Välilihan repeäminen?
Mikä on tuskallisinta synnytyksessä?
kättäri
281447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
lihan repeäminen on hulmahdus, sellainen polttava tunne. Kivuliainta on aukeaminen, ite oon vielä syöksysynnyttäjä..beibit oli tosi nopeesti.
on katsoa sitä päältä. Tulee tunne, että antais melkein mitä tahansa, että sais paikkoja vaihtaa.
hymiö?
;)
Ei kun oikeasti haluaisin olla synnyttävä nainen.
kuullut muidenkin miesten suusta, ite oon ollut ihan yksin, henkilökunta tietenkin. Ei se ihme, että jotkut miehet pyörtyy..
Ottaisin sen kivun mielummin itselleni kuin, että sitä päältä katsoisin. Mutku ei siinä voi tehä mitään, pitää vaan kädestä kiinni kattoo ku toinen huutaa ku puukoos. Koittaa sitä sitte siinä, että ite ei voi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Tuntuu turhalta, vaikka sen tiedän, ettei se siitä synnyttäjästä siltä tunnu. Ihan perseestä.
Viereisessä salissa oli mies jolla oli kaiken hauskan lisäksi jonkinlainen mahaporttiongelma (näin kuultiin jälkikäteen). Se kävi yläpääsynnyttämässä päivällistään noin 50 kertaa. Raukkaparka.
Mut oli se hilpeen kuuloista.
Jos ei mistään muusta tiedä, niin siitä sen tietää. Joutuu katella päältä sen naisen tuskaa ja kipua, jonka ei sitä koskaan sois kokevan.
mun mies istui käytävällä. Onhan siitä aikaa, ja silloin ei ollut "muotia", että miehet on mukana. Taisin muuten itsekin olla aika lapsukainen, voi ressua.
Mut miten se kuitenkin jälkeenpäin on ihana kokemus, aika kultaa muistot. Eka ja toka oli niin erilaisia, tokan synnytin liinavaatevarastossa, osasto oli remontissa :)
yleensä niistä miehistä ei oo kun riesaa synnytyksessä..ihme, etteivät ohjanneet pois. On tää maailma metka paikka.
sinut siinä tilanteessa :)..
Synnytyssali on kyl paikka jossa mies tuntee tosiaan olevansa pitkälti hyödytön ja jaloissa, siis ihan vakavasti.
Mutta... mitä tulee Oksu-herraan...
Ilmeisesti se äippä kuitenkin arvosti miehen läsnäoloa sen verran että "pieni" rykiminen ei haitannut menoa. Kelailin jo keskenäni etteikö sille ukolle olis voinut teipata kaarimaljan leuan alle niin ei olis kokoaikaa tarvinnut siellä lavuaarilla pykää... :D
kivulias ja pitkä
onkohan sulla oikea palsta. Miehet vain hiljaisesti hyväksyvät nämä asiat.
T: lutkittelija
Tää palsta ei kuulu femuapinoille. Femupalstalle hus hus.
synnytyksessä oli tuskallisinta olla vieressä ja ymmärtää, että en voi tehdä mitään toisen tuskan lievittämiseksi. Tuskallisinta oli tuntea itsensä voimattomaksi ja avuttomaksi siinä. Tuskallisinta oli se, että olisi halunut voida enemmän mutta ainoa mihin kykeni, oli pitää toista kädestä ja olla läsnä.
Olisit käyttänyt kortsua..
Se kun koko alapää repeää tuhannen pillun päreiksi ja sattuu niin helvetisti. Se ei ole kaunista katseltavaa, ja sen veren määrä on jotain käsittämätöntä. Lopputuloksena lattialle putkahtaa joku epämääräinen klöntti jota lapseksikin kutsutaan. Kaiken kaikkiaan omituinen tapahtuma tuo synnytys...
jos se klöntti painaa 4400 g ja on ensimmäinen, ei ihme että kätilö sano toiselle, että mites me tää harsitaa.
Se oli elämäni kauhein ja samalla hienoin kokemus..ja ihme kyllä torttu on siitä korjaatunut, luojan kiitos.
Olen kuullut että kätilö voi myös tehdä viillon välilihaan jottei se repeä ihan miten sattuu ja on helpmpi ommella siististi? Onko se pelkkää juttua vaan?
mutta yleensä katsotaan, että on parempi, että jos repee, repee lihassyiden myötäisesti...viilto on aina paranemisen kannalata huonompi vaihtoehto. Mun lapsi oli iso, mutta ei sitä tarvii sitä repeämistä pelätä ja kätilö kyllä tekee sen viillon, jos tarve vaatii. Mun kohdalla olisi varmaan pitänyt tehdä.
Ei sitä tarvii ainakaan pelätä, vaikka itsekin taisin .
No siis jumalauta se kun se samperin anturi mikä mittaa vauvan sykettä irtookin tohinassa sen kallosta ja sitten kuuluu vaan se "PIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII" niin siinä vaiheessa vihloo jo aika perkeleesti. Sit kaikki sellainen huolestuttava shitti mitä voikaan taikoa henkilöstön puheista.
Mun on pakko sanoa etten säälinyt äitiä silleen empaattisesti juurikaan, itseasiassa näyttelin enemmän sitä empatiaa :)... Oikeasti mä ajattelin vaan että "Tää on käyty miljardi kertaa läpi, tää on ihmistä ja tälleen sen kuuluukin olla." ja koitin vaan keskittyä siihen tsemppaamiseen ja huolehtiin siitä vähästä mistä pystyn.
Kätilö oli kyl loistava tyyppi mun mielestä. Se olis sopinut valmentaan vaikka kiekkoleijonia, vakuuttava puhe ja osas vaatia just mitä tarvitaan ja kannustaan antaan kaikkensa... :D Exä ei tykännyt siitä kätilöstä yhtään vaikka se kätsä hoitikin homman loppuun tosi särmästi. Ehkä se johtuu siitä että se kätilö ei todellakaan pehmoillut... :)
onkin tuohon miehinen katsantokanta, tietenkin, koska oot mies.
Sä vaan aattelit, miten tää juttu saadaan pois päiväjärjetyksestä.
Kätilöt on ammattiihmisiä yleensä, mutta ne osaa olla pirullisia, vanhat varsinkin..itse meinasin vuotaa kuiviin heti synnytyksen jälkeen, liian nopea synnytys, vanha kätilö tuli painamaan mun vatsaa kaksin käsin (se ei siis ollut yhtään kipee) ja murmatti siinä mulle, että " tälläsiä nää on nää nopeat Synnytykset"..vihasesti. Ja juman kauta, että mulla oli avuton olo. Ja en saanut mitään kivunpoistoo, vaikka niin luvatiin. Ja sairaalan tulokin oli tragikoomista, mut meinattiin laittaa kotiin, vaikka vauvan pää jo melkein näkyi..vietiin odotushuoneeseen, ja kun mulla oli tunne, että se tulee nyt, jopas tulikin kiire...
Että kivulla tulee sinun synnyttämän,,eiks raamattukin sano niin, oon kuullu.
joudun kysymään "mites tää liittyy miehen logiikkaa?" Kävin ensin vilaisemassa äidit ja isät palstaa ja sitten tulin tänne, niin tää otsikko hämäs nii paljon et rupesin vilkuilee jäikö sivuja auki. :D
Yksin olo, epiduraalin puuttuminen, rajuus ja nopeus siinä vaiheessa kun lähti avautumaan ja se tuskallisin kun yrittänyt yli puoli tuntia työntää toista ulos ja ei tuu ja kätilö ilmoittaa "nyt ei auta muu kuin soittaa lisä apuja" Se pelko siinä "ppyyäähh, se ei tuu ikinä pihalle ja kuolee mun sisälle" kun sydän äänet heikkeni.
Mut kyllä se sit tuli ja iso poika tulikin reilu nelikilonen ja päälle puol metrinen. :))
synyttämisessä mitään kunniakasta tai sankarillista. Miksi kärsiä vapaaehtoisesti sellaisen asian vuoksi, joka nopeuttaa ilmaston lämpenemistä??
rakkaus teettääkin....
Kaksi kätilöä kinastelee tarvitaanko lääkäriä vai ei, tarvitaanko kivun lievitystä vai ei. Lopulta kumpikin on sitä mieltä, että juu kyllä tässä tarvitaan lääkäri ja kiireesti.
Puolen tunnin päästä todetaan, että nyt ei oo yhtään lääkäriä saatavilla, joten nyt mennään sitten ihan luonnon menetelmillä. Silloin pelotti aivan sairaasti....
Tuskat oli varmasti kovat varsinkin siinä kohtaa, kun voimat loppui juuri väärään aikaan :(
ekaa lasta synnyttäessä..menetin tajunnankin hetkeksi, kaikki musteni vaan, kun kipu oli niin kova et ylitti kipukynnyksen aika roimasti.
Toisen lapsen synnytys oli onneksi sitten kuin "lasten leikkiä", ei sattunut, ei tuntunut miltään kun se "liukui" ulos. Sellaista sen kuuluisi kaikkien kohdalla ollakin.