Vastasin tuossa toisessa keskustelussa näistä suhteista, jotka eivät täytä seurustelun kriteerejä mutta ovat enemmän kuin ystävyyssuhteita...eivätkä kuitenkaan pelkkiä seksisuhteitakaan, koska suhteeseen mahtuu paljon muutakin yhdessäoloa, eikä "uskottomuus" kuulu asiaan eli suhde on sillä tavoin "sitova". Tällaisiin suhteisiin joutuminen on TOSI iso ongelma minulle. Haluaisin "seurustella" ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa. MUTTA...aina löydän itseni näissä ns. tapailusuhteissa. Ne on sellaisia joka kerta, että ollaan viikonloppuja ja lomia yhdessä...muutoin soitellaan tai viestitellään päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä...niin, että suurin piirtein tiedetään, miten toisen päivä on mennyt...mutta KOSKAAN ei puhuta tunteista (korkeintaan minä saatan joskus vilauttaa asiaa) eikä yhteisestä tulevaisuudesta...tulevaisuuden tullessa puheenaiheeksi, se alkaa sanoin "minä...", ei "me...". Olen oikeasti onneton asian kanssa. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tyytyä tällaisiin suhteisiin vai eleskellä yksin...mitään enempää en näytä löytävän. Ihmettelen, miten samanlaisia nämä suhteet ovatkaan...enkä todellisuudessa halua tällaista. Haluaisin joskus olla jonkun rakas.
onko ajatuksia
suru :(
1570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli tekstistäsi taas kerran mieleeni, että edetäänkö nykyään yleensäkin liian aikaisin esim. seksiin, jolloin saadaan "palkinto" tekemättä oikeastaan yhtään mitään minkään eteen...
Voisit analysoida aiempia suhteitasi siltäkin osin, miten ne ovat lähteneet liikkeelle, edenneet ja päättyneet. Onko siinä kaaressa paljonkin yhtäläisyyksiä ja jos on, niin mieti, voisiko seuraavalla kerralla tehdä juttuja toisin – siis sinä omalta osaltasi.
Tavallaanhan aiemmat suhteesi ovat olleet ihan normaalia seurustelua; soitellaan ja tapaillaan, tutustutaan hissun kissun. Mutta miksi ne eivät sitten ole syventyneet niin, että herää luonnollinen tarve olla enemmän yhdessä, muuttaa yhteen jne., siihen olet osasyyllinen myös sinä itse.
Mitä voisi tehdä toisin, mikä riittää ja missä voisi vaatia itseltään ja toiselta enemmän, miten uskaltaa rakastua korviaan myöden niin, että toinenkin sen näkee ja tuntee ja siitä innostuu... Mm näitä voisi funtsia ja panna sitten käytännön kokeeseen vastaisuudessa.