Miten pääsen yli tilanteesta, jossa toinen osapuoli on varattu ja tilanne omalta osaltani menetetty. En ole koskaan edes jutellut hänen kanssaan, mutta kävi ilmi, että hän on varattu (ainakin tiettävästi). Olen päästänyt tilanteen omalta osaltani liian pitkälle...olen haaveillut hänestä alinomaa ja hän on täyttänyt ajatukseni jo useamman kuukauden ajan. Olen elätellyt toivetta, että sattumalta kohtaisimme tai että hän ottaisikin muhun yllättäen yhteyttä...mutta ei...ja syykin on nyt siis ainakin osittain selvillä. Olen tehnyt erittäin suuren virheen antamalla itseni rakastua häneen ja pitkittämällä tilannetta. Nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli vain kadota koko maailmasta, sillä on niin paha olo. Hän on oikeasti ihmisenä niin korvaamattoman harvinaisen suloinen kaikilla tavoin, ettei toista hänen veroistaan _voi_ olla olemassa. Sitä paitsi en vain pysty edes teoriassa kiinnostumaan kenestäkään muusta, kun on ajatukset kiinni tietyssä ihmisessä. Kaipaisin hänen lähelleen vain ja ainoastaan... Millä tällaisesta erittäin onnettomasta (yksipuolisesta) rakastumisesta pääsee yli vai pääseekö lainkaan. Mulla on niin huono olo, etten enää jaksa elää...
Tarvitsen apua :(
särkynyt sydän
51107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Millä tällaisesta erittäin onnettomasta (yksipuolisesta) rakastumisesta pääsee yli vai pääseekö lainkaan?"
Vastaukseni on: aika parantaa haavat, usko pois!
Olen ollut aivan samanlaisessa tilanteessa itsekin.
Ihastuminen & rakastuminen, eihän ihminen aina voi tunteitaan säädellä keneen ihmiseen ihastuu tai rakastuu..
Niitä omia tekemisiä sitten voi ja pitääkin säädellä.
Täällä myös samaa kokeva, paitsi "suhde" varattuun mieheen kestänyt jo yli vuoden, olemme läheisiä ja samalla aaltopituudella, mutta hän ei voi jättää perhettään, minä olen sen tekemässä nyt. Vanhaan ei minulla ole paluuta. Olen miettinyt miten jatkaa, aika se varmaan on mikä auttaa, mutta eipä lohduta nyt tippaakaan. Viini lievittää muka - jo liikaakin, siitä pitäisi päästä eroon, tuloksena ei ole kuin itkua. Tsemppiä meille. Voi kun tunteet ei olis näin vahvat vaan järki palaisi.
En minä yhtään vähättele tai kiistä noita sydänsurujasi.
Mutta kyllähän ihminen usein selviää pahemmistakin suruista elämässään, kuten esim. läheisten ihmisten kuolemista...
seitsemän vuotta kestetty työpaikkaihastumista/rakastumista ja peli jatkuu edelleen. Mitään virheliikkeitä ei olla tehty puolin eikä toisin ja naimisissa sekä perheellisiä ollaan kumpikin. Tunteet velloo päivittäin ja katseet säkenöi, mutta on vain todettava että tässä sitä mennään kuten niin moni muukin joka on rakastunut työkaveriinsa. Onhan se kiva että on tunteet ja elossa vaikka välillä väsyy koko tunteiden skaalaan, mutta sanon vaan että ONNEKSI ei olla tehty mitään ....malttia!
miten voit muka rakastaa ihmistä jonka kanssa et ole koskaan jutellut??? taidat rakastaa korkeintaan mielikuvitushahmoa, kun kerta vain haaveilet tästä miehestä... hän on varmasti eri ihminen kuin mitä olet kuvitellut!