Olenko syyllinen mieheni juomiseen?
Hei olen viisikymppinen sairaanhoitaja Itä-Suomesta. Naimisissa olemme olleet mieheni kanssa lähes kolmekymmentä vuotta. Neljä vanhinta lasta ovat omassa elämässään.14-vuotias kuopus asuu kotona.
Mieheni joi jonkin verran jo tavatessamme, aluksi jominen oli satunnaista. Vähitellen tuli saunakaljat pari pulloa itselle, limua meille muille perheenjäsenille. Hiljalleen saunakaljat otettiin kaksi kertaa viikossa ja vähitellen kaljaa otettiin päivittäin, niin kauan kun rahaa riitti tilipäivän jälkeen. Palkkapäivä keskiviikkona ja perjantaina jo rahat loppu.Jossain vaiheessa juominen vaikutti työssäkäyntiin, mutta tällä hetkellä mies käy työssä säännöllisesti. Työpäivän jälkeen hän korkkaa kaljan jo autotallissa tullessaan.Olutta kuluu ainakin 6 ellei 12 pulloa illassa. Aamulla hän lähtee työhön kuudeksi.Hän on ollut sairaalassa haimatulehduksen vuoksi parin vuoden sisällä neljä kertaa. Aina sen jälkeen on kestänyt raittiutta pari päivää, mutta juominen on alkanut uudestaan.Humalassa hän käyttäytyy agressiivisesti, aikaisemmin esiintyi fyysistä väkivaltaa, mutta erään kerralla soitin hätänumeroon ja kerroin tilanteesta. Miehellä on metsästysaseita ja hän uhkasi ampua itsensä haulikolla. Aseella uhkailu loppui ainakin toistaiseksi, koska hän joutui käymään poliisin kuultavana ja oli vaarassa menettää aseenkantolupansa.Poikani pelkää isänsä juomista, jostakin syystä hän uskoo, että isä surmaa hänet.Hänellä on kova kuolemanpelko ja hän ei uskaltaisi jäädä isän kanssa kotiin, kun olen yövuorossa.
Henkinen väkivalta on miehelleni ominaista, hän syyttää kaikista ongelmista minua.Tiedän, että olen tehnyt väärin häntä kohtaan, kun jouduin velkasaneeraukseen. Toisaalta syytä oli myös siinä, että opiskeluaikana otin velkaa, että sain pyöritettyä perhe-elämää ja maksettua asuntolainaa. Miehen rahat menevät juomiseen. Onneksi sain päätöksen velkajärjestelystä ja pystyn hoitamaan sitä kautta velkani pois. Mieheni mieleatä olen hullu ja luulosairas hänen juomisensa suhteen. Muutama vuoso sitten hänellä oli suhde toiseen naiseen, annoin sen anteeksi, mutta varoitin, ettei toista kertaa tule. Nyt hän on uudelleen antanut viitteitä vapaudenkaipuustaan ja haluaa mennä yksin ulos. Edellinen kerta johti suhteeseen, joten pelkään, että näin käy uudelleen. Rakastan miestäni edelleen jollain tasolla. Viime päivinä olen ollut masentunut ja toivoton.Syyttely on päivittäistä, olen miettinyt itsemurhaa, koska mieheni mukaan olen pilannut hänen koko elämänsä. Turha on myös yrittää erota, koska en ikinä pärjää ilman häntä. Hänen kommenttinsa ovat raakoja, niitä tulee jatkuvalla syötöllä illan aikana. Poikani on ainoa syy, jonka vuoksi jaksan jatkaa tätä "hulluutta". Työni on toinen. Miten jatkaa?
väsynyt hoitsu
Hei olen viisikymppinen sairaanhoitaja Itä-Suomesta. Naimisissa olemme olleet mieheni kanssa lähes kolmekymmentä vuotta. Neljä vanhinta lasta ovat omassa elämässään.14-vuotias kuopus asuu kotona.
Mieheni joi jonkin verran jo tavatessamme, aluksi jominen oli satunnaista. Vähitellen tuli saunakaljat pari pulloa itselle, limua meille muille perheenjäsenille. Hiljalleen saunakaljat otettiin kaksi kertaa viikossa ja vähitellen kaljaa otettiin päivittäin, niin kauan kun rahaa riitti tilipäivän jälkeen. Palkkapäivä keskiviikkona ja perjantaina jo rahat loppu.Jossain vaiheessa juominen vaikutti työssäkäyntiin, mutta tällä hetkellä mies käy työssä säännöllisesti. Työpäivän jälkeen hän korkkaa kaljan jo autotallissa tullessaan.Olutta kuluu ainakin 6 ellei 12 pulloa illassa. Aamulla hän lähtee työhön kuudeksi.Hän on ollut sairaalassa haimatulehduksen vuoksi parin vuoden sisällä neljä kertaa. Aina sen jälkeen on kestänyt raittiutta pari päivää, mutta juominen on alkanut uudestaan.Humalassa hän käyttäytyy agressiivisesti, aikaisemmin esiintyi fyysistä väkivaltaa, mutta erään kerralla soitin hätänumeroon ja kerroin tilanteesta. Miehellä on metsästysaseita ja hän uhkasi ampua itsensä haulikolla. Aseella uhkailu loppui ainakin toistaiseksi, koska hän joutui käymään poliisin kuultavana ja oli vaarassa menettää aseenkantolupansa.Poikani pelkää isänsä juomista, jostakin syystä hän uskoo, että isä surmaa hänet.Hänellä on kova kuolemanpelko ja hän ei uskaltaisi jäädä isän kanssa kotiin, kun olen yövuorossa.
Henkinen väkivalta on miehelleni ominaista, hän syyttää kaikista ongelmista minua.Tiedän, että olen tehnyt väärin häntä kohtaan, kun jouduin velkasaneeraukseen. Toisaalta syytä oli myös siinä, että opiskeluaikana otin velkaa, että sain pyöritettyä perhe-elämää ja maksettua asuntolainaa. Miehen rahat menevät juomiseen. Onneksi sain päätöksen velkajärjestelystä ja pystyn hoitamaan sitä kautta velkani pois. Mieheni mieleatä olen hullu ja luulosairas hänen juomisensa suhteen. Muutama vuoso sitten hänellä oli suhde toiseen naiseen, annoin sen anteeksi, mutta varoitin, ettei toista kertaa tule. Nyt hän on uudelleen antanut viitteitä vapaudenkaipuustaan ja haluaa mennä yksin ulos. Edellinen kerta johti suhteeseen, joten pelkään, että näin käy uudelleen. Rakastan miestäni edelleen jollain tasolla. Viime päivinä olen ollut masentunut ja toivoton.Syyttely on päivittäistä, olen miettinyt itsemurhaa, koska mieheni mukaan olen pilannut hänen koko elämänsä. Turha on myös yