Mitä mieltä olet tapauksesta, jossa nainen on käynyt läpi melkein koko mieskaveriporukan? Voisitko itse olla naisen kanssa joka on ensiksi ollut parhaan kaverisi kanssa? houkutteleeko miestä ajatus, että oma nainen on kelvannut myös kaverille?
Nainen kierroksessa
mitämieltäolet
331426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
kaverit ovat naisesta. Jos nainen saa hyvät pisteet, niin tottakai nainen kiinnostaa. Tästä on se hyöty, ettei joudu toimimaan pelkän ulkonäön perusteella.
Ensin kysyt mitä mieltä ollaan naisesta, joka on käynyt läpi melkein koko kaveriporukan. Sitten kaveriporukka onkin kutistunut yhteen kaveriin vrt. lausetta "Voisitko itse olla naisen kanssa joka on ensiksi ollut parhaan kaverisi kanssa?".
Ensimmäiseen: en tiedä etukäteen.
Toiseen: todennäköisesti voisin.
saatana. Kyllä miehet on ala-arvoisia. Kelpaa joku tautinen kiertopokaali, joka on kiertänyt kaverilta kaverille. Missä taso?
pari nappia lisää ja tilaa tää
http://www.ellos.fi/misc/ProductZoom.aspx?ImageSource=07101-558ells_0894825.jpg
ettei. Tilaa sinä sillä välin itselles pari pakettia kortsuja ettei ne kiertopokaalit ja ilotytöt tartua sua;)
Kaveripiirissäni on useampikin tapaus, jossa joku mimmi on ensin seurustellut yhden ja sitten toisen kanssa. Itsekin olen heilastellut kaverini ex:n kanssa ja yksi kaveri heilastei minun ex:ni kanssa, joten eipä siinä mitään.
Samanhenkiset kaverit kun näköjään tykkäävät samanlaisista naisista. Mutta kiertopalkinto olisi jo vähän liikaa. Tai no, voisihan sitäkin tietysti panna.
"Samanhenkiset kaverit kun näköjään tykkäävät samanlaisista naisista."
Ja useastihan kaveripiirissä suurinosa samanhenkisiä just onkin, koska joku yhdistävä tekijä heillä ainakin on oltava. Joten siksi ei oo yhtää kumallista, et voi mennä hiukan ristiin rastiin...kaikkea ehkä tarvii kokeilla(ei aina sängyn kautta silti, vaan usein riittää vähempikin) ennenkuin vasta sit jonkun kanssa löytyy se yhteinen polku.
Onhan tuo nyt tuttua ihan omallakin kohdalla, eikä mikään maankaato-juttu suinkaan. Ja ystävyys kestää kyllä nuo "harha-askeleet" ja kokeilut parinvalinnassa, jos aitoa ystävyyttä on.
Pientä rykimistähän nuo ovat aikoinaan aiheuttaneet, mutta ei siitä ystävyys ole kenenkään välillä koskaan mennyt. Edelleen on sama kaveripiiri kokonaisuudessaan kasassa, joka on ollut jo pari vuosikymmentä. (Huh, kun aika on mennyt nopeasti.)
onneksi puhumalla noistakin kaikista ainakin meilläpäin on selvitty. Samaten on samat kaverit pysyneet, vaikka kaikkea sitä on tapahtunut suuntaan jos toiseenkin. Uskon, et silloin jos samasta kaveripiiristä kaksi tosiaan ihastuu/rakastuu samaan naiseen/mieheen, niin se voi ottaa aikansa toisen sulatella sitä asiaa. Mutta jossei sen suurempaa ihatumista ole ollut, vaan muuten vaan haluttu kokeilla toista niin se on varmastikin silloin helpommin hoidettu pois mieltä vaivaamasta se juttu.
