Mikä meni pieleen? Aloimme seurustella jo nuorina ja nyt yhteistä taivalta on parikymmentä vuotta takana. Lapsia on siunaantunut kaksi. Takana on pitkä taival, joka ei aina ole ollut niin ruusuinen, mutta kelläpä olisi.
Suhteemme on pikemminkin ollut sellainen, jossa mies on määrännyt "kaapin paikan" ja minä totellut. Mies on meillä se joka tienaa perheessä enemmän ja se on hänen mielestään antanut hänelle vallan kohdella minua miten huvittaa. Hän on hyvin äkkipikainen ja saattaa raivostua pienimmästäkin jutusta. Sen jälkeen hän odottaa, että minä pyydän anteeksi. Joudun pyytämään anteeksi vaikka en olisi tehnyt mitään tai ollut edes syyllinen miehen vihanpurkaukseen. Joskus hyväksyn sen ja joskus laitan hanttiin, mutta silloin hän saa uhkailemalla, mitätöimällä ja loukkaamalla tahtonsa lopulta läpi. Tämä on ollut hyvin rankkaa olla aina se syypää kaikkiin vastoinkäymisiin. Olen joskus yrittänyt lopettaa koko suhteen, mutta puhumalla mieheni on saanut minut jatkamaan. Olen myös ajatellut, että lasten takia en halua hajottaa perhettä.
Nyt tuntuu siltä, etten pysty enää hallitsemaan omaa vihantunnettani miestäni kohtaan. Sain mieheni kiinni siitä, että hänellä oli suhde toiseen naiseen ja tämä oli minulle se "viimeinen niitti". Olin jo valmis lopettamaan koko jutun, mutta mieheni taas esitti asian niin, ettei hänellä koskaan ollut tarkoitus jättää meitä. Hänen mielestään meillä on mahdollisuus päästä asiasta yli ja suhdetta ei enää ole hänen sanojensa mukaan. En kuitenkaan pysty unohtamaan, asia jäytää mieltäni koko ajan. Alussa halusin uskoa, mutta toinen nainen se vain jatkoi yhteydenpitoa ja viestittelyä, joten tuli tunne, ettei lopettaminen ollut niin vakuuttavaa. Tämä vei viimeisenkin itseluottamuksen rippeet minusta ja aloin jatkuvasti raivoamaan miehelleni asiasta.
Lopulta hänkin tajusi, että ero voi sittenkin olla yksi vaihtoehto, jos tämä ei onnistu.
Vielä tämä suomi24:n treffiyh-40 roikkuu miehessäni kiinni ja minua alkaa epäilyttää miten tässä lopulta käy. Tuliko nyt se päätepysäkki?
Suhteemme on pikemminkin ollut sellainen, jossa mies on määrännyt "kaapin paikan" ja minä totellut. Mies on meillä se joka tienaa perheessä enemmän ja se on hänen mielestään antanut hänelle vallan kohdella minua miten huvittaa. Hän on hyvin äkkipikainen ja saattaa raivostua pienimmästäkin jutusta. Sen jälkeen hän odottaa, että minä pyydän anteeksi. Joudun pyytämään anteeksi vaikka en olisi tehnyt mitään tai ollut edes syyllinen miehen vihanpurkaukseen. Joskus hyväksyn sen ja joskus laitan hanttiin, mutta silloin hän saa uhkailemalla, mitätöimällä ja loukkaamalla tahtonsa lopulta läpi. Tämä on ollut hyvin rankkaa olla aina se syypää kaikkiin vastoinkäymisiin. Olen joskus yrittänyt lopettaa koko suhteen, mutta puhumalla mieheni on saanut minut jatkamaan. Olen myös ajatellut, että lasten takia en halua hajottaa perhettä.
Nyt tuntuu siltä, etten pysty enää hallitsemaan omaa vihantunnettani miestäni kohtaan. Sain mieheni kiinni siitä, että hänellä oli suhde toiseen naiseen ja tämä oli minulle se "viimeinen niitti". Olin jo valmis lopettamaan koko jutun, mutta mieheni taas esitti asian niin, ettei hänellä koskaan ollut tarkoitus jättää meitä. Hänen mielestään meillä on mahdollisuus päästä asiasta yli ja suhdetta ei enää ole hänen sanojensa mukaan. En kuitenkaan pysty unohtamaan, asia jäytää mieltäni koko ajan. Alussa halusin uskoa, mutta toinen nainen se vain jatkoi yhteydenpitoa ja viestittelyä, joten tuli tunne, ettei lopettaminen ollut niin vakuuttavaa. Tämä vei viimeisenkin itseluottamuksen rippeet minusta ja aloin jatkuvasti raivoamaan miehelleni asiasta.
Lopulta hänkin tajusi, että ero voi sittenkin olla yksi vaihtoehto, jos tämä ei onnistu.
Vielä tämä suomi24:n treffiyh-40 roikkuu miehessäni kiinni ja minua alkaa epäilyttää miten tässä lopulta käy. Tuliko nyt se päätepysäkki?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kertokaa mistä sen näkee tuntee huomaa jos mies oikeasti rakastaa...
Rakkaus on sanoinkuvaamaton "huume" toista ihmistä kohtaan. Kuin kynttilä,joka syttyy ja hiipuu hiljalleen sammuksiin.Joillakin vain isompi kyntilä.
Rakkauden vain tuntee sisällään,jos toinen haluaa olla lähellä kaikessa,huolehtia toisesta ja hellästi koskettaa.
Pelkkä sexharrastus ei ole rakkautta.
Tämä vain minun mielipiteeni.
mies ei tee noita edellä mainittuja asioita mutta sanoo rakastavansa.. voiko siihen uskoa...?
niin on vain sanonta tai "väittämä".
www.narsistienuhrientuki.info
Käy lukemassa ko. sivua, en tiedä löydätkö sieltä apua.
Tuo kuulostaa ihan minun avomieheltä joka on narsisti. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta ja en voisi kuvitellakaan 20 vuotta. Narsistit on vaan niin perkeleen taitavia. Ällöttäviä paskiaisia jotka on kun siirappia, irti ei pääse. Kaiken ne saa puhumalla selvitettyä vaikka mitä oisivatkin tehny tai sanonu ja siltikin kaikki onkin sinun omaa vikaa. Sä olet sille itsestään selvä idiootti, jota se luulee hallitsevansa. Pitäs vaan saada voimia jostain todistaa sellaisen ihmisen ajatukset vääriksi, koska uskon että kaikki narsistien kumppanit vihaavat sisimmissään enemmän kun on voimaa näyttää ulospäin. Itseni mielestä mieheni edustaa kaikkea sitä paskaa mitä en voi toisissa ihmisissä sietää.
Sellaiset ihmiset eivät ansaitse ketään ja kun sinä lähdet se löytää varmasti nopeasti seuraavaan uhrin itselleen, eikä jää surkuttelemaan, paitsi korkeintaan sitä miten paljon helpompi sinä olit.