lapset ihmettelee suukottelua ym

hankalaksi, koska mielessä voi pyöriä ihmetys, että miksi isä ei suukotellut äitiä noin? Jos isä olisi suukotellut äitiäkin, niin olisiko ne vielä yhdessä? Ehkä joku kummallinen syyllisyyskin voi olla ja lojaalius sisimmässä äitiä kohtaan ja eivät oikein tiedä miten suukotteluun tulisi suhtautua.

Vuosikymmenien nuiva suhde ja lapset alle kouluikäisiä.

mistä puhut...mies eronnut,muutama vuosi oli eroa tehdessä mennyt ja nyt on lapsille ihan kummaa kun pussaillaan tai halaillaan!"miks te pussailette!?Te pussailette joka päivä!"Kaipa se on lapsille vaan jotenkin hassua/vierasta..Olen kyllä sitä mieltä että juurikin sellanen ohimennessä koskettelu ja halailu ja pusuttelu on ihan tervettä ala-aste ikäistenkin lasten nähdä ja oppia normaaliksi.Nyt se vaan on vierasta käytöstä koska ei ole kuvioissa ole pitkään aikaan ollut.

Asetupa hetkeksi niitten lasten asemaan.

Jo se että näkevät isänsä uuden naisen kanssa on hämmentävää, puhumattakaan että pussaillaan. Lapset kuitenkin yleensä (juu, unohdetaan alkoholi, väkivalta yms. tapaukset)toivovat omien vanhempiensa olevan yhdessä. Uusi kumppani on ainakin aluksi tunkeilija lasten mielissä.

lapset tarvitsevat oman aikansa käsitellä vanhempiensa eroa. Olipa vanhempien välit olleet kuinka nuivat tahansa.

Voi olla kyse määritelmästä, mutta "sutkauttelu" minun mielessäni on ilkeämielinen "fiksu" tai sarkastinen kommentti jonka tarkoituksena on loukata "sutkautettavaa"... oletko erimieltä?

Käsitykesni mukaan alle kouluikäiset lapset eivät "sutkautteluun" kykene ... onneksi. Jos heidän puheensa sellaisena kokee, on aikuisen syytä mennä itseensä.

Ja asiaan....

Voin kertoa kokemuksesta, että myös "ei-ero-perheen" lapset moittivat ydinperheensä vanhempien suukottelua, halailua ja muita tunteenosoituksia. Etkö muista omasta lapsuudestasi?

Eli, puolisosi lapset ovat hyvin normaaleita kommenteissaan... eivätkä ne ole "nyxien" yksinoikeutta... "trust me"

Ollos huoletta siis !


PS. ... ja halikkaa edelleen, se on normaalia parisuhdetta.

Lapset totesivat etten sovi exän kanssa yhteen koska tykkään rakkaudesta?!

tämä tarkoitti siis sitä että nyt lapset näkevät halailua, lähekkäin istumista, hymyjä, kädestä pitämistä, silittämistä...

mitä eivät kotona ennen nähneet. Ylemmääräistä pussailua pyrimme välttämään, jotteivat lapset vaivaudu, mutta suukkoja voi ohimennen jakaa.

Tärkeintä kaikessa on ettei uusi kumppani ohita hellyyden määrässä lapsia, eli muista ottaa muksusi huomioon, vaikka oletkin rakastunut. Lapset tarvitsevat etenkin suhteen alkuvaiheessa jatkuvaa todistelua että ovat äidille tärkeintä.

Nyt reilu vuosi uutta suhdetta takana ja koen lasten paitsi hyväksyneen uuden mieheni, myös olevan onnellisia että valitsin juuri tämän miehen. Edelleen otamme aikaa "tyttöjen kesken" jotta lapsilla säilyy tietty "etuoikeutettu asema" mieheen nähden. Miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa saamme kun lapset ovat isällään.

Uusia lapsia en vielä edes harkitse, luultavasti emme tee lainkaan yhteisiä lapsia, emme tarvitse todistetta onnestamme, meillä on lapsia ja noiden mukeloiden yhteen sovittamisessa riittä haastetta tuleville vuosille, puhumattakaan etten saisi tätä IHANAA kahdenkeskistä aikaa kahdesti kuussa.

Kyllä se on lasten vanhempien asia selittää lapsilleen miksi äiti ja isä ei pussailleet tai osoittaneet hellyyttä toisilleen, ja miksi uuden kumppanin kanssa sitä taas tehdään.

En itsekään muista nähneeni vanhempieni välillä hellyydenosoituksia ja sitten he erosivat. Jostain syystä (elokuvista, kirjoista, kavereiden venhemmilta?) kuitenkin sisimmässäni tiesin sellaisen kuuluvan kahden rakastuneen aikuisen elämään. Ehkä pidin vanhempiani sukupuolettomina olentoina, "äitinä ja isänä" enkä pitänyt heitä "miehenä ja vaimona". Ja siitä kiitos kyllä kuuluu heille itselleen.

Äitini pysyi yksin monta vuotta, mutta isä sai uuden naisen rinnalleen melko pian eron jälkeen. Muistan olleeni tyytyväinen nähdessäni heidän välillä hellyydenosoituksia. Olin tuolloin jo 17-vuotias. Ajattelin olevan oikeutettua että joku välittää isästäni, koska minusta isä oli kiva.

Miten tämä vaikutti omaan elämäni? Ennen isän uutta suhdetta pidin kaikki pussailijoita typerinä. Minulla oli kaksi poikaystävän tapaista kun olin 15 ja 16, mutta en halunnut heiltä hellyyttä, enkä itsekään sitä osoittanut. Karsastin kaikkea sellaista. (kiitos vanhempieni esimerkin?).

Ystävillä kyllä oli kumppaneita enempi ja vähempi satunnaisesti ja seksiäkin joku harrasti. En väitä ettenkö olisi halunnut, mutta nimenomaan vierastin läheisyyttä ja hellyyttä. Seksiin olisin pystynyt ja halusinkin, mutta kukapa siihen kanssani olisi alkanut kylmiltään?! (ei lasketa kahta kännipanoa;) )

Kun seuraava seurustelupohjainen suhteeni alkoi 18-vuotiaana muistan oikein ajatelleeni, että hellyydenosoitukset kuuluvat suhteeseen enkä yrittänyt vältellä niitä epäsopivina.

Ihmissuhteiluni oli melko takkuista ja vähäistä kuitenkin, mutta 30-vuotiaana päädyin naimisiin, erotakseni nyt 33-vuotiaana. Kun ei tästä oikein mitään tule.

Eräs ystäväni on vakuutellut, että minun pitää päästä yli vanhempieni tunteettomasta esimerkistä. Luulen hänen olevan oikeassa. Minun pitäisi enemmän arvostaa heidän nykyisiä suhteitaan. Yritänkin ajatella, että myös äitini osoittaa hellyyttää miesystävälleen, vaikka en sitä koskaan ole nähnyt. Eipä kai se mies äitini seurassa viihtyisi jos suhde olisi vain platoninen. Isäni on erikoinen, sillä hänen ja sen naisen suhde näyttää edelleen yhtä hyvältä kuin silloin alussa :)

taas tässä.Ei ihme jos vaimo mäkätti kun miestä ei näkynyt.Missä lie ollut?Mieskö sinulle kertoi?Tietty ja sinä uskot olevasi pelastaja jota lapset häiritsee.Niin se menee.