kuinka kauan.....

Kyllä se riippuu ihan sinusta, kuinka kauan jaksat itseäsi kiusata, vai luovutatko jo.

Mitäs sanot tästä jutusta? Olen oleskellut ulkomailla, toisella puolella maapalloa, ja tutustunut siellä naiseen. Pakko mainita tässä että kyseessä ei ole Thaimaa, Venäjä, eikä Filippiinit, tai joku näistä asian suhteen epäilyttävistä maista, vaikkakin kehitysmaa kyllä. Olen sitten vieraillut siellä sen mukaan kuin olen pystynyt, ja yhteyttä on muuten pidetty lähinnä netin kautta. Naimisiin menosta on puhuttu ja perheen perustamisesta. Nyt kävi sitten niin että sattumalta googlatessa hänen kotiseutunsa tietoja törmäsin hänen kuviinsa eräällä nettisivulla. Kyseessä sivu jolla on tarjolla näiden köyhien maiden naisia vaimoiksi...

Hän kiistää kaiken, hän oli omien sanojensa mukaan vain käynyt eräässä toimistossa hakemassa työpaikkaa, emännän tehtäviä erilaisiin tilaisuuksiin joita toimisto järjestää. Kuvat ja hänen ilmoituksensa parituspalstalle on lisätty hänen luvattaan ja tietämättään...
No, ymmärtäisin sen ja hyväksyisin, luultavasti. Hiukan kyllä korventaisi mieltä miksi hän ei maininnut tällaisesta työpaikan hausta mitään omalle sulhaselleen? Onhan kyseessä asia josta ihmiset mielellään juttelisivat, ainakin nyt sulhaselle. Erityisesti kun sulhanen oli paikalla. Kuvat on nimittäin otettu (tunnistan ne) ollessani maassa vierailulla. Myös ilmoitus on ilmestynyt sen päiväyksen mukaan vähän lähtöni jälkeen...
Mutta, mutta,...tämäpä onkin veikeä tyttö. Saatuaan tietää näin ilkeästä hujauksesta hän ei ole tehnyt mitään asian korjaamiseksi. Tarvitsee kuulemma miettiä, ja pitää koota itsensä näin kauhean järkytyksen jälkeen.

Mitä tekisit? Odottaisitko?

Outoa asiassa on että jos hänellä on pettämistarkoitus miksi helkutissa enää jatkaa. Kai oikea huijari jo antaisi periksi, eikä vakuuttaisi rakkauttaan. Vai pitääkö minua erityisen tyhmänä?
Ei hän minusta ole paljon hyötynyt, toki näitä normaaleja lahjoja joita korviaan myoten rakastuneet miehet tapaavat lahjoitella, muttei mitään sen kummempaa...

Kerran mies ei viesteihisi vastaa niin on selvää että hän ei valitettavasti ikävöi sinua kuten sinä häntä.Olen pahoillani sun puolesta:(Tsemppiä sinulle usko kun sanon pian sinua vastaan kävelee mies joka vastailee viesteihisi ja tekee sinut onnelliseksi:)Näin ainakin vilpittömästi toivon tapahtuvan:)

Tuota minäkin olen miettinyt ja kaikki ystävät käskevät jo luovuttaa - mutta en voi...
Tiedän että miehellä on esteenä työt eikä muu, mutta.... Hän kun ei koskaan kirjoita viestejä kenellekään ja jos on miltei kellon ympäri töissä, niin ymmärrän ettei jaksa aina soitellakaan.
Minulla on pisin odottelu kestänyt viikon verran kai.
Tietysti itsekin joskus soittelen, mutta kun noiden työesteiden takia mies ei edes pysty vastaamaankaan aina (ei kuule soittoa). Kuitenkin sitten aina kun jompikumpi soittaa niin, että viimein jutellaan, on tunnelma aina aidosti iloinen ja rento.
Siksi jaksankin odottaa...