Silloin oltiin vielä nuoria, viimeisestäkin tapauksesta on jo 10 vuotta. Ihastuminen riitti vallan mainiosti. Eikä ne seurustelutkaan ylensä kestäneet kuin joitain hätäisiä kuukausia. Rakastumisesta puhuminen näissä tapauksissa olisi sanan väärinkäyttöä, mutta ei ne sentään mitään kokeiluja olleet. Ei kaveruussuhteita sentään aivan huvikseen vaarannettu. Riskihän oli aina olemassa, vaikkei se koskaan realisoitunutkaan välirikkoon.
Sinulla on muuten merkillisiä sanavalintoaja näistä suhteista puhuttaessa. Olen välillä ihmeissäni, että voiko joku noinkin ajatella. Mm. uskollisuuteen ja sukupuolirooleihin liittyen.
mekin silloin oltiin. Mun mielestä sen nuoruuden piikkiinkin voi jo laittaa aika paljon. Nyt tämän ikäisenä nuo kaikki olisi varmaan jo mahdotonta. Suurimmalla osalla kuitenkin jo perheet, lapsia ja naimisissakin monet jo on. Silloin oli eri asia, kun oltiin villejä ja vapaita, eikä kenenkään viimekädessä tarvinnut olla vastuussa niin suurista asioista, kuin nyt.
Tarkennatko, mitä sanavalintoja tarkoitat? Kun voi olla, että ajattelumaailmani ei ole ehkä ihan samanlainen kuin varmaan enemmistöllä on ja sen vuoksi aina mietinkin kahteen kertaan uskallanko tänne kirjoittaa mitä mieltä jostain olen, kun ajattelen et toiset pitää sit mua ihan outona.:) Mutta olen yrittänyt sulautua massaan parhaani mukaan ja siksi kiinnostaa tietää, mitä nyt olen "lipsauttanut"?
Ne huomaa aina kirjoitusta lukiessaan, mutta muistele tässä nyt sitten jälkeenpäin, etten aivan puppua kirjoittaisi.
No esimerkiksi suomalaisille naisille harvinainen sukupuoliroolejen korostus, ts. mies vie ja nainen vikisee. Sitten muistan jonkun uskollisuuteen liittyvän kirjoituksen, jota aikoinaan ihmettelin.
Eli ehkä oon vanhanaikainen mut musta miehen kuulu olla se perheen pää. Mies on mun mielestä se, joka viime kädessä on vastuussa kaikesta. Jos siis mies vaan haluaa ottaa sen vastuun kantaakseen, niin mulle se on ok. Ja jotenkin vaan, monien tuntemieni miesten kautta, arvostukseni miehiä kohtaan on vain kasvanut tässä vuosien aikana. On toki yhdestä miehestä huonojakin kokemuksia, meinaan isäpuolestani, mutta häneltäkin olen oppinut paljon kullanarvoista tietoa ja neuvoja ja oppeja( Vaikkakin mulle on tosi vaikeaa myöntää sitä).
Sitten mulla on aina ollut taipumus vetää puoleeni ns. vahvoja miehiä, kaikenlaisia selviytyjiä ja oman elämänsä sankareita. Eikä ne ole olleet pahoja, eli eivät ole käyttäneet väärin sitä vahvuuttaan. Vaan vaikka itse olen ollut heihin verrattuna se heikompi osapuoli, niin he ovat kuitenkin luoneet minullekin sitä vahvuutta ja uskoa. Jotenkin mulle vaan sopii sellainen mies, joka tietää oman asemansa ja paikkansa, mutta ei käytä sitä silti minua vastaan tai vahingoittaakseen minua, vaan nimenomaan suojellakseen ja ollakseen se vahvempi meistä.
Sellaisesta suhteesta ei tulisi mitään, jossa minä olisin se pomo ja mies tekisi niinkuin minä sanon. Mulla ei riittäisi voimavaroja luotsaamaan kahta aikuista ihmistä eteenpäin, vaan kokeintaan pystyn hoitamaan sen oman osuuteni kunhan vain tiedän, et mies on siinä rinnalla, tukena ja turvana vaikka sit vaan henkisesti.
