Ei kun sillä on kankkunen ja oksennusta suu täynnä.
0Äänestä
cookos
hyvä, osaan siirtyä sivummalle, riitäävän ajoissa.
0Äänestä
jep jep
Eikös kaikkialla toitoteta sitä, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Pikemminkin hälytyskellojen pitäisi soida jos mies kertoo naiselle tunteistaan (siis positiivisista) selvinpäin.
Jos hän lisäksi lahjoo naista jollain kivalla pikku lahjuksella muulloin kuin merkkipäivinä niin voidaan lähtökohtaisesti epäillä miehen sortuneen johonkin todella raskaaseen syntiin.
Myös jokaisen merkkipäivän muistaminen on vähintään epäilyttävää.
0Äänestä
cookos
jos tää muutos tapahtuu lyhyellä aika välillä. Kyllä se tiedetään, että mies ei pussaa eikä puhu, varsinkaan vaimolle. Mutta jos on aiemmin niin tehnyt.
Lahjojen ostaminen on ihan tavallista, vaan se puhumattomuus. Olisiko merkki mustasukkaisuudesta?
0Äänestä
jep jep
cookos kirjoitti:
jos tää muutos tapahtuu lyhyellä aika välillä. Kyllä se tiedetään, että mies ei pussaa eikä puhu, varsinkaan vaimolle. Mutta jos on aiemmin niin tehnyt.
Lahjojen ostaminen on ihan tavallista, vaan se puhumattomuus. Olisiko merkki mustasukkaisuudesta?
Onkos ukkosi aiemmin ollut mustasukkaisuuteen taipuvaista tyyppiä?
Voihan hänellä olla jotain huolia, jotka mieluummin käsittelee itse.
Kun ei tunne tapausta on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Oletko kysynyt mieheltäsi mikä häntä mahdollisesti vaivaa?
0Äänestä
cookos
jep jep kirjoitti:
Onkos ukkosi aiemmin ollut mustasukkaisuuteen taipuvaista tyyppiä?
Voihan hänellä olla jotain huolia, jotka mieluummin käsittelee itse.
Kun ei tunne tapausta on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Oletko kysynyt mieheltäsi mikä häntä mahdollisesti vaivaa?
mustasukkainen, ett varmaan sitten huolia. Ei auta kysymiset, ei tuu vastausta.
Tai sitten on pettynyt minuun.
0Äänestä
caput.mortuum
cookos kirjoitti:
jos tää muutos tapahtuu lyhyellä aika välillä. Kyllä se tiedetään, että mies ei pussaa eikä puhu, varsinkaan vaimolle. Mutta jos on aiemmin niin tehnyt.
Lahjojen ostaminen on ihan tavallista, vaan se puhumattomuus. Olisiko merkki mustasukkaisuudesta?
Oliskohan miehesi mustasukkainen sen takia että tunnut aika hyvin viihtyvän tällä palstalla?
0Äänestä
cookos
caput.mortuum kirjoitti:
Oliskohan miehesi mustasukkainen sen takia että tunnut aika hyvin viihtyvän tällä palstalla?
mut hän ohjasi minut tänne, en ikinä olisi täällä ilman häntä. Toisaalta on ihan sama, missä oon, koska ei ole kotona. Ja minä toisaalta pysyn kotona...onks tää miesten logiikkaa?
sit jos siihen vielä lisää sen että se yrittää hyvittää jotain ja on muutenki niin hellä ja kiltti.
Pelkkä hiljasuus ja puhumattomuus voi johtuu myös siitä että sitä on loukattu ja samalla on sit tunne että hänen puheillaan ei oo mitään merkitystä. Ahdistava ja negatiivinen se asia yleensä on.
Tietysti myös sulatellessa jotain asiaa saattaa käydä niin että sitä ei paljoo puhua pukahdeta.
0Äänestä
cookos
mua rauhoittavalta. Naiset kun aina käsittää, että heissä on vika, mistähän sekin johtuu?
mua rauhoittavalta. Naiset kun aina käsittää, että heissä on vika, mistähän sekin johtuu?
Loukattu mies on hiljainen mies.
että se maailma joka on heidän ympärillään ei tuliskaa toimeen hetkeäkään ilman sitä. Siis ajattelee että kaikki johtuu hänestä itsestään ja lähtee purkamaan sitä sitä kautta. Etenki sillon ku ei oo varmaks mikä on. Se vissiin vähän pelottaa tai on ilmotus siitä että nyt ei oo kaikki hallussa...
0Äänestä
cookos
old_profile_1967 kirjoitti:
että se maailma joka on heidän ympärillään ei tuliskaa toimeen hetkeäkään ilman sitä. Siis ajattelee että kaikki johtuu hänestä itsestään ja lähtee purkamaan sitä sitä kautta. Etenki sillon ku ei oo varmaks mikä on. Se vissiin vähän pelottaa tai on ilmotus siitä että nyt ei oo kaikki hallussa...
se miehenkin etu puhua, jotta nainen saataisiin rauhoittumaan..miks pitkittää ikävää tilannetta? Oon ainakin kokenut, että sen sanan saaminen suusta on ylivoimaista. Missä teen väärin?
Mies vois hyvin sanoa, ei tää johdu susta..oo ihan huoleti. Ja kaikki olis kunnossa. Kait se on jonkinlaista kriisiä.
se miehenkin etu puhua, jotta nainen saataisiin rauhoittumaan..miks pitkittää ikävää tilannetta? Oon ainakin kokenut, että sen sanan saaminen suusta on ylivoimaista. Missä teen väärin?
Mies vois hyvin sanoa, ei tää johdu susta..oo ihan huoleti. Ja kaikki olis kunnossa. Kait se on jonkinlaista kriisiä.
Seuraava kysymys, "no mistäs sitten?"
Siihen ei voi jättää vastaamatta koska "No miks et haluu puhua"
Miehelle tollaisten ajatusten työstämis prosessi ei oo mitenkää helppo. Kun ei oo antaa valmista vastausta, vaan sitä pitää vähän sulatella että ne saa järkevään muotoon. Jotenki tässä yhteiskunnassa miehen malli on ollu pärjätä omillaan, joten noiki asiat on pitäny setviä pienestä pitäen itse. Isä ei oo itte puhunu eikä osannu kuunnellakaan joten se roolimalli puuttuu varmaan aika monelta siihen mitä naiset tahtoo.
Samalla pelätään sit sitä että heikkouksiaan ei uskalleta näyttää koska niitä pelätään hyödynnettävän itseään vastaan....
0Äänestä
cookos
old_profile_1967 kirjoitti:
Seuraava kysymys, "no mistäs sitten?"
Siihen ei voi jättää vastaamatta koska "No miks et haluu puhua"
Miehelle tollaisten ajatusten työstämis prosessi ei oo mitenkää helppo. Kun ei oo antaa valmista vastausta, vaan sitä pitää vähän sulatella että ne saa järkevään muotoon. Jotenki tässä yhteiskunnassa miehen malli on ollu pärjätä omillaan, joten noiki asiat on pitäny setviä pienestä pitäen itse. Isä ei oo itte puhunu eikä osannu kuunnellakaan joten se roolimalli puuttuu varmaan aika monelta siihen mitä naiset tahtoo.
Samalla pelätään sit sitä että heikkouksiaan ei uskalleta näyttää koska niitä pelätään hyödynnettävän itseään vastaan....
miehen malli= pärjääjä, voittaja
Koiten työstää tään asian sisälläni, itselleni. keskinäinen kilpailu voi koitua myös kynnyskysymykseks..kumpi on parempi. Ja jos mies kokee olevansa altavastaaja, vetäähän sekin hiljaiseksi. Mutta naistenkin on vaan pärjättävä..kyl se siitä.
Koiten työstää tään asian sisälläni, itselleni. keskinäinen kilpailu voi koitua myös kynnyskysymykseks..kumpi on parempi. Ja jos mies kokee olevansa altavastaaja, vetäähän sekin hiljaiseksi. Mutta naistenkin on vaan pärjättävä..kyl se siitä.
mut jotenki naiselle on hyväksyttävämpää osottaa se heikkoutesa esim kavereilleen, itellä ainaki on sen verta kovat paineet tullu ladattua itelle että en sorru ees kavereiden edessä.
