ja roikkuja jos:
1. kysyn mieheltä, jonka kanssa juttuni lopahti kuin seinään, että mikä tuli, teinkö jotain muutakin väärää, kuin olemalla hänelle väärä ihminen?Pidämme vielä yhteyttä jonkin verran.
2. ja kun en osaa luovuttaa ja päästää menemään, vaan vaadin vastauksia kysymyksiin joihin ei ole vastauksia?
3. kerron että kaipaan
Alkaako miestä ahistamaan?
1. kysyn mieheltä, jonka kanssa juttuni lopahti kuin seinään, että mikä tuli, teinkö jotain muutakin väärää, kuin olemalla hänelle väärä ihminen?Pidämme vielä yhteyttä jonkin verran.
2. ja kun en osaa luovuttaa ja päästää menemään, vaan vaadin vastauksia kysymyksiin joihin ei ole vastauksia?
3. kerron että kaipaan
Alkaako miestä ahistamaan?
Vastaukset 30
Vanhimmat
On oma asiasi, haluatko lyödä päätä seinään vai et.
niin turha mennä lässyttämään sontaa.
Jos olet yli 30, niin olet väärässä paikassa.
T: lutkittelija
ps. tämä vastaus oli ihan tosi.
Ihmistakiainen.
olla takiainen ja naivi.
En kuitenkaan koe, että mikään oikeuttaa ketään häipymään selittämättömästi. Edes miestä.
Hakkaan ehkä päätä seinään, mutta kun haluaisin uskoa, että vain rohkeudella voi saavuttaa jotain.
piirre. On hyvin vähän ihmisiä, jotka ei siihen sorru. En usko olevan ainuttakaan, joka ei edes kerran elämässä siihen sortuisi. Mutta kun takertumisesta tekee itselle elämän tarkoituksen, on se vähintäänkin hankalaa. Silloin ei ole hyvä olla itsensä kanssa. Ajattelen takertumista sillä tavalla, että olen joskus takertunut siksi, että oppisin olemaan takertumatta. On asioita, mitä ollaan elämässä oppimassa. Kaikki, mitä opitaan, sen mukana kulkee jonkin toisen asian poisoppiminen. Saadakseen jotain uutta, täytyy jostain vanhasta luopua. Jos ei osaa luopua vanhasta, ei saa tilalle uutta. Saa ainoastaan jotain vanhaa muotoa muuttaneena.
Selityksistä. Kaikelle ei ole aina selitystä. Ehkä olet siinä tilanteessa toisen kanssa, että toisella ei ole sinulle mitään selitystä. Ainoastaan sellainen, ettei hän halua jatkaa kanssasi. Siksi ei selitäkkään mitään. Jos selittäisi, niin valehtelisi. Ethän halua kuulla toiselta valheita?
tökeröä, jos jättää pitkän parisuhteen laittamalla lapun pöydälle. Tai tekstarilla. Tai hiljaisuudella.
suhdetta tyylikkäästi. Kaikilla ei ole tyyliä. Suurin osa valitsee tyylittömyyden.
samaa mieltä. Valitettavasti on melko turhaa vaatia tyyliä ihmiseltä, jolla ei sitä ole, joka ei viitsi tilannetta tyylikkäästi hoitaa.
minä kerron omani. Turinatuulella kun olen.
Minun tyylini oli muuttua toiselle sietämättömäksi vähitellen. Sietämättömäksi, kenen kanssa ei ole mahdollista olla enää yhdessä. Toiselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää minut. Erot ei tunnu mukavalta. Jättäminen ei tunnu kivalta. Täytyy siis tehdä toiselle se jättäminen toiselle helpoksi. Kun toinen jättää, se menettää silloin oikeuden ruikuttaa minua takaisin.
En ole tehnyt ihan noin ikinä. Mutta ymmärrän hyvin. Jotakin tuonsuuntaista alkaa tapahtua suhteessa siinä vaiheessa, kun tajuaa ettei oikeastaan halua olla siinä enää, panostaa yhtään enempää. Lopettaa panostamisen, vähä vähältä, ajattelee enää vain itseään ja omaa elämäänsä. Kunnes ehkä joku päivä saa kerrottua, ettei enää halua mitään. Tai sitten kuten skenaariossasi, toinen lopettaa toisen käytöksen takia.
Lopettamiseenkin tarvitaan voimia!
näinkin. takertumiseni ei omasta mielestäni ole "henkitoreissa" takertumista,joka sokaisisi kaiken muun. Voisinpa sanoa että vahemmiten olen pyrkinyt oppimaan kiinni pitämistä, kun helpompi on monesti päästää irti ja elää tarttumatta mihinkään, ja antamatta minkään tarttua itseensä. On joitain asioita, ja suhteita joista haluaa pitää kiinni, joista on hyvä pitää kiinni.
Kaikille asioille ei ehkä ole selitystä. Kuitenkin omasta mielestäni parisuhteessa ja jopa tapailuvaiheessakin ollaan siinä rajalla jolloin ollaan tavallaan, ainakin osittain, vastuullisia myös siitä miten omas käyttäytyminen vaikuttaa toiseen ja toisen tunteisiin. voi olla että asiaa ei voi selittää, mutta voi yksinkertaisesti sanoa että tarvitsen omaa tilaa, sen sanominen ei käsittääkseni vaadi valehtelu.
kokea itsensä vahvaksi. Kyllä tosin ruikutti takaisin. Ruikutti, vaikka sanoin lähtiessään, että ei tule enää onnistumaan.
Siis lopettamisessa on kai pahinta myöntää itselle oma erehtyväisyys. Että oli erehtynyt ihmisessä. Että ei ollutkaan sellaisen kanssa, kenen kanssa olisi halunut olla. Että aloitti suhteen toisen kanssa vääristä syistä jne.
Se panostamattomuus on huomattavasti tehokkaampi keino muuttua toiselle sietämättömäksi kuin vieraissa laukkaaminen. Ja tavallaan toisella on hyvin vähän aihetta haukkua jostakin. Ainoa, minkä voi silloin toisen haukkumisista lukea, on toisen oma riittämättömyys. Kun ainoat haukkumasanat liittyy siihen, mitä yksi ei tehnyt, mitä yhden olisi pitänyt tehdä jne. Ei ainuttakaan sanaa siitä, mitä toinen olisi itse voinut tehdä toisin. Noh. Jotkut valitsee elää jossain prinsessailluusioissa. Ikävä kyllä iän myötä ne romuttuu aika pahasti ja lujaa. Mitä myöhemmin ne romuttuu, sen pahempi tulee jälki olemaan.
väkisin ei voi pitää ketään kiinni. Haluaako kukaan tosissaan pitää toisestä väkisin kiinni?
Kiinni voi pitää toisesta monella eri tavalla. Arvostamalla, kunnioittamalla, rakastamalla toista. Monelle se ei vaan taida riittää. Ei riitä, koska ei itse tunne samoin. Ei tunne, koska ei arvosta, kunnioita eikä rakasta itseään. Kun ei tunne itseään kohtaan niin, ei voi tuntea sitä toistakaan kohtaan.
ihminen rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa itseään johda automaattisesti siihen, että hän rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa jotakuta tiettyä toista!
kunnioittaa ja rakastaa sellaista, joka ei arvosta, kunnioita ja rakasta itseään.
kiinni pidetäkkään. Ja, kyllä: useat haluvat pitää väkisin kiinni toisesta, koska vaikka on paskaa, on se kuitenkin tuttua ja turvallista.Tottumus.
Ja missä menee raja sen että pitää toista kuristavassa otteessa ja roikkuu ja sen välillä että tahtoo toisen elämäänsä juuri niine tunteineen mitä toisella ja tahtoo selvittää asiansa toisen kanssa " aikuismaisesti". Sillä vaikka hölmö olenkin en halua häntä ahdistaa vaan kuulla rehellisesti ja kunnioittaen hänen vapauttansa: missä mokasin, ja mitä minä olisin voinut tehdä toisin. Ihan oppiakseni
kun lukee. Katsos kun ihminen joka arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa itseään ihastuu sellaiseen, joka ei tunne itseään kohtaan samoin, menettää arvostuksen, kunnioituksen ja rakkauden itseensä. Silloin sellainen ihminen antaa niitä sellaiselle, joka on kuin pohjaton kaivo, mikä ei koskaan täyty mutta antajalla loppuu antaminen silloin kun toisella ei ole samaa antaa takaisin. Siinä tapauksessa ennen itseään arvostanut, kunnioittanut ja rakastanut ihminen on menettänyt ne kaikki ja on saanut tilalle katkeruuden, surun, kaipuun. Kaipuun toiseen ihmiseen, vaikka tosiasiassa kaipaa oikeastaan niitä arvostuksen, kunnioituksen ja rakkauden tunteita, mitkä menetti. Menetti, koska antoi ne jollekin, kenellä itsellä ei niitä ollut. Uskoo siihen, että saamalla toinen takaisin, saa myös ne tunteetkin takaisin. Onko se sitten todellisuudessa niin?
jotain, mitä kukaan ei voi sinulle kertoa paremmin kuin sinä itse. Aikavievää puuhaa mutta sen arvoista. Se, että antaa ajan hoitaa tehtävänsä. Kyllä kun aika tulee, tiedät itse, mitä olisit voinut tehdä toisin jne.
muut ovat meille velkaa sen mitä olemme kuviteleet heiltä saavamme.
Näin minunkin tapauksessani
aika paljon. Sellainen on kai nykyajan muoti-ilmiö
velkojan asemassa. Onhan se ikävää kun sellaista sattuu. Muistaa vaan, että kaikki mikä tulee, myös menee. Kaikki mikä menee, menee palatakseen takaisin siihen, mistä lähtikin. Edelleenkin aikaavievää mutta vaivan arvoista.
tahdo mitään, on hankalaa saada mitään. Itsensä arvostamisestakin voi rakentaa oman ylhäisen torninsa, jonne muut eivät näe.
ja kyllä, elämä menee sykleittäin.Kuitenkin jos mietin ihan tarkasti, niin itsekkin sorrun kovin usein rakentamaan ideaa,ideaa itsestäni ja suhteestani muihin ihmisiin. Kuitenkin ihminen on muutakin kun henkeä, ja niinpä ideatkin murenevat.
mitä tahtoo onkin jo itsessä valmiina? Silloin se tahtominen on aika vähäistä. Korkeintaan sellaista, että tahtoisi jakaa sen kaiken sellaisen kanssa, kenellä on kaikki mitä tahtoo itsessä valmiina.
Eikö kaikissa ole kaikki valmiina itsessä, mutta ei aina taitoa löytää niitä valmiina olevia elementtejä itsestään. Ja väitän että kaikki voi olla valmiina, mutta ihminen ei ole koskaan valmis.
ihminen on valmis. Ihminen ei vaan tiedä olevan valmis. Sehän tekeekin ihmisen omalle itselle mielenkiintoiseksi. Se, että sisimmässään tietää jotain mutta ei osaa selittää sitä. Tietää tietävän sen, että ei tiedä. Se on kiehtovaa.
Samaa asiaa tarkoitin.
Mielestäni ei ole takertumista, jos ihmiseltä esittää asiallisia kysymyksiä suhteen tilasta silloinkin, kun se on jo päättymässä. Ainakin minulta on haluttu saada tällaisia selvityksiä vastaavissa tilanteissa, ja auttaahan se yleensä molempia, selvittää ajatuksiaan keskustelemalla. Mielestäni fiksu ihminen kykenee antamaan tällaisia syitä toiselle - itsekin olen kyennyt.
Roikkumisen raja tulee jossain vaiheessa vastaan, jos et osaa koskaan lopettaa. Tai jos toinen ei halua pitää mitään yhteyttä. Tietysti fiksua siltä toiselta, jos pystyy tuon kertomaan. Mutta kaikki eivät pysty, silloin se pitää päätellä itse.
Saahan sitä samoin kertoa, että kaipaa toista. Kuinka monta kuukautta tai vuotta haluaisit itse kuulla toiselta jälkikäteen, että hän kaipaa sinua?
Jätä tuollainen mies rauhaan. Ei ole sinun arvoisesi. Hän ei ole sinusta kiinnostunut eli mitä sitten tekisit sellaisella miehellä?
Toimit tyypillisellä naisen toiminta tavalla ja mies puolestaan perinteisellä miehen tavalla. Todennäköisesti hän on kyselystä ahdistunut ja on entistä varmempi, että teki oikean ratkaisun.
vastauksistanne.
Joskus toivoisi löytävänsä tasapainon itsensä ja toisen kanssa:)