Ja sitten se uskottomuusasia. Se taisi olla se kun sanoin, et ei se seksi nyt ole niin suuri asia, et se meidän suhdetta vaarantaisi jos mies sitä vaikka kerran jonkun toisen kanssa kokeilisikin. Sanoin esimerkiski jonkun lomamatkan muistaakseni. Ei se olisi multa pois, jos mies siihen seksiin päätyisi jonkun toisen kanssa. Kunhan se olisi 'vain" seksiä ja kunhan se ei tapahtuisi tutun naisen kanssa, eikä tulisi saman naisen kanssa toistumaan. Ja henkinen pettäminen kuitenkin satuttaisi ja loukkaisi paljon pahemmin, kuin joku känninen sutaisu jossain ties missä ei niin romanttisessa paikassa.
Eikä se seksi toisen naisen kanssa mun uskoa meidän rakkauteen silti horjuttaisi, koska mulle se rakkaus on kuitenkin enemmän se henkinen yhteys ja yhteenkuuluvuus toisen kanssa. Henkinen side, joka voi kestää parhaassa tapauksessa läpi elämän. Ei se tarkoita etteikö voi rakastaa jotain toistakin. Olen itsekin tuntenut rakkautta kahta miestä kohtaan samaan aikaan ja se sattuu. Se sattuu ihan helvetisti, mutta kun sen asian itsensä kanssa käsittelee, niin sen kanssa voi jopa oppia elämään.
Eihän se sitten ole kelvannut jos ei seurustele. Kaverit koeajavat monia autoja, mutta omaksi kelpaa vain harva. Voi useampi kaveri koeajaa saman auton mutta ei sitä kukaan osta.
Se voi olla myös se nainen, joka ei ole tyytynyt johonkin suhteeseen.
paras pysyä erossa moisista tautipesistä
niiden miespuolisten tautipesien kanssa?
ei tiedä mitä haluaa.
niin kuin lutkat yleensä ovat
nainen tai mies, niin ei sitä aina ensisilmäyksellä voikaan tietää, haluaako jonkun vai ei. En minä ainakaan oo koskaan tiennyt. Ei se silti tarkoita, et mun on tarvinnut sänkyyn päätyä, mut esim. ihastua voi johonkin ja sit johonkin toiseen kun oppii tuntemaan sen toisen paremmin. Samaten mies on saattanut ihastua muhun ja sit mun kaveriin tai päinvastoin, mutta mitä kummallista siinä on... Sit vasta kun oppii tuntemaan ihmistä paremmin, suhde joko syvenee tai eiKaikkiin ei aina ole haluakaan tutustua paremmin, mut parasta se on silloin kun halu on molemminpuolinen. Ei se silloin haittaa, kuka sen toisen ihastuksen kohteena aiemmin on ollut jos se karran on jo historiaa.
kiinnostaako tai ei. Jos se kiinnostavuuskin täytyy selvittää kantapään kautta, silloin ei tiedä, mitä haluaa. Tuskin tulee koskaan tietämäänkään.
kiinnostuksen toki huomaa, muttei se riitä kertomaan haluaako ihmisen kanssa seksiä tai parisuhteeseen. Niiden selvittäminen vaatii pidempää tuntemista ja aikaa saada tunteet syvenemään. Kiinnostus on vain sitä et haluaa tutustua toiseen paremmin. Ei mulle ainakaan sen enempää.
Ihastuminen tulee vasta myöhemmin ja rakastuminen vielä myöhemmin, jos tulee ollenkaan.
koko kaveripiiri päästäkseen viimeisenä sen kiinnostuksen kohteen lähelle?
oikeassa oot. Mutta kun joskus vaan voi olla niin, et kaikki asiat joutuu opiskelemaan vaikeimman kautta. Kantapään kautta koetut opit on usein niitä, joista ihminen parhaiten oppii, silloin kun saa oikein kunnon näpäytyksen.
Ja toisaalta voihan se kiinnostuksen kohdekin hoitaa oman osuutensa jo aiemmin niin ei ole tarvetta edes kiinnittää huomiota muihin. Mutta nuo asiat on just niitä, jotka monesti varmaan menee ristiin. Tarkoitan, et aina ne ihastuksen tunteet ei kahden ihmisen kohdalla herää samanaikaiseti ja sen vuoksi just tapahtuu näitä kaikkia sekaannuksia ja väärinymmärryksiä ja "harha-askelia".
palataan tasoihin. Kun on epävarma itsestä ja siitä, että onko toinen kiinnostunut jne, ei ole tasot kohdanneet. Katseet ja eleet kertoo hyvin paljon siinä asiassa missä mennään. Ei tarvitse kuin ajatella tilannetta käänteisesti ja miettiä, että miten itse suhtautuisi tilanteeseen, jos toinen osoittaisi kiinnostusta ja blää, blää... Silmät on käytettäväksi. Ei siksi, että näyttäisi kauniilta kasvoissa.
en minä ainakaan uskalla luottaa mihinkään katseisiin, enkä eleisiin enkä mihinkään. Mies voi tehdä kaikkea kaunista ja mitä tahansa vain päästäkseen sänkyyn mun kanssa ja saadakseen sen mitä on vailla. Se niistä katseista ja eleistä ja niiden tulkinnasta.
Sinä olet vasramsti mies. Ajattele asiaa naisen kannalta ja mieti, jos on vaikka kymmenen miestä niin tod. näk. 9/10 haluaa vain seksiä(jos edes sitä) ja yksi voi haluta jotain pysyvämpää ja vakavampaa suhdetta. Tunnista heistä sitten katseiden perusteella se yksi, joka on tosissan liikkeellä.
Kyllä tohon jotain selvännäkijän kykyjä vaaditaan...tai puhumista.
Sellainen, joka haluaa jotain pysyvämpää, antaa naiselle mahdollilsuuden tehdä itse valintansa, eikä sorru ylenpalttisiin lirkutteluihin ja mielistelyihin. Sellainen, jos on kiinnostunut, tietää, että pysyvän saa pysymään ainoastaan omana itsenä ja ei ala antamaan itsestä kaunisteltua kuvaa toiselle. Kuin monta sellaista miestä olet tavannut? Kuin monta sellaista naista? Voin sanoa itse, että kumpaakin hyvin vähän.
"Sellainen, joka haluaa jotain pysyvämpää, antaa naiselle mahdollilsuuden tehdä itse valintansa, eikä sorru ylenpalttisiin lirkutteluihin ja mielistelyihin."
Moniko esimerkiksi 17-, 18-, 19-vuotias nainen tietää tuon? Ei noita juttuja opeteta koulussa. Mä tiedän tuon varmasti nyt....niinkuin tiedän monia muitakin asioita, joita en tiennyt nuorempana. Ja uskon, et en oo ollut ainoa nuori nainen joka on ihan pihalla kaikesta ja kaikkien ajatusten kanssa.
Montaa en ole tavannut, se on ihan totta jos oikein alkaa miettimään. Jokainen niistä harvoista on jollain lailla kuitenkin päässyt lähemmäs kuin muut ihmiset, koskettanyt syvemmin tai antanut itsestään lopulta kuitenkin aika paljon. Ja onhan se niinkin, että mitä epävarmempi ihminen on itse, niin sitä vaikeaselkoisemman ja totuudesta poikkeavamman kuvan varmaan antaa itsestään myös toiselle.
uskaltaa katsoa itseensä ja miettiä miten itse toimisi siinä tilanteessa.
