Olen ollut nyt kohta kolme vuotta samassa paikassa. Firma on muuten ihan kiva ja työpaikkana loistava, mutta ongelmani on tämä.
Työpaikallani on yksi ihminen joka ulkoisesti muistuttaa erehdyttävästi intialaista taistelunorsua ja kovasti ruuan muodossa tekee työtä, jotta niissä paisuneissa mitoissaan pysyy. Ok, no se ei minua haittaa, kukin tablaa tyylillään. Itse olen hoikkarakenteinen ja urheilullinen. Mikä, oi mikä siinä on, että tuo taistelunorsu saa jatkuvasti piikitellä minua. Milloin saan kuulla olevani liian laiha, nälkäkurki, kukkakeppi jne. Se on hänestä jopa hauskaa. Kun puhuin työkaverini kanssa uudesta juoksuasusta joka oli tullut myyntiin, niin tämä taistelunorsu rynnisti paikalle puuhkuttamaan, että helppo tiedän tikkujen on vaatteita ostella ja kehua niistä, varmaan rahatkin riittää kun ei syö mitään. (huom, syön kyllä hyin ja aika paljonkin, mutta kulutan sen minkä syön) Minulla alkoi keittämään. Oikein kihisin kiukusta. Olen useamman kerran sanonut hänelle, että ei ole mukavaa arvostella toisia.
Viime viikolla kuppi meni sitten lopullisesti nurin. Mietin ääneen, lähinnä kuitenkin itsekseni, että mitähän sitä söisi, ajatukseni oli illan 15km lenkissä ja siinä, että saan energiaa tarpeeksi. Tämä taistelunorsu alkoi vinkumaan, että hän ei laihdu millään (yllätys sillä ruokavaliolla), hän ei ehdi töiden jälkeen urheilla kun on yhden lapsen yh, (minä olen kahden ja vanhin lapseni on saman ikäinen kuin hänen) ja vingun vingun. Sitten huuteli minulle, että otappa vain se yksi salaatinlehti niin ei tarvitse ravata sillä tavalla iltaisin. Katsoin inhoten sitä taistelunorsua, kuinka rasva kiilteli hänen naamalla ja kamala mässytys kuului. Huusin sille, että "on se saatana kumma, että sinä saat huudella minulle ulkonäöstäni koko ajan, mutta sinun läskeistä ei saisi sanoa mitään. Jätä noi helveti rasvaiset pizzat, juustot ja pullat syömättä niin saatat vielä joskus nähdä kusivälineesikin tuon helvetinmoisen makkaran alta ja ei polvesikaan huutaisi hoosianna joka kerta kun nostat tuon pizzauunia muistuttavan persees ylös penkiltä hakeaksesi suklaata, kun verensokerisi on olevinaan niin alhainen" Oikein tärisin kiukusta.
Tämä taistelunorsu alkoi nenä punaisena tihrustamaan, että kuinka olen ilkeä ihminen, että tuolla tavalla hänen ulkonäköään arvostelin. haloo ja huhuu, hän on itse nälvinyt minua melkein kolme vuotta, mutta sitä ei vain jotenkaan mielletä kiusaamiseksi tai nälvimiseksi, jos läski huomauttelee hoikalle ulkonäöstä. Vaan auta armias kun se menee toisin päin.
Löysin itseni päällikön luota kuulemassa nuhteita että olen syyllistynyt työpaikka kiusaamiseen. Onneksi sain sanottua, että olen kolme vuotta kuunnellut sitä vittuilua tuolta taistelunorsulta, pyytänyt nätisti sitä lopettamaan, mutta kaikunut kuin kuuroille korville. Pomo ymmärsi minua, mutta käski minun pyytää anteeksi kuitenkin. Eipä tarkentanut että mistä pyytää anteeksi, niin marssin tämän taistelunorsun viereen joka omahyväinen ilme naamalla odotti minun kiemurtelevan sen edessä. tokaisin, että "anteeksi kun olet läski" ja lähdin omalle työpisteelle.
Miksi ihmeessä läskit saavat arvostella laihoja ihan huoletta? Miksi sitä ei mielletä kiusaamiseksi? Teinkö väärin kun räjähdin ja olisiko minun täytynyt kuunnella kiltisti sen taistelunorsun vittuilua?
Työpaikallani on yksi ihminen joka ulkoisesti muistuttaa erehdyttävästi intialaista taistelunorsua ja kovasti ruuan muodossa tekee työtä, jotta niissä paisuneissa mitoissaan pysyy. Ok, no se ei minua haittaa, kukin tablaa tyylillään. Itse olen hoikkarakenteinen ja urheilullinen. Mikä, oi mikä siinä on, että tuo taistelunorsu saa jatkuvasti piikitellä minua. Milloin saan kuulla olevani liian laiha, nälkäkurki, kukkakeppi jne. Se on hänestä jopa hauskaa. Kun puhuin työkaverini kanssa uudesta juoksuasusta joka oli tullut myyntiin, niin tämä taistelunorsu rynnisti paikalle puuhkuttamaan, että helppo tiedän tikkujen on vaatteita ostella ja kehua niistä, varmaan rahatkin riittää kun ei syö mitään. (huom, syön kyllä hyin ja aika paljonkin, mutta kulutan sen minkä syön) Minulla alkoi keittämään. Oikein kihisin kiukusta. Olen useamman kerran sanonut hänelle, että ei ole mukavaa arvostella toisia.
