elää itsekkäästi hyvällä omalla tunnolla, jos hän ei toiminnallaan loukkaa tai hyljeksi muita?
Minusta saa. Miksi pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että tekee mitä haluaa elämässään tehdä. Jättää lapset ja perheen hankkimatta, jos ei niitä halua. Matkustaa jos haluaa jne. Tekeehän pariutumishaluisetkin sitä mitä haluavat eli hankkivat miehen ja perheen. Miksi tätä oikeutta ei ole sinkuilla, tai ainakin pitäisi tuntea vähintään kollektiivista huonoa omaatuntuntoa elämisestään. Minusta riittää erittäin hyvin, että perintöni menee sisaruksilleni eikä luonnon kiertokulun mukaan jälkeläisilleni. Tai testamenttaan siskojen lapsille pesämunaksi, jos haluan tukea nuorisoa.
Minusta saa. Miksi pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että tekee mitä haluaa elämässään tehdä. Jättää lapset ja perheen hankkimatta, jos ei niitä halua. Matkustaa jos haluaa jne. Tekeehän pariutumishaluisetkin sitä mitä haluavat eli hankkivat miehen ja perheen. Miksi tätä oikeutta ei ole sinkuilla, tai ainakin pitäisi tuntea vähintään kollektiivista huonoa omaatuntuntoa elämisestään. Minusta riittää erittäin hyvin, että perintöni menee sisaruksilleni eikä luonnon kiertokulun mukaan jälkeläisilleni. Tai testamenttaan siskojen lapsille pesämunaksi, jos haluan tukea nuorisoa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mutta kai minäkin saan olla "eri mieltä" muiden ihmisten elämänvalinnoista?
kai minäkin saan "tyrkyttää" mielipidettäni siitä, että minunkaltaisuuteni on varsin tavoiteltava loppuratkaisu elämälle?
on sun valinnoista vastaavasti eri mieltä.
Onkohan ne toisten elämästä kitisijät niitä, keitä ottaa päähän kun teki itse pari huonoa valintaa.
Musta elämäänsä tyytyväiset ihmiset harvemmin viittii arvostella muiden elämää.
Tyrkyttäminen on rumaa. Vertaa uskonnon tuputtamiseen "vääräuskoisille".
Ihmiset usein hyväntahtoisessa hölmöydessään uskottelevat itselleen, että heidän tapansa elää on ainoa, oikea ja paras kaikille muillekin. Toisinelävät eivät vain tyhmyyttään tai itsekyyttään ole tätä vielä tajunneet ja sitten nämä laupiaat samarialaiset julistavat pelastavaa elämäntilannettaan.
Lapset ovat tästä oivallinen malliesimerkki. Vanhemmat sanovat, että lapsettoman elämä on itsekästä ymmärtämättä, että johonkin omaan tarpeeseenhan ne lapsetkin on tehty. Tyydyttämään hoivaviettiä, suvun jatkaminen, vanhuuden turvaksi jne...
Minunkin äitini oli kauhean huolissaan, mitä hänen ja minun omaisuudelleni tapahtuu, jos meillä ei ole RR:n kanssa lapsia. Sanoin lahjoittavani rahat Harekrishnalle, josta mutsi oli saada slaagin. Ei järkytyksessään ymmärtänyt, että onhan minulla maailman pitkäikäisin puoliso (=japanilainen nainen), pikkusisko ja hänellä 3 lasta. Että perinnön ei luulisi tässä suurin ongelma olevan.
Huvittavinta tässä on, että erilaisen elämäntyylin valinneet ovat usein niin helvetin ahdistuneita siitä, mitä muut heidän valinnoistaan ajattelevat. Mitä väliä sillä on? Tai jos on, niin silloin varmaan vain mennä massan mukana.
että erilaisen elämäntyylin valinneet eivät saa olla rauhassa meiltä "eri mieltä" olevilta?