0Äänestä
cookos
old_profile_1967 kirjoitti:
mut jotenki naiselle on hyväksyttävämpää osottaa se heikkoutesa esim kavereilleen, itellä ainaki on sen verta kovat paineet tullu ladattua itelle että en sorru ees kavereiden edessä.
jos on vaimo, voi hänelle puhua. Jos mies puhuu kaverille, pitää sen olla tosi hyvä kaveri, kelle heikkouksistaan puhuu. Ja mitä kovemmat paineet, sen hiljaisempi veikko. Taitaa naisen elämä olla vapaampaa kuitenkin, mun alkaa ihan säälittää,..ei tosiaan. Mies taitaa pelätä menettävänsä sen kavereiden arvostuksen, jos kertoo puutteistaan. Mun mies ei halua kuulla ees mun valituksia, ei kestä niitä, vaan sanoo, nuo on kuultu niin monta kertaa. Jos mulla on töissä vaikeeta tai oon tosi väsynyt työstä, ei puolisolta tarvii hakea lohdutusta. Minkäänlaista heikkoutta ei saa osoittaa..hän suuttuu. Mut niinhän se on, heti jos luovutat, peli on menetetty,,yritysmaailmassa. Ja ne arvot tulee kotiinkin.
jos on vaimo, voi hänelle puhua. Jos mies puhuu kaverille, pitää sen olla tosi hyvä kaveri, kelle heikkouksistaan puhuu. Ja mitä kovemmat paineet, sen hiljaisempi veikko. Taitaa naisen elämä olla vapaampaa kuitenkin, mun alkaa ihan säälittää,..ei tosiaan. Mies taitaa pelätä menettävänsä sen kavereiden arvostuksen, jos kertoo puutteistaan. Mun mies ei halua kuulla ees mun valituksia, ei kestä niitä, vaan sanoo, nuo on kuultu niin monta kertaa. Jos mulla on töissä vaikeeta tai oon tosi väsynyt työstä, ei puolisolta tarvii hakea lohdutusta. Minkäänlaista heikkoutta ei saa osoittaa..hän suuttuu. Mut niinhän se on, heti jos luovutat, peli on menetetty,,yritysmaailmassa. Ja ne arvot tulee kotiinkin.
ku ei oo vaimoo joka rakastas kunnes kuolema meidät erottaa. Sitä ennen en lähde nolaamaan itteeni siks että toinen pääsis sit mahdollisesti kääntämään puukkoo haavassa. Sellaseen ku itte on pari kertaa törmänny. Suuttuneena ku se on sit helppo iskee sinne heikkoon kohtaan vaikka kuinka kovasti on luvannu että se jää siihen. Se muuten oikeesti koski niin paljon että siihen ei mitkää muka vilpittömästi esitetyt anteeks pyynnöt auttaneet... tai se selitys että mie vaan on tämmönen.
JA toiki on totta että ne hiljasimmat kaverit käy melkosen paineen alla. Itte tiedän ainaki yhden tyypin joka kulkee ihan siinä murtumis pisteen rajalla. Mut ku mies ei sanaakaan pukahda sen takia että sen on joku kerran pettäny sen takia... Tai puhuu se mut sillon ollaan jo niin päissään että siitä puheesta ei saa mitään selvää. Eikä aamulla muisteta ees puhuneemme. Mut se vaan on niin että miehen pitää olla se vahvempi osapuoli, vaikka se tosiaan ei aina oo niin.
Naiselle se "valittaminen on mun mielestä enemmän tunteiden purkamista" mies taas kaipaa sillä valittamisella ratkasua joka pelastas kaiken, mut esim sydän suruissa sitä poppakonstia ei vaan oo... Samalla ku sie valitat niin mies kokee sen että hänen täytys olla sen verta hyvä että tollaista ei pääsis syntymään... Se toisenki valittaminen ja toisten ongelmien ratkominen ku omiaki on aikalailla raskasta.
Kyllähän sen näkee suomalaisen miehen naamasta miten onnellisen näkösiä ne onkaa. Tuolla etelämpänä ne nauraa ja hymyilee avoimesti mut katoppa suomalaisten kasvoja... Se ahdistus on usein niin kova että isotki riemut kuittaantuu vaan hymähdyksellä... aika kurjaa.
0Äänestä
cookos
old_profile_1967 kirjoitti:
ku ei oo vaimoo joka rakastas kunnes kuolema meidät erottaa. Sitä ennen en lähde nolaamaan itteeni siks että toinen pääsis sit mahdollisesti kääntämään puukkoo haavassa. Sellaseen ku itte on pari kertaa törmänny. Suuttuneena ku se on sit helppo iskee sinne heikkoon kohtaan vaikka kuinka kovasti on luvannu että se jää siihen. Se muuten oikeesti koski niin paljon että siihen ei mitkää muka vilpittömästi esitetyt anteeks pyynnöt auttaneet... tai se selitys että mie vaan on tämmönen.
JA toiki on totta että ne hiljasimmat kaverit käy melkosen paineen alla. Itte tiedän ainaki yhden tyypin joka kulkee ihan siinä murtumis pisteen rajalla. Mut ku mies ei sanaakaan pukahda sen takia että sen on joku kerran pettäny sen takia... Tai puhuu se mut sillon ollaan jo niin päissään että siitä puheesta ei saa mitään selvää. Eikä aamulla muisteta ees puhuneemme. Mut se vaan on niin että miehen pitää olla se vahvempi osapuoli, vaikka se tosiaan ei aina oo niin.
Naiselle se "valittaminen on mun mielestä enemmän tunteiden purkamista" mies taas kaipaa sillä valittamisella ratkasua joka pelastas kaiken, mut esim sydän suruissa sitä poppakonstia ei vaan oo... Samalla ku sie valitat niin mies kokee sen että hänen täytys olla sen verta hyvä että tollaista ei pääsis syntymään... Se toisenki valittaminen ja toisten ongelmien ratkominen ku omiaki on aikalailla raskasta.
Kyllähän sen näkee suomalaisen miehen naamasta miten onnellisen näkösiä ne onkaa. Tuolla etelämpänä ne nauraa ja hymyilee avoimesti mut katoppa suomalaisten kasvoja... Se ahdistus on usein niin kova että isotki riemut kuittaantuu vaan hymähdyksellä... aika kurjaa.
hyvä...sain sielulleni pikaista helpotusta, ymmärrän miestäni paremmin. Eilen tapasin erään kaukaisen tutun miehen tuolla iltamenoissa, ja kysyin, mitä perheelle kuuluu? Oli eronnut kaksi kuukautta sitten. Oli tavannut naisen ja rakastaunut...käynyt vaikean prosessin läpi..ei ollut helppoo. Ja sen näki naamasta, kun uskaltaa noin tehdä, mutta miten ne perinteiset arvot kuitenkin vaikuttaa. Meillä on aina pitänyt tehdä oikein, ei saa valittaa, täytyy pärjätä, elämä on kovaa, ulkokuori pitää säilyttää, vaikka sitä sitä puukkoa tosiaan pyörittäis sisuksissa. Ja minä taas aattelen, että riittää kun on kohtuullinen toimeentulo, kunhan ollaan vaan onnellisia.
Jotain suomalaisissa on outoo, ei muuten oltais maailman johtavia teknologiamaita..joku sisäsyntyinen juttu??
0Äänestä
että :
mies on tuossa tapauksessa joutunut mafian kiristyksen kohteeksi
0Äänestä
Kettulaatikossa
parhaat naurut sain tästä, kiitosh. :D
0Äänestä
cookos
Kettulaatikossa kirjoitti:
parhaat naurut sain tästä, kiitosh. :D
mua ei naurata, meitin elämässä kun tuokin voisi huonossa lykyssä olla totta. Eräs mieheni kolleega pahoinpideltiin hiljattain..
0Äänestä
Kettulaatikossa
cookos kirjoitti:
mua ei naurata, meitin elämässä kun tuokin voisi huonossa lykyssä olla totta. Eräs mieheni kolleega pahoinpideltiin hiljattain..
pahoitteluni, omalle kohdalle en voisi sitä kuvitella siksi tuntui hassulta.
Tavallaan tää liittyy tohon Feministivitsi- aloitukseeni tämäkin tilanne. Siis "väärällä kohdalla" nauraminen.
0Äänestä
cookos
Kettulaatikossa kirjoitti:
pahoitteluni, omalle kohdalle en voisi sitä kuvitella siksi tuntui hassulta.
Tavallaan tää liittyy tohon Feministivitsi- aloitukseeni tämäkin tilanne. Siis "väärällä kohdalla" nauraminen.
mafia on suomessa ja ei enää vaan kehäkolmosen sisäpuolella. Mut saa nauraa, se pidentää ikää :)
..ja tässä lisää: Taikatemppu Savolaisittain: Tehhääänkö taekatemppu? Männään miun kämpille naiaan ja aamul ku mie herrään, ni sie ootkinna hävinnä..
mafia on suomessa ja ei enää vaan kehäkolmosen sisäpuolella. Mut saa nauraa, se pidentää ikää :)
..ja tässä lisää: Taikatemppu Savolaisittain: Tehhääänkö taekatemppu? Männään miun kämpille naiaan ja aamul ku mie herrään, ni sie ootkinna hävinnä..
Tunnen taas ylpeyttä kieroista savolaisista sukujuuristani. ;-)
0Äänestä
cookos
ratikkakuski kirjoitti:
Tunnen taas ylpeyttä kieroista savolaisista sukujuuristani. ;-)
voie tokkiisa, ollaako myö iha sukulaesia...heh, no joo, männäähä ettepäe..
0Äänestä
Kettulaatikossa
cookos kirjoitti:
voie tokkiisa, ollaako myö iha sukulaesia...heh, no joo, männäähä ettepäe..
Etelä-Savossa on Ketunkin juuret... :)
Jos suop ilimottaotuva?
0Äänestä
cookos
Kettulaatikossa kirjoitti:
Etelä-Savossa on Ketunkin juuret... :)
Jos suop ilimottaotuva?
ei tässä passoo ruveta liikoo huastamaan :)..männöö vielä liian tutuks. Mutta huaska tutustua..:)
0Äänestä
Kettulaatikossa
cookos kirjoitti:
ei tässä passoo ruveta liikoo huastamaan :)..männöö vielä liian tutuks. Mutta huaska tutustua..:)
mutta sitä sammoo! :)
0Äänestä
cookos
Kettulaatikossa kirjoitti:
mutta sitä sammoo! :)
männä saenaan..savolaeset sutkaetukset loppu tähä ja sitte buariin, heipät..
0Äänestä
on jotain
murheita?
0Äänestä
cookos
kun on näin eläväinen vaimo,..no ei se siitä. Mut miehet ei kait helposti sitten puhu murheista. Ja olisko kuitenkin parempi puhua? Murheet rasittaa sydäntä, puhuminen auttaa..ja jos toinen on avoin ja toinen taas ei, se on vaan ymmärrettävä, ei sit muuta. Vaikka mun sydän kärsii..
0Äänestä
miputa
mistä puhua
0Äänestä
cookos
jutut on käyty jo niin monta kertaa läpi..tietää mitä toinen sanoo. Joskus tulee huomauteltua (ikävä kyllä) toiselle siitä, niistä manöövereistä, jotka toistuu. Ei niin sais tehdä, sekin loukkaa..mutta kun jotkun niistä vaan ärsyttää.
0Äänestä
miputa
cookos kirjoitti:
jutut on käyty jo niin monta kertaa läpi..tietää mitä toinen sanoo. Joskus tulee huomauteltua (ikävä kyllä) toiselle siitä, niistä manöövereistä, jotka toistuu. Ei niin sais tehdä, sekin loukkaa..mutta kun jotkun niistä vaan ärsyttää.
sujuu sinun toistosi?
asia mikä on tosi on se ettei alkuhuuma jatku ikuisesti.
Onko siten, sinä keksit uutta ja hän toimii vanhan kaavan mukaan? Tai toimiiko molemmat rutiinikaavan mukaan?
0Äänestä
cookos
miputa kirjoitti:
sujuu sinun toistosi?
asia mikä on tosi on se ettei alkuhuuma jatku ikuisesti.
Onko siten, sinä keksit uutta ja hän toimii vanhan kaavan mukaan? Tai toimiiko molemmat rutiinikaavan mukaan?
toistelee..vaikka mun mies kyllä ehdottelee uusia juttuja ainaskin seksin puolella. Ja minä taas muuten elämässä. Nii,alkuhuuma on noin kaksi vuotta..ollaan saavutettu hyvä parisuhdeikä.
puhumaton mies ei välttämättä salaile mitään, mutta voi kokea ettei saa kumpppaniltaan sitä tarvittavaa ymmärrystä. Ja en osaa sanoa miten sen sit vois saada ukolle jakeluun, mut jos se tosta on kyse, ni ei ainakaan sillä, että 'puhu vaan, kyllä mä ymmärrän'.
0Äänestä
cookos
sitten odottaa toisilta eri asioita, ymmärrän sen, että ymmärräksen puutteen. Minä ehkä käytin aikaa aikaisemmin ymmärtämiseen enemmän ja nyt on omat kuviot muuttuneet. Mies saattaa kokea, että oon hylännyt hänet, koska munkin elämä on muuttunut. Omakin aika rajallista ja ajatukset muualla, elämä vaativampaa. Ollaan molemmat elämäntapamme orjia.
sitten odottaa toisilta eri asioita, ymmärrän sen, että ymmärräksen puutteen. Minä ehkä käytin aikaa aikaisemmin ymmärtämiseen enemmän ja nyt on omat kuviot muuttuneet. Mies saattaa kokea, että oon hylännyt hänet, koska munkin elämä on muuttunut. Omakin aika rajallista ja ajatukset muualla, elämä vaativampaa. Ollaan molemmat elämäntapamme orjia.
sitä hiljaisuutta. Katsele sitä hiljaisuutta. Antaudu sille hiljaisuudelle. Sieltä sä löydät oikean toimintavan.