Viime viikolla kuppi meni sitten lopullisesti nurin. Mietin ääneen, lähinnä kuitenkin itsekseni, että mitähän sitä söisi, ajatukseni oli illan 15km lenkissä ja siinä, että saan energiaa tarpeeksi. Tämä taistelunorsu alkoi vinkumaan, että hän ei laihdu millään (yllätys sillä ruokavaliolla), hän ei ehdi töiden jälkeen urheilla kun on yhden lapsen yh, (minä olen kahden ja vanhin lapseni on saman ikäinen kuin hänen) ja vingun vingun. Sitten huuteli minulle, että otappa vain se yksi salaatinlehti niin ei tarvitse ravata sillä tavalla iltaisin. Katsoin inhoten sitä taistelunorsua, kuinka rasva kiilteli hänen naamalla ja kamala mässytys kuului. Huusin sille, että "on se saatana kumma, että sinä saat huudella minulle ulkonäöstäni koko ajan, mutta sinun läskeistä ei saisi sanoa mitään. Jätä noi helveti rasvaiset pizzat, juustot ja pullat syömättä niin saatat vielä joskus nähdä kusivälineesikin tuon helvetinmoisen makkaran alta ja ei polvesikaan huutaisi hoosianna joka kerta kun nostat tuon pizzauunia muistuttavan persees ylös penkiltä hakeaksesi suklaata, kun verensokerisi on olevinaan niin alhainen" Oikein tärisin kiukusta.
Tämä taistelunorsu alkoi nenä punaisena tihrustamaan, että kuinka olen ilkeä ihminen, että tuolla tavalla hänen ulkonäköään arvostelin. haloo ja huhuu, hän on itse nälvinyt minua melkein kolme vuotta, mutta sitä ei vain jotenkaan mielletä kiusaamiseksi tai nälvimiseksi, jos läski huomauttelee hoikalle ulkonäöstä. Vaan auta armias kun se menee toisin päin.
Löysin itseni päällikön luota kuulemassa nuhteita että olen syyllistynyt työpaikka kiusaamiseen. Onneksi sain sanottua, että olen kolme vuotta kuunnellut sitä vittuilua tuolta taistelunorsulta, pyytänyt nätisti sitä lopettamaan, mutta kaikunut kuin kuuroille korville. Pomo ymmärsi minua, mutta käski minun pyytää anteeksi kuitenkin. Eipä tarkentanut että mistä pyytää anteeksi, niin marssin tämän taistelunorsun viereen joka omahyväinen ilme naamalla odotti minun kiemurtelevan sen edessä. tokaisin, että "anteeksi kun olet läski" ja lähdin omalle työpisteelle.
Miksi ihmeessä läskit saavat arvostella laihoja ihan huoletta? Miksi sitä ei mielletä kiusaamiseksi? Teinkö väärin kun räjähdin ja olisiko minun täytynyt kuunnella kiltisti sen taistelunorsun vittuilua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
itseänsä pitää puolustaa!!!
heikommassa asemassa joka paikassa. Asiasta kuulee jatkuvasti ihan tuntemattomiltakin, vaikka ei itse olisi sanonut yhtään mitään.
Sanojat ovat yleensä itse ongelmaisia, lasi nokan alla, kun ollaan sanomassa.
Työpaikallanne on jotain muuta ongelmia taustalla, ei yksin teidän kahden välit.
ole minun syyni, että lihavat ovat heikommassa asemassa joka paikassa.
Harmittavaa, että kuulee. Minä en ole kertaakaan huomauttanut tälle ko henkilölle hänen painostaan tai ole jättänyt häntä painonsa takia ulkopuoliseksi mistään keskustelusta, johon hän on halunnut osallistua. Ja vaikka lihavat kuulevat muualta huomauttelua, ei se oikeuta vittuilla sellaisille ihmisille, jotka heille ei ole huomautellut tai nälvinyt ulkonäöstä.
Tulemme kaikki loistavasti toimeen keskenämme ja muiden kanssa ei ole ongelmia. Ainoa on tämä taistelunorsu, joka ottaa asiakseen pilkata laihempia ihmisiä. En siis suinkaan ole ainoa hoikka, joka saa häneltä kuulla siitä. Minä vain olen ensimmäinen joka antoi edes hieman takaisin.
se "Norsu" ei joutunut pyytämään sinulta anteeksi?? Esimies menetteli kyllä väärin, että sinä yksistään joudut pyytämään "Norsulta" anteeksi, mutta "Norsun" ei tarvitse sinulta, vaikka on sinua kolme vuotta terrorisoinut. Juuri hyvin tavanomaista esimiehille!