Kuin moni taas testaa kiinnostuksen kohteen kiinnostusta osoittamalla kiinnostusta jollekin, kenestä ei ole kiinnostunut? Väittäisin, että aika moni. Väittäisin sitäkin, että aika moni kiinnostuu sellaisesta, keneen ei ole mahdollisuuksia. Sukupuolesta riippumatta. Miksi? Siinä on hyvä kysymys. Väittäisin siinä, että haluaa silloin tuntea itsensä "paremmaksi" kuin todella on. Saavuttaessaan sellaisen, on saavuttanut saavuttamattoman ja on tehnyt jotain, mihin muut ei ole pystynyt. Vittu ku siinäkin haetaan omaa ainutlaatuisuutta jonkun muun kuin itsensä kautta. Ääh. En jaksa enää. Lähen ryyppäämään. Tai maistelemaan. Ei ole edes kännifiilistä. Kiitos keskustelusta.
mikään muukaan ei helpota kuin hetkellisesti. Kyl mä itekin silti sorrun usein purkamaan pahaa oloa just noilla tavoin...mut aamu on usein entistä ankeampana edessä silloin.
Nuo kaikki ihmissuhdepalit on jotain niin paskaa. Mä en oo tietoisesti ainakaan osannut pelata koskaan, mutta oon kyllä tehnyt noita juttuja kuitenkin mut vasta jälkeenpäin tajunnut miten väärin se onMullekin on varmaan tehty noin, mutta ihan oikeinhan se tietty on.
Tuo saavuttamaton on aina se joka eniten kiehtoo. Mitä korkeammalle sen periaatteessa nostaa mielessään, niin sitä kauemmas se tavallaan loittonee. Vaikka sit toinen puoli kuitenkin tajuaa, et se on kanssa ihan vaan ihminen ja tunteellinen olento, samanlainen kuin minäkin, mutta silti tuntee itsensä jollain lailla alempiarvoiseksi ja kynnys edes tehdä mitään aloitteen tapaista kasvaa ihan ylisuuriin mittasuhteisiin.
No, mutta ei tää keskustelunaihe ole kovinkaan piristävä. Koita nyt saada joku iloisempi ajatus mieleesi, ennenkuin lähdet tai tulee tylsä ilta:)
Ajattele vaik, et maailmassa on vielä paljon pahemminkin asioitaan sotkeneita ihmisiä...jos nyt oot ees mitään sotkenut. Ja asioilla on yleensä tapana selvitä aina jollain tavalla.:)
Enhän minä ole omiani enää sotkenut. Olen selvittänyt omani jo jonkin aikaa sitten. Perkele selvittäähän täällä monen puolesta yritän huonolla menestyksellä näköjään. Tai yritän saada monen ymmärtämään, mistä sotkut johtuu, jotta ne voisi tehdä jotain omille sotkuille.
Kerron pienen palasen itsestäni. Mistä olisi joskus tiennyt, että olen kiinnostunut jostain. Silloin kun olen lakannut vilkuilemasta muita ja silti en ole antanut sitä huomiota kiinnostuksen kohteelle normaalia enemmän. En vaan enää yksinkertaisesti vilkuillut sillä silmällä ympärilleni. Ehkä tämän voi vahvistaa joku muukin tätä viestien vaihtoa lukeva mies. Jos ei niin shit happens. En voi auttaa enempää. Ei tänään. Ehkä tulevaisuudessa on asia toisin.
Jos olet niin ymmärrän harrastuksesi, et silti kelpais. Mutta jos et ole ottanut niin, hyi vittu! Sääliksi käy sitä miestä joka tuollaiseen paskaan sotkee sormensa!
ehkä yhden illan. Pitäähän sen saada värisuora täyteen, mut seurustelemaan tuskin rupeisin.
Ei välttämättä huvittas olla repimässä niitä haavoja auki joka kerta ku ollaan pämppäämässä jossain kuppilassa ja toisen exä ja mun nyxä istuski mun sylissä ja pitäs olla niiku ei oliskaa.