyytää apua jos sitä tarvitsee.
Eikö niin? Ja ystäviltä pyytää apua. Sekään ei aina ole helppoa, kokemusta on.
Olen itse joutunut menemään kaveri-pariskunnalle yöksi, koska en voinut olla kännisen isäpuolen käskytettävänä tai paskalaatikkona.
Voimia ja jaksamista. Pärjäät kyllä itsekin.
Mulla on ystävä, joka oli neljän lapsen yksinhuoltaja. On lähellä kolmenkymmenen ja nyt makaa sairaalassa. Ei taida tulla takaisin enään ihmisen kirjoihin :(
kuin yksin oleminen.Jäin aikanaan viiden lapseni kanssa yksin nuorimmaisen ollessa 10 kk.Isoimmat lapset oli jo toisella kymmenellä,joten en joutunut olemaan yksin ihan pienten lasten kanssa.Raskainta oli varmasti aika,jolloin oli suurta katkeruutta ja vihaa toista osapuolta kohtaan.Kun asiat ajautuivat uomiinsa ja olimme ylikäyneet eromme ja saaneet pahimmat katkeruudet ohitettua,elämäkin oli helpompaa.Nyt teillä varmasti kuluu suuri määrä energiaa sihen jokapäiväiseen riitelyyn.On kyllä mielestäni väärin aliarvioida koko ajan toisen tekemisiä ja lähteä omille teilleen ja jättää toinen lasten kanssa yksin.Pienten lasten kanssa on välillä raskasta,se ei oikeuta pakenemiseen.Yksi huolestuttava asia on myös se,että lapset saavat teiltä yhteiselämän mallia,jatkuva riitely ei voi olla hyväksi lapsille.Onko miehesi tiedostanut tämän asian,on lapsen satuttamista halveksia hänen äitiään.Toivottavasti saatte selvyyttä asioihin,mutta se vaatii varmasti molemmilta paljon,nöyrtymista myöntämään omat virheensa ja halua panostaa parisuhteeseen ja perheeseen.
toi kuulostaa just siltä,että miehel omii ongelmii ja löytän lohduttajan muualta,sä vaa maalitaulu joho purkaa omaa turhautumistaa ja syyllisyyttää.Sanompa vaa,et parempi yksinhuoltajana ku pahoinvoivassa suhteessa,jaksaa varmasti paremmin kun yks paasattava vähemmän.Ja jos saattaa jättää sut yksin viikoks lasten kans,ni oot saanu jo maistaa sitä vapautta,jonka eroaminen tois,ois lastenki kannalta järkevin ratkasu tos tilantees,vanhempien riitely on lapsille aina rasite,koska ne ei ymmärrä mitä tapahtuu,mut aistii sen jännittyneisyyden,jonka tollaset tilanteet saa aikaa.Eli ala nyt arvostaa itteäs ja lapsias tarpeeks ja heivaa tollanen paska!
Hei!
Luin juttusi ja mulla elämäntilannae samantapainen,ainut vaan että mulla on toinen lapsi vasta tulossa 1,5kk päästä!!!!
Voit laittaa mulle vaikka s-postia: [email protected]
Jos mies tyhjentelee tilit ettei vaimolle jää rahaa itsensä ja lasten elättämiseen, miten olis oma tili jonne ohjaat sekä lapsilisät - ne on lasten hoitoon tarkoitettua rahaa - sekä äitiysrahasi. Ne ei tosiaankaan ole tarkoitettu miehen ryypiskelyyn tai muuhun "omaan" käyttöön.
suhteen jatkamista, koska voin sanoa että se ei koskaan parane kokonaan. Miestä ei voi muuttaa, ei ainakaan noin paljon. Mieti kuinka paljon helpommalla pääsisit ilman miestäsi. Älä jää odottamaan parempia aikoja, vaan toimi, elämä on liian lyhyt hukattavaksi. Tiedän että on vaikeaa erota, tulee sellainen "hävinnyt" olo, mutta se menee ohi. Et pysty nauttimaan lapsistasikaan, kun koko ajan joudut murehtimaan ukkosi perään.