...(muissakin asioissa) on niin helppoa. Mutten viitsisi mua hoikempia solvata. Vaimonikin on hoikka kuin mikä, vaikka syö "lähes" samoja eineksiä/määriä kuin minä. Kateeksi mua enemmänkin käy kuin kulkeminen ja liikuminen ei enää käy multa niin helposti kuin 25kg sitten! Polviakin kivistää. TURHAA OLIS MINUNKAAN LÄSKEISTÄNI VALITTAA - leipäläpi soukemmalle vaan ja baanalle! (Mut sääli sitä, jos hoikempi mua läskeistäni haukkuis...)
ja niin varmasti oletkin...anna meuhkata ja laita itsesi kaiken tuon yläpuolelle, loppuu aikanaan, kun olet vaan ja anna meuhkata, tarvitseeko sinun työskennellä hänen lähettyvillä, toivottavasti ei.
Minä olen myös hoikka ja pidän kuntoa yllä ja olen kokenut vastaanlaista, se kateus se kateus, saa kaiken tuon aikaan. Koita jaksaa ja anna hänen riehua, loppuu varmasti kun et ole huomaavinasi hänen juttujaan. Tiedän kokemuksesta vaikeaa on, mutta lopussa olet voittaja, jos tästä mitää se hakea.
Itse olen myös hoikka nainen, kylläkin ihan normaalipainoinen...en vain liho näkyvästi jokaisesta pizzanpalasta mitä syön. Että ihan oikein teit kun annoit takaisin, ehkä hieman kärkkäästi, mutta kuitenkin. Joskus ne munkkipossun mussuttajat täytyy palauttaa maan pinnalle jollakin tavalla.
Opiskeluaikoina sain hoikkuudestani kuulla yhdeltä sun toiselta ylipainoiselta 'ystävältäni'...aikani moista kuunneltuani ja kestettyäni, sanoin vain rauhallisesti takaisin, että ' Sinä kun aina muistat huomauttaa tästä minun painostani ja hoikkuudestani, olenkos minä koskaan huomattanut sinulle sinun painostasi'...ymmärsi asian ja hiljeni. Yhdelle toiselle naiselle, joka oli yhtä leveä kuin pitkäkin, toikaisin ' no laihduta jos noin kateeksi käy'...
Laihuutta saa kommentoida mielinmäärin, mutta ylipainosta jos vihjailet niin olet sitten kiusaaja ja julma ihminen...ja paskat, lihavilla on huono itsetunto ja he ovat vaan kateellisia normaalipainoisille.
Tottakai hermot menee tuollaisesta, mutta pomolle näistä ei kannata narista.
Mielestäni toimiva reaktio olisi pyrkiä "tappamaan" aihe. Sanoa Fantille kylmästi ja asiallisesti jotenkin näin: "Syömisten ja elintapojen jatkuva ruotiminen ei kuulu työpaikalle eikä liity tähän työhömme täällä. Haluan lopettaa täysin aiheesta jauhamisen ja samaa toivon sinultakin, Fantti. Niin, ilmoja on pidelly, ministerit ne laittelevat tekstareita, joukkoliikenne toimii mainiosti, verotus on vähän huojentunut, mitä mieltä olet näistä ajankohtaisista aiheista, Fantti?"
Jos tämän jälkeen kuuluu mitään ininää liittyen henkilökohtaisiin asioihin, yhteys työsuojelupiiriin.
kaksi vuotta olin ihan hiljaa, aivan kun en kuulisi mitään mitä sanoi. Ei mitään tehoa. Sitten aloin sanomaan, että ei ole mukavaa kokoajan kuulla negatiivisia kommentteja ulkonäöstään. Pyysin häntä jopa ihan suoraan lopettamaan.
No toivottavasti nyt sitten ymmärtää pitää suunsa kiinni. Tänään ainakin marttyyrin lailla istui omalla työpisteellään koko päivän, puhumatta kenellekään yhtään mitään.
on joku palsta, jossa purkaa itseään. Kumpikin teistä tuntee näköjään itsensä kiusatuksi.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko teillä joku yhteinen harrastus tai mielenkiinto, josta voisitte puhua. Yhteistä teillä näyttää olevan ainakin lapset, joiden takia molemmilla on pinna joskus tiukalla.
No minulla on eräs läski työtoveri. Pitää jopa kireitä vaatteita jotka entisestään saavat hänet näyttämään läskimmältä. Itse olen hoikka ja sporttinen. Voin syödä ihan hyvin pitsaa. Ongelmanani on karkki josta en liiemmälti pidä. Tämä yksi lehmä taas vetää kaiken makean napaansa mitä vaan eteen tuo. Ja, no, ämmä on koko ajan kimpussani, yrittää pompotella ja on jo riitaantunut osan työporukan kanssa. Mutta me olemme läheisesti tekemisissä työn takia joten joudun tätä läskiä kärsimään. En kärsi kun katson hänen lyllyävää olomutoaan vaan nautin kun vertaan itseäni häneen. Ota sama tapa niin sinuakaan ei harmita niin paljon, sääli tuotoa norsua, ja katso omaa kaunista varttasi joka varmasti herättää hänessä kateutta!