Vaikka työnhakijana olen jo kokenut konkari, tuli nyt eteen tilanne, jollaiseen en ole aikaisemmin joutunut. Sen vuoksi kaipaisin mahdollisesti samanlaiseen tilanteeseen joutuneilta kokemuksia ja näkemyksiä siitä, miten menettelisin. Sekä työnhakija että -antajapuolen asialliset kommentit suuntaan tai toiseen otetaan kiitollisuudella vastaan.
Eli hain noin vuosi sitten koulutustani ja osaamistani vastaavaa työtä toiselta puolelta Suomea. Ajatuksena oli, että jos työn saan, muutamme silloisen avopuolisoni kanssa työn perässä, sillä hänellekin oli töitä samalta paikkakunnalta tiedossa. Pääsin kuin pääsinkin haastatteluun sekä testausvaiheeseenkin ja tuntui kaikin puolin siltä, että työ olisi juuri sitä, mistä olin haaveillut. Samanaikaisesti kuitenkin silloiselle avopuolisolleni tarjottiin ylenemismahdollisuutta entisessä työpaikassaan ja hän päätti siihen mahdollisuuteen tarttua. Ajattelin, ehkä jälkeenpäin arvioituna naivistikin, että olisi kuitenkin parempi, että minäkin jäisin avopuolison työkuvioiden vuoksi paikkakunnalle, olihan itsellänikin siellä työpaikka, joskin ei ihan ideaali ja ihanteellinen. Niinpä kiitin rekrytoijia mielenkiinnosta ja kerroin, etten tässä elämäntilanteessa ja tällä aikataululla voi työtä toisella puolella Suomea vastaanottaa. Kuulostivat ainakin puhelimitse ymmärtäväisiltä ja toivottivat kaikkea hyvää jatkoon.
No, sittemmin tuo parisuhde purkautui ja nyt olisin sinkkuna enemmän kuin valmis maisemaa ja elämänkuvioita muutoinkin vaihtamaan. Huomasin juuri, että samaisessa yrityksessä olisi parhaillaan taas paikkoja haettavana, siis sellaisiakin, joihin koulutukseni ja kokemukseni perusteella voisin olla ihan varteenotettava hakija. Ongelma tässä on vain se, etten tiedä, miten tuo edellinen kieltäytymiseni mahdollisuuksiini vaikuttaa, kun todennäköisesti ainakin osa päätöksentekijöistä on samoja kuin edelliselläkin kerralla? Olenko tieni työnhakijana tämän yrityksen osalta loppuun kulkenut vai voisinko muuttuneella elämäntilanteellani koettaa uudelleen virinnyttä mielenkiintoani jotenkin selittää ? Onko noin vuosi liian lyhyt väli, vai pitäisikö antaa ajan kulua, odottaa mahdollisia seuraavia hakuja ja koettaa onneaan silloin ?
Eli hain noin vuosi sitten koulutustani ja osaamistani vastaavaa työtä toiselta puolelta Suomea. Ajatuksena oli, että jos työn saan, muutamme silloisen avopuolisoni kanssa työn perässä, sillä hänellekin oli töitä samalta paikkakunnalta tiedossa. Pääsin kuin pääsinkin haastatteluun sekä testausvaiheeseenkin ja tuntui kaikin puolin siltä, että työ olisi juuri sitä, mistä olin haaveillut. Samanaikaisesti kuitenkin silloiselle avopuolisolleni tarjottiin ylenemismahdollisuutta entisessä työpaikassaan ja hän päätti siihen mahdollisuuteen tarttua. Ajattelin, ehkä jälkeenpäin arvioituna naivistikin, että olisi kuitenkin parempi, että minäkin jäisin avopuolison työkuvioiden vuoksi paikkakunnalle, olihan itsellänikin siellä työpaikka, joskin ei ihan ideaali ja ihanteellinen. Niinpä kiitin rekrytoijia mielenkiinnosta ja kerroin, etten tässä elämäntilanteessa ja tällä aikataululla voi työtä toisella puolella Suomea vastaanottaa. Kuulostivat ainakin puhelimitse ymmärtäväisiltä ja toivottivat kaikkea hyvää jatkoon.
No, sittemmin tuo parisuhde purkautui ja nyt olisin sinkkuna enemmän kuin valmis maisemaa ja elämänkuvioita muutoinkin vaihtamaan. Huomasin juuri, että samaisessa yrityksessä olisi parhaillaan taas paikkoja haettavana, siis sellaisiakin, joihin koulutukseni ja kokemukseni perusteella voisin olla ihan varteenotettava hakija. Ongelma tässä on vain se, etten tiedä, miten tuo edellinen kieltäytymiseni mahdollisuuksiini vaikuttaa, kun todennäköisesti ainakin osa päätöksentekijöistä on samoja kuin edelliselläkin kerralla? Olenko tieni työnhakijana tämän yrityksen osalta loppuun kulkenut vai voisinko muuttuneella elämäntilanteellani koettaa uudelleen virinnyttä mielenkiintoani jotenkin selittää ? Onko noin vuosi liian lyhyt väli, vai pitäisikö antaa ajan kulua, odottaa mahdollisia seuraavia hakuja ja koettaa onneaan silloin ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hakea kannattaa aina, konkarina tiedätkin sen. Jos asia vaivaa, voithan lyhyesti viitata hakemuksessa siihen, mutta todella lyhyesti. Eiväthän rekryt mitään idiootteja ole, vaan ihmisiä omine muuttuvine tilanteineen.
tilanteeseen törmännyt ja lopputulema on, että eivät ota takaisin vaikka perusteet on mitkä. Jotenkin suomalaisilla on sellainen "kosto elää" -mentaliteetti, rekrytoijat mukaan lukien.
muuttua ja jos kerran ovat ymmärrystä osoittaneet niin mikäs sen kun haet.
Tottakai haet ja ihan uutena hakijana.
Nyt on nyt, eikä menneitä kannata muistella. Jostain olen lukenut, että haastattelijalla ei ole edes "lupa" kysellä mistään elämäntilanteista, perhe/seurustelu suhteista, joten jätä ne mainitsematta.
Ei kait siihen mitään lakia ole kirjoitettu häh?
Hae sitä duunia sittenpähän näet............Ihme juttuja
Ainakin parannat mahdollisuuksiasi kertomalla heti hakuvaiheessa avoimesti syyt siihen miksi nyt olisit valmis tulemaan töihin ja miksi vuosi sitten kieltäydyit työstä.