0Äänestä
cookos
relaxed kirjoitti:
sitä hiljaisuutta. Katsele sitä hiljaisuutta. Antaudu sille hiljaisuudelle. Sieltä sä löydät oikean toimintavan.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei kun sillä on kankkunen ja oksennusta suu täynnä.
hyvä, osaan siirtyä sivummalle, riitäävän ajoissa.
Eikös kaikkialla toitoteta sitä, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Pikemminkin hälytyskellojen pitäisi soida jos mies kertoo naiselle tunteistaan (siis positiivisista) selvinpäin.
Jos hän lisäksi lahjoo naista jollain kivalla pikku lahjuksella muulloin kuin merkkipäivinä niin voidaan lähtökohtaisesti epäillä miehen sortuneen johonkin todella raskaaseen syntiin.
Myös jokaisen merkkipäivän muistaminen on vähintään epäilyttävää.
jos tää muutos tapahtuu lyhyellä aika välillä. Kyllä se tiedetään, että mies ei pussaa eikä puhu, varsinkaan vaimolle. Mutta jos on aiemmin niin tehnyt.
Lahjojen ostaminen on ihan tavallista, vaan se puhumattomuus. Olisiko merkki mustasukkaisuudesta?
Onkos ukkosi aiemmin ollut mustasukkaisuuteen taipuvaista tyyppiä?
Voihan hänellä olla jotain huolia, jotka mieluummin käsittelee itse.
Kun ei tunne tapausta on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Oletko kysynyt mieheltäsi mikä häntä mahdollisesti vaivaa?
mustasukkainen, ett varmaan sitten huolia. Ei auta kysymiset, ei tuu vastausta.
Tai sitten on pettynyt minuun.
Oliskohan miehesi mustasukkainen sen takia että tunnut aika hyvin viihtyvän tällä palstalla?
mut hän ohjasi minut tänne, en ikinä olisi täällä ilman häntä. Toisaalta on ihan sama, missä oon, koska ei ole kotona.
Ja minä toisaalta pysyn kotona...onks tää miesten logiikkaa?
sit jos siihen vielä lisää sen että se yrittää hyvittää jotain ja on muutenki niin hellä ja kiltti.
Pelkkä hiljasuus ja puhumattomuus voi johtuu myös siitä että sitä on loukattu ja samalla on sit tunne että hänen puheillaan ei oo mitään merkitystä. Ahdistava ja negatiivinen se asia yleensä on.
Tietysti myös sulatellessa jotain asiaa saattaa käydä niin että sitä ei paljoo puhua pukahdeta.
mua rauhoittavalta. Naiset kun aina käsittää, että heissä on vika, mistähän sekin johtuu?
Loukattu mies on hiljainen mies.
että se maailma joka on heidän ympärillään ei tuliskaa toimeen hetkeäkään ilman sitä. Siis ajattelee että kaikki johtuu hänestä itsestään ja lähtee purkamaan sitä sitä kautta. Etenki sillon ku ei oo varmaks mikä on. Se vissiin vähän pelottaa tai on ilmotus siitä että nyt ei oo kaikki hallussa...
se miehenkin etu puhua, jotta nainen saataisiin rauhoittumaan..miks pitkittää ikävää tilannetta? Oon ainakin kokenut, että sen sanan saaminen suusta on ylivoimaista. Missä teen väärin?
Mies vois hyvin sanoa, ei tää johdu susta..oo ihan huoleti. Ja kaikki olis kunnossa. Kait se on jonkinlaista kriisiä.
Seuraava kysymys, "no mistäs sitten?"
Siihen ei voi jättää vastaamatta koska "No miks et haluu puhua"
Miehelle tollaisten ajatusten työstämis prosessi ei oo mitenkää helppo. Kun ei oo antaa valmista vastausta, vaan sitä pitää vähän sulatella että ne saa järkevään muotoon. Jotenki tässä yhteiskunnassa miehen malli on ollu pärjätä omillaan, joten noiki asiat on pitäny setviä pienestä pitäen itse. Isä ei oo itte puhunu eikä osannu kuunnellakaan joten se roolimalli puuttuu varmaan aika monelta siihen mitä naiset tahtoo.
Samalla pelätään sit sitä että heikkouksiaan ei uskalleta näyttää koska niitä pelätään hyödynnettävän itseään vastaan....
miehen malli= pärjääjä, voittaja
Koiten työstää tään asian sisälläni, itselleni. keskinäinen kilpailu voi koitua myös kynnyskysymykseks..kumpi on parempi. Ja jos mies kokee olevansa altavastaaja, vetäähän sekin hiljaiseksi. Mutta naistenkin on vaan pärjättävä..kyl se siitä.
mut jotenki naiselle on hyväksyttävämpää osottaa se heikkoutesa esim kavereilleen, itellä ainaki on sen verta kovat paineet tullu ladattua itelle että en sorru ees kavereiden edessä.
jos on vaimo, voi hänelle puhua.
Jos mies puhuu kaverille, pitää sen olla tosi hyvä kaveri, kelle heikkouksistaan puhuu. Ja mitä kovemmat paineet, sen hiljaisempi veikko. Taitaa naisen elämä olla vapaampaa kuitenkin, mun alkaa ihan säälittää,..ei tosiaan.
Mies taitaa pelätä menettävänsä sen kavereiden arvostuksen, jos kertoo puutteistaan. Mun mies ei halua kuulla ees mun valituksia, ei kestä niitä, vaan sanoo, nuo on kuultu niin monta kertaa. Jos mulla on töissä vaikeeta tai oon tosi väsynyt työstä, ei puolisolta tarvii hakea lohdutusta. Minkäänlaista heikkoutta ei saa osoittaa..hän suuttuu.
Mut niinhän se on, heti jos luovutat, peli on menetetty,,yritysmaailmassa. Ja ne arvot tulee kotiinkin.
ku ei oo vaimoo joka rakastas kunnes kuolema meidät erottaa. Sitä ennen en lähde nolaamaan itteeni siks että toinen pääsis sit mahdollisesti kääntämään puukkoo haavassa. Sellaseen ku itte on pari kertaa törmänny. Suuttuneena ku se on sit helppo iskee sinne heikkoon kohtaan vaikka kuinka kovasti on luvannu että se jää siihen. Se muuten oikeesti koski niin paljon että siihen ei mitkää muka vilpittömästi esitetyt anteeks pyynnöt auttaneet... tai se selitys että mie vaan on tämmönen.
JA toiki on totta että ne hiljasimmat kaverit käy melkosen paineen alla. Itte tiedän ainaki yhden tyypin joka kulkee ihan siinä murtumis pisteen rajalla. Mut ku mies ei sanaakaan pukahda sen takia että sen on joku kerran pettäny sen takia... Tai puhuu se mut sillon ollaan jo niin päissään että siitä puheesta ei saa mitään selvää. Eikä aamulla muisteta ees puhuneemme. Mut se vaan on niin että miehen pitää olla se vahvempi osapuoli, vaikka se tosiaan ei aina oo niin.
Naiselle se "valittaminen on mun mielestä enemmän tunteiden purkamista" mies taas kaipaa sillä valittamisella ratkasua joka pelastas kaiken, mut esim sydän suruissa sitä poppakonstia ei vaan oo... Samalla ku sie valitat niin mies kokee sen että hänen täytys olla sen verta hyvä että tollaista ei pääsis syntymään... Se toisenki valittaminen ja toisten ongelmien ratkominen ku omiaki on aikalailla raskasta.
Kyllähän sen näkee suomalaisen miehen naamasta miten onnellisen näkösiä ne onkaa. Tuolla etelämpänä ne nauraa ja hymyilee avoimesti mut katoppa suomalaisten kasvoja... Se ahdistus on usein niin kova että isotki riemut kuittaantuu vaan hymähdyksellä... aika kurjaa.
hyvä...sain sielulleni pikaista helpotusta, ymmärrän miestäni paremmin.
Eilen tapasin erään kaukaisen tutun miehen tuolla iltamenoissa, ja kysyin, mitä perheelle kuuluu? Oli eronnut kaksi kuukautta sitten. Oli tavannut naisen ja rakastaunut...käynyt vaikean prosessin läpi..ei ollut helppoo. Ja sen näki naamasta, kun uskaltaa noin tehdä, mutta miten ne perinteiset arvot kuitenkin vaikuttaa.
Meillä on aina pitänyt tehdä oikein, ei saa valittaa, täytyy pärjätä, elämä on kovaa, ulkokuori pitää säilyttää, vaikka sitä sitä puukkoa tosiaan pyörittäis sisuksissa. Ja minä taas aattelen, että riittää kun on kohtuullinen toimeentulo, kunhan ollaan vaan onnellisia.
Jotain suomalaisissa on outoo, ei muuten oltais maailman johtavia teknologiamaita..joku sisäsyntyinen juttu??
mies on tuossa tapauksessa joutunut mafian kiristyksen kohteeksi
parhaat naurut sain tästä, kiitosh. :D
mua ei naurata, meitin elämässä kun tuokin voisi huonossa lykyssä olla totta.
Eräs mieheni kolleega pahoinpideltiin hiljattain..
pahoitteluni, omalle kohdalle en voisi sitä kuvitella siksi tuntui hassulta.
Tavallaan tää liittyy tohon Feministivitsi- aloitukseeni tämäkin tilanne. Siis "väärällä kohdalla" nauraminen.
mafia on suomessa ja ei enää vaan kehäkolmosen sisäpuolella.
Mut saa nauraa, se pidentää ikää :)
..ja tässä lisää:
Taikatemppu Savolaisittain:
Tehhääänkö taekatemppu? Männään miun kämpille naiaan ja aamul ku mie
herrään, ni sie ootkinna hävinnä..
Tunnen taas ylpeyttä kieroista savolaisista sukujuuristani. ;-)
voie tokkiisa, ollaako myö iha sukulaesia...heh, no joo, männäähä ettepäe..
Etelä-Savossa on Ketunkin juuret... :)
Jos suop ilimottaotuva?
ei tässä passoo ruveta liikoo huastamaan :)..männöö vielä liian tutuks. Mutta huaska tutustua..:)
mutta sitä sammoo! :)
männä saenaan..savolaeset sutkaetukset loppu tähä ja sitte buariin, heipät..
murheita?
kun on näin eläväinen vaimo,..no ei se siitä. Mut miehet ei kait helposti sitten puhu murheista. Ja olisko kuitenkin parempi puhua? Murheet rasittaa sydäntä, puhuminen auttaa..ja jos toinen on avoin ja toinen taas ei, se on vaan ymmärrettävä, ei sit muuta.
Vaikka mun sydän kärsii..
mistä puhua
jutut on käyty jo niin monta kertaa läpi..tietää mitä toinen sanoo.
Joskus tulee huomauteltua (ikävä kyllä) toiselle siitä, niistä manöövereistä, jotka toistuu. Ei niin sais tehdä, sekin loukkaa..mutta kun jotkun niistä vaan ärsyttää.
sujuu sinun toistosi?
asia mikä on tosi on se ettei alkuhuuma jatku ikuisesti.
Onko siten, sinä keksit uutta ja hän toimii vanhan kaavan mukaan?
Tai toimiiko molemmat rutiinikaavan mukaan?
toistelee..vaikka mun mies kyllä ehdottelee uusia juttuja ainaskin seksin puolella. Ja minä taas muuten elämässä.
Nii,alkuhuuma on noin kaksi vuotta..ollaan saavutettu hyvä parisuhdeikä.
puhumaton mies ei välttämättä salaile mitään, mutta voi kokea ettei saa kumpppaniltaan sitä tarvittavaa ymmärrystä. Ja en osaa sanoa miten sen sit vois saada ukolle jakeluun, mut jos se tosta on kyse, ni ei ainakaan sillä, että 'puhu vaan, kyllä mä ymmärrän'.
sitten odottaa toisilta eri asioita, ymmärrän sen, että ymmärräksen puutteen.
Minä ehkä käytin aikaa aikaisemmin ymmärtämiseen enemmän ja nyt on omat kuviot muuttuneet. Mies saattaa kokea, että oon hylännyt hänet, koska munkin elämä on muuttunut. Omakin aika rajallista ja ajatukset muualla, elämä vaativampaa. Ollaan molemmat elämäntapamme orjia.
kirjoitus virheet...pitäs tarkistaa :)
sitä hiljaisuutta. Katsele sitä hiljaisuutta. Antaudu sille hiljaisuudelle. Sieltä sä löydät oikean toimintavan.
tietsikka pitää pientä huminaa :)