25 vuotta yhteistä asumista.Muutama kuukausi hieman huonompaa,mies alkoi etsiä itseään osittain myös teki oli 50 kympin kriisi ei ollut oikein hyvä missään ja tuntui että kotonakaan oikein arvostettu puhuimme ja hän halusi etsiä itseään annoin vapautta tutkiskella omaa itseään koska mielestäni kaikkien saatava omaa tilaa mietiskellä ja koska pitkä liittomme perustui rehellisyyteen ja luottamukseen en ollut huolestunut.Yks kaunis päivä se sitten selkis mieheni oli löytänyt itselleen puolta nuoremman rakkaan johon oli rakastunut huomaamattaan joskin pitkän toiselta osapuolelta tulleiden huomion osoitusten siivittämänä.Mieheni on tällä hetkellä hyvin rikki ja taisteli kodin ja tämän uuden ihastuken välillä mutta uusi tuttavuus voitti.Itse olen tällä hetkellä todella katkera itselleni ja syytän itseäni tapahtuneesta koske en nähnyt merkkejä ajoissa, en tiedä kuinka saan elämäni järjestykseen ottaisin mieheni takaisin mutta tällä hetkellä hän elää nuoren miehen elämää nuoren naisen kanssa.Itselleni jäi poika jonka kanssa pitää yrittää kyyneleidenkin läpi en tiedä kuinka selviän mutta aika näyttää.Tällä hetkellä se on hyvin vaikeaa tuntuu ettei tästä selviä millään koska tuska ei helpota.
En tiedä kuinka selvitä
susa
31298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun isä teki samoin. Meitä kouluikäsiä lapsia oli 4. Nyt kun ollaan aikuisia/täysikäsiä, on isällä 3 pientä lasta lisää.
Minun äiti jäi yksin meidän murrosikästen kanssa. En ole vieläkään ymmärtänyt miten äiti jaksoi. Vieläkään 13vuoden jälkeen ei ole tapahtuneesta päässyt yli.
Minuun sattuu yhä ajatellakin äidin tuskaa.
Voin vain toivoa voimia sinulle. Toivottavasti saat vertaistukea ja ystävien olkapäitä sekä apua jolla jaksat eteenpäin. Älä syytä itseäsi, se on loputom suo.
sinun puolestasi. Olen käynyt läpi pettämisen tuskan ja seison nyt jaloillani.Tiedän että elämäsi on nyt vaikeaa mutta koita jaksaa lapsesi tähden. Luulempa että miehesi uudessa liitossa on liian iso ikäero ettei se tule kestämään. Koita puhua asioistasi jonkun kanssa älä jää yksin äläkä ainakaam syytä itseäsi asiasta.
Mieti miten lapsesi kestää surun, jonka hän huomaa isänsä sinulle aiheuttaneen.
Murrosikäinen jonka tulisi kyvetä samaistumaan isäänsää joutuukin vihaamaan isäänsä tai ainakin säälimään.
Mieti ettet pahenna lapsesi tilannetta olemma täysin paskana.