Tahdon toivottaa päivääsi Harekrishnaa sekä Tsemppiä! Tänks vaan sullekkkin "ajattelevaisesta" viestistäsi!
Miten niin "ajattelevaisesta"? Sorruinko huomaamattani johonkin tekopyhään höperehtimiseen vai mistä hyvästä lainausmerkit?
"lainausmerkit" on meitsin "tavaramerkki".
huolissaan ihmiset oikeasti on tosta, mihin oma jättämä perintö menee. Tai läheisten perintö. Siinä vaiheessa kun aika jättää, niin se on sou long myös rahoille. Voi vaan toivoa että herran haltuun muut rahojen kanssa. On se säälittävää kun pitää vielä kuoleman jälkeenkin niin huolissaan massistaan olla. Siinä vaiheessa kun omista vanhemmista aika jättää niin heidän valutuutuksensa massiinsa lakkaa ja minun alkaa. Niin, ja olen sitten ihan ok raha-asioiden hoidossa. Itse sanon lapselleni vain sen ohjeen rahojeni suhteen, että älkää karkkia ostako kaikilla rahoilla. Muuten saavat päättää itse. Minusta on jotenkin rumaa, että suvun perinnön nimissä velvoitetaan kaikkea saissea. Pitäähän sitä olla itsekin varautunut siihen, ettei se minun jälkipolveni ole välttämättä yhtä innoissaan MINUN mökkipaikastaNI kuin minä. Minusta he saavat vaihtaa sen tarvittaessa loma-osakkeeseen tai muuhun, mikä sopii heille. Enhän minä ole kasannut omaisuuttani siksi, että velvoitan jälkipolveni jatkamaan täysin siitä mihin minä jäin. Aion myös itse suhtautua saamiini perintöihin samalla asenteella. Eli osakkeita vaihdetaan asuntoneliöihin tai toisinpäin, jos se on hyvä ratkaisu. Se perintömasssi mikään pyhäinjäännös ole vaan kivaa ekstraa jota mielellään tietty on hummaamatta savuna ilmaan.
Minä olen valinnut sinkkuuden ja lapsettomuuden, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa, mitä jotkut "minätiedänkaikenparemmin"-ihmiset siitä ajattelevat! Tässä maassa kun asuu, niin saa kyllä tottua siihen, että teki mitä tahansa, niin aina joku on ylemmyydenuntoisena sanomassa, että minäpäs osasin valita paremmin. Milloinkahan ihmiset tajuaa, että eri yksilöt haluaa eri asioita elämältä?!!
Mun suvulle tämä onneksi on jo mennyt perille, eikä tarvitse selittää triljoonatta kertaa, että minä nyt vain en halua tusinaa lapsia ja avioliittoa punaisen tuvan ja perunamaan kera...
Ai niin, mutta minähän olenkin vain se säälittävä vanhapiika, joka ei ole ketään saanut... :D
lasten tekeminen sitten ole itsekästä? Omia halujahan siinäkin tyydytetään.
Ite en koe olevani itsekäs ja huono ihminen vaikka teenkin sitä mitä haluan. Saattaahan se elämäni mies tullakkin vastaan ja kaikki mietteet meneekin uusiksi. Noh, ainaki äiti olis onnellinen jos asenne lapsiin muuttuisi.
hankkia lapsia, jos ei ole hyvä äiti kuin jättää ne hankkimatta jos ei ole täyttä halua ryhtyä äidiksi.
Mutta itelle ei vaan ole sattunu miestä eteen jonka kanssa olsi edes alkanu haaveilemaan lapsista. Mutta kuten sanottu ikinä ei tiiä kuka tulee vastaan.
Ja onhan sitä omassa kaveripiirissäkin kuullut niitä kuolemattomia lauseita lapsen hankkimisesta hinnalla millä hyvänsä. Ja sehän se vasta itsekästä onkin. Hommata lapsi vain omasta halusta kuuntelematta miehen mielipidettä.
Ja kuinkakohan moni nainen painostaa omia lapsiansa mummouden toiveessa. Onhan sekin itsekästä. Haluta omalle lapsellensa lapsia, jotta pääsisi mummoksi. Onneksi mun äiti on sisäistänyt että mulla on oma elämä ja omat halut. Oli ne sitten kenekin mielestä miten itsekästä tahansa.
Itsekkäästi eläminen on lapsekkaan ihmisen ikuinen haave. Monihan pysyykin sinkkuna juuri siitä syystä, että sillä tavalla on helpompi muuttaa ympäristö oman lapsellisen mielen mukaiseksi. Ei tarvitse huomioida muita. Pahuuden yksi puoli on siinä että tekee pahaa muille ja loukkaa muita. Toinen, yhtä tärkeä, mutta huomiotta jäävä puoli on siinä, että elää vain itselleen. Se sokaisee.
itselleen :D
Kuulostaa aika läheisriippuvaiselta, että pitää ajatella muitakin koko ajan eikä saa ajatella itseään. Kyllä siinä parisuhdekin on koetuksella jos ei saa tai pysty siinäkään elää itseään varten, kuin myös tietysti suhdetta varten osittain.
Ajattele jos voit olla niin oma itsesi, ettei sinun tarvitse ajatella itseäsi, vaan voit elää muille. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaisi? Miten suurta vapautta voisit kokea. Miten onnellinen olisit. Vapaa.
Minusta itsekkyydestä, huomioinnin puutteesta, pahan tekemisestä, loukkaamisesta ja sokaistumisesta puhuminen samassa kappaleessa sinkkuuden kanssa on melkoista syyllistämistä.
"Ajattele jos voit olla niin oma itsesi, ettei sinun tarvitse ajatella itseäsi, vaan voit elää muille. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaisi? Miten suurta vapautta voisit kokea. Miten onnellinen olisit. Vapaa."
En halua elää muille. Se että pystyy olla täysin oma itsensä, on hyvä ja tavoiteltava asia. Se kertoo hyvästä ihmissuhteesta. Muille eläminen on mahdollista kun ei joudu luopumaan liikaa itsestään. Vapaus on sitä, että oma elämä, suhde, ympäröivä maailma ja työ on sopisoinnussa eikä mikään noista painotu liikaa. Muille eläminen täysin ei ole koskaan mahdollista, tai ole hyväksi.
Minusta vapaus on sitä, että kun velvollisuuksista suoriutuminen tuo mielihyvää, läheiset ja työelämä voi hyvin, ja tämän lisäksi tai tämän takia voi toteuttaa itseään.
Ihan se ja sama onko sinkku vai isoisä. Itsekkyys on itsekkyyttä. Terve itsensä kunnioittaminen on ihan eri asia. Joo joo, tiedetään, että aloittaja liitti sen jotenkin jälkipolvien kasvattamiseen, mutta kyse oli vain siitä saako olla itsekäs vai ei. Ei nyt olla niin herkkiä ettei vois mielipidettään sanoa.
vapautta on vapautua ajattelemasta vain itseään. Se on monille liian vaikeaa. Mua huvittaa suuresti kun länsimainen ihminen innostuu itäisestä filosofiasta jossa keskeinen päämäärä on itsestä vapautuminen ympäristön hyväksi. Länkkäri kääntääkin sen niin että mietiskelyn kautta voi olla täydellisesti itsensä :D
Okei. Olen sivupoluilla, mutta itsekkäänä ja itsekeskeisenä ihmisenä olen päätynyt ajattelemaan vapaudesta näin.
Mielestäni itsekkyyttäkin on kahta lajia. Sellaista, joka vaikuttaa lähinnä minun omaan elämääni ja sellaista, joka on pois joltakulta toiselta.
Monet elämän valintani eivät vaikuta juurikaan muiden elämään, mutta vaikuttavat suuresti omaani. Vaikkapa ammatinvalintani. Vai pitäisikö valita ammatti, jota esimerkiksi vanhemmat ovat toivoneet?
Sitten on itsekkyyttä, mikä on joltakulta toiselta pois. Esimerkiksi, että teetätän kotityöt vaimolla, että saan itse tehdä jotain mieluisampaa.
Herkkyydestä en tiedä, mutta otsikossa kiroaminen antaa vaikutelman, että aihe saa otsasuonesi pullistumaan. Ja tuo toisessa kirjoituksessa ihailemasi vapaus oli jo niin suurta utopiaa, ettei se oikein tavallisen tallaajan maailmaan sovi. Mutta kiva jos sinä haluat itsesi kanssa kilvoitella.
houkuttaa, se on sitä haasteiden kohtaamista. Sitä voi tehdä muuallakin kuin Accenturella :)
Totta on että monilla valinnoilla ei ole sen suurempaa vaikutusta muiden elämään, toisilla taas on. Joskus emme tiedä ennakolta ja sehän on hyvä muistaa. Käytännössä kuitenkin itsekkyys asenteena jumittaa ajattelun ja kapeuttaa näköalaa. Itsekkyyttä on kahta lajia, joskus rajat ovat selkeitä.
Yritysmaailmassa olen törmännyt sanoihin visio ja missio. Ne on pöllitty uskonnosta. Ne on ehkä nähty hyväksi itsekkyyden työkaluiksi ;) Mutta toinen puoli on siinä, että ideaali ohjaa. Ideaali on sikäli käytännönläheistä elämää. Se voi olla monelle utopiaa, muttei kaikille. Tiedän ihmisiä jotka ovat tehneet rohkeita päätöksiä muiden hyväksi ja saaneet itselleen vapautta ja onnellisuutta. Itse en on ole sellainen, mutta ihailen sellaista suunnattomasti.
Itsekästä on hankkia niitä lapsia vain sen vuoksi että niin muutkin tekevät välittämättä lainkaan siitä onko kykeneväinen tarjoamaan jälkikasvulleen hyvät olosuhteen ja turvallisen lapsuuden. Meidän rakkaassa Suomessakin riittää parannettavaa tuolla saralla ei tarvitse hakea ulkomailta esimerkkejä alkoholismin, huumeiden käytön, väkivallan, insestin ym ikävien tapojen seuraksista.
Se jos mikä on pahaa on vahingoittaa puolustuskyvyttömiä lapsia.
Järkevää toimintaa jos vähänkin epäilee ettei kykene yksin selviytymään vanhemmuuden vastuusta, kun katsoo avioero- plus avoerotilastoja.
http://www.youtube.com/watch?v=zKASV2Effoo
Juuri näin. Ei niitä siksi pidä hankkia että muutkin tekee niin. Mä olin vähän off. Vastasin noin yleisemmin tuohon minäkeskeiseen ajattelun ja teki mieli muutenkin heittää vastapallo.
loukkaa muita? Pikemminkin pelastan jonkun miesparan joutumasta suhteeseen ihmisen kanssa, joka mieluummin tekisi mitä tahansa muuta!
Lapsekasta? Olen hankkinut ammatin, asunnon ja elätän itseni ja pidän huolen itsestäni. Mun mielestä se on kuitenkin vähemmän lapsekasta kuin jos eläisin miehen rahoilla, enkä tietäisi miten pitää huolen itsestäni. Kuinkahan moni oikeasti päätyy suhteeseen vain siksi, että joku muu ottaa vastuun kaikesta ja itse saa olla edelleen lapsi?
Jokainen ihminen elää vain itselleen, pitää olla jo todella naiivi uskoakseen muuta. Muista ihmisistä voi ja pitää välittää, mutta jokaisen tehtävä on tehdä itsensä onnelliseksi. Mikä olisi sen itsekkäämpää, kuin sysätä vastuu mun onnellisuudesta jollekin muulle?
esim. tuo mun vastaus "Toki toki" näin aluksi. Kommentoin lähinnä itsekkyyttä elämänasenteena. Nyt kohta tulee joku viisastelija sanomaan että kaikki on itsekkyyttä. Katsotaan nyt kuitenkin sen taakse.
Aika moni, jos ei jokainen, elää itselleen. Se on realistinen toteamus kun katselemme ympärillemme. Se pitääkö niin tehdä on eri juttu. Naiivia? Onko todella. Vai onko niin, että rajoittuneen tarkastelun murtaminen tuntuu naiivilta? Konformisuus on niiiin turvallista.
Vaikka kuinka yrittäisi elää toisin, niin eiköhän jokainen tee omat elämänvalintansa itsekkäin perustein. Ja se lieneekin se tervein pohja.
Mutta jatkuva pelkästään omaan napaan tuijottaminen on typerää ja useimmiten loukkaa jotakuta toista, tavalla tai toisella.
Vastuuton ei mielestäni saisi olla, ja itsekkyys on huono peruste sille.
Mutta se, että toisin elävät tuomitsevat omastaan poikkeavan tavan itsekkyydeksi ei vielä tarkoita, että se sitä olisi.
Oli elämäntilanne mikä tahansa, ja toiveet, halut ja unelmat mitä hyvänsä, kannattaa kuitenkin asennoitua elämään siten, että löytää niitä hyviä puolia nykytilasta. Se ei tarkoita, että kaikki muu olisi väärin tai huonompaa.
Olen jo suunnitellut mitä kaikkea kivaa alan tekee, kun lapset lentää maailmalle. Niihin suunnitelmiin ei kuulu miehen kanssa asuminen (varsinkaan jos sillä on pieniä lapsia), lisää lapsia, eläimiä yms. Aion tehdä mitä huvittaa, sillä hetkellä ku huvittaa. Niin ja lapsille olen sanonut ettei mun luokse kannata lastenlapsia tyrkyttää hoitoon juhlapäivinä (vappu, juhannus, uusi vuosi yms.) Minä aion itse juhlia silloin.
Ai että noistakin suunnitelmista on jo keritty ärähtään.. ei saisi olla kuulemma niin kauhean itsekäs.
Tehköön muut mitä tykkää mutta minä olen osuuteni hoitanut ja kohta alkaa minun aikani eikä sitä saa pilata millään uusilla velvoitteilla. Eläköön terve itsekkyys :D
on jo ei-tervettä itsekkyyttä.
Kun ei ole. Olen koko tähänastisen elämäni elänyt muiden haluja palvellen/toteuttaen. Loppuajan voinkin sitten viettää omia haluja toteuttaen.. ei tässä mitään marttyyrejä kuitenkaan olla :)
olis pitänyt olla toteuttamatta niitä muiden haluja ja seurata omia halujasi, niin et olisi katkera nyt.
Nyt sulla on lapsia jne. Sun pitää elää sen mukaan loppuelämä. Toki elämään mahtuu muutakin kuin lapset, mutta siitä vastuusta ei voi livetä (lapsenlapset jne.) enää tässä vaiheessa.
lapsille noin. Onko lapsesi pilannut sinun elämäsi vai miksi sanot heille noin?
Lapsien kasvaessa ja heidän lähtiessään on tervettä nauttia ja elää omaa elämää. Tervettä ei ole lapsille toitottaa kuinka he sitovat ja kuinka nauttii heidän lähdöstään.
podet huonoa omaatuntoa?
Ainakin mun puolesta sä saat elää justihi niinku ittelles parhaaks näät.
Onhan tässä maassa jokaisella oikeus elää elämänsä juuri niin kuten itse parhaaksi näkee, yksin tai yhdessä kunhan toimii lain puitteissa.
Jotkut ihmiset ehkä ajatteleekin, että kaikkien pitäisi elää kuten he, hankkien perheen ja kaiken sen mukana tulevan hösötyksen, mutta mitä sillä on väliä, mitä mieltä muut ovat sinun valinnoistasi. Elä juuri kuten itse haluat, jollet toiminnallasi kerran aiheuta mitään pahaa muille ja pelkkä sinkkuna oleminen ei sitä kyllä voi aiheuttaa.
elän juuri niin kuin haluan, muiden mutinoista välittämättä. Ei minulla ole siitä huono omatunto. Olen onnellinen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Minä olisin masentunut jos eläisin avioliitossa ja jos minulla olisi muksut jaloissa pyörimässä. Joku toinen on taas siitä onnesta soikeana ja olisi onneton sinkkuna.
Olen tässä sivusta kuunnellut perheellisten voihkintaa ja valitusta siitä kuinka vaikeaa heillä on ja kuinka he olisivat valinneet toisin jos olisivat tienneet kuinka rankkaa tulee olemaan. Toinen puoli perheellisistä usuttaa minua hankkimaan itselleni puolison ja hankkimaan lapsia, kuittaan heille aina että haluan elää itsekseni ja että olen onnellinen juuri näin. Välitän lapsista niin paljon, etten itse hanki lapsia. Olen nähnyt niin paljon tapauksia, joiden on ollut pakko hankkia lapset vain sen vuoksi, koska muillakin on. Aina sitten valitetaan kuinka raskasta on ja huudetaan lapsille pienimmästäkin asiasta. Ei ole oikein sellainen käytös minun mielestäni.
Kuinka paljon lapset ja nuoret voivat pahoin tänä päivänä ja luuhaavat ties missä kun kukaan ei jaksa välittää. Vanhemmat painaa pitkää päivää, Suomi on kallis maa ja kaikkea täytyy saada ja lapsillekin kaikkea ostaa. Vanhemmat haaveilevat siitä ajasta kun lapset lentää pesästä ja kun itse pääsevät rauhaan eläkkeelle. Lapsille isketään tukko rahaa kouraan jotta pysyisivät poissa jaloista. Ei lapsia ole pakko tehdä jos se on niin vaikeaa. Kannattaisi aina miettiä tarkkaan mitä elämältä haluaa. Turha sitten ruikuttaa jälkikäteen.
Moni on kateellinen ihan näkyvästi ja vihaa sinkkuja. Itse tiedän mistä kenkä silloin puristaa. Minä en ole kateellinen kenellekään. Minulla on asiat hyvin. Kaikkien tulisi sanoa ei "pakkoliitoille ja pakkolapsille". Ainakaan sillä perusteella ei kannata lapsia hankkia ja avioon mennä, kun kaikki muutkin menevät. Kai elämässä on muutakin tarkoitusta kuin päätön lisääntyminen. Meitä on muutenkin tällä pallolla ihan liikaa.
Kaikki kunnia hyville vanhemmille, jotka ovat tehneet lapsensa rakkaudella ja viihtyvät heidän seurassaan. Onneksi heitäkin on. Tiedän muutaman hyvin onnellisen parin ja ilahdun aina heidät nähdessäni. Voin vannoa että he ovat yhtä onnellisia kuin minä. Eivätkä he tuomitse minun elämäntyyliäni, siitä tiedän että heillä menee hyvin.
totta kai saa. rupea uskovaiseksi...nekin tekee mitä toiset haluaa
ja hyvä että elääkin loukkaamatta ja hyljeksimättä muita.
Useasti vain lapsettomat sinkut tahtovat kovin sanoin kritisoida toisten lisääntymisiä ja muiden poissaoloja töistä sairaan lapsen vuoksi.
Itse tiedät parhaiten miten elät onnellisesti. Jotkut vaan on niin sanotaanko nyt että idiootteja että luulee tietävänsä mikä on toiselle parasta. Ja jotkut on niin ahdasmielisiä että ei tajua että jollakin voi olla erinlainen elämä kuin itsellä jne!!