Mistähän se johtuu, että varsin moni ajattelee että sisäinen kauneus ja ulkoinen kauneus ovat toistensa vastakohtia? Jos joku täällä kirjoittaa ulkonäön merkityksestä ja mainitsee olevansa kaunis, niin muiden on heti vedettävä ”sisäisen kauneuden” keskusteluun mukaan.
Mä ole ainakin vahvasti sitä mieltä, että ikääntymisen myötä ihmisen sisäinen kauneus ei voi olla näkymättä ulkoisessa olemuksessa. Luonnollisesti kaunis ja miellyttävän näköinen ei voi olla sisäisesti vastenmielinen. Myönnetään, että parikymppiset saattavat kaikki olla kauniita, mutta kun ikää on 30 niin silloin ulkoisesta olemuksesta näkee hyvinkin paljon mitä ihminen on myös sisäisesti. Uskokaa pois, että hymy ja positiivinen elämänasenne kaunistavat.
Mä ole ainakin vahvasti sitä mieltä, että ikääntymisen myötä ihmisen sisäinen kauneus ei voi olla näkymättä ulkoisessa olemuksessa. Luonnollisesti kaunis ja miellyttävän näköinen ei voi olla sisäisesti vastenmielinen. Myönnetään, että parikymppiset saattavat kaikki olla kauniita, mutta kun ikää on 30 niin silloin ulkoisesta olemuksesta näkee hyvinkin paljon mitä ihminen on myös sisäisesti. Uskokaa pois, että hymy ja positiivinen elämänasenne kaunistavat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Johtuupi siitä, että varsin usein asia on näin. Yleensä kun ihminen saa jotain paljon (kauneutta, rahaa, valtaa, suosiota...) röyhkeys ja omanarvontunto lisääntyvät samassa suhteessa. Samalla myös herää kateus ja katkeruus niissä, jotka eivät ole saanet niin paljon. "Sisäinen kauneus" vähenee sekä sen kautta, että miten "kaunis" suhtautuu muihin, että miten "vähemmän kauniit" suhtautuvat "kauniiseen".
Jo sekin, että ihminen itse kehuu itseään kauniiksi, on jo jonkinlainen osoitus sisäisen kauneuden puutteesta.
"Jo sekin, että ihminen itse kehuu itseään kauniiksi, on jo jonkinlainen osoitus sisäisen kauneuden puutteesta."
Ja etenkin kun niissä viesteissä ei yleensä anneta kuvaa minkäänlaisen syvällisemmän ajattelukyvyn omaamisesta, ei se kovin hyvältä vaikuta. Siis ihmetellään, että miksi mies ei muka ole kiinnostunut, vaikka ollaankin niin kauniita. Viesteistä käy selkeästi ilmi, että oma ulkonäkö on joillekin naisille kaikkein tärkein ja ainoa asia, jolla pitäisikään olla väliä, koska mistään muista ominaisuuksista ei edes mainita mitään. Ei pelkästään oman ulkonäkönsä erinomaisuutta todisteleva kirjoittaja itsekään syvällisempiä asioita arvossa pidä.
Jos hän arvostaisi sisäistä kauneutta, hän ei ainakaan pyytelisi kommentteja luullen, että kaikki olennainen mitä itsestä on kerrottavaa, on se että on omasta mielestään kaunis. Ja se ulkoinen kauneuskin on katsojan silmässä. Eivät kaikki huippumallitkaan ole kaikkien mielestä kauniita.
Kiitos teille molemmille palautteesta.
Kuinka paljon ulkoisen rumuuden perusteella voi olettaa kuinka kaunis ihminen sisältä on?
Herkasti ihmiset pohtivat kauniin ihmisen sisäistä kauneutta, mutta pohdinta unohdetaan ulkoisesti ruman yksilön kohdalla. Vai onko niin, että ruma ei kiinnosta ketään ja on täysin yhdentekevää onko ruma sisältäpäin kaunis? Rumaa ei edes kadehdita eli siinä mielessä on täysin samantekevä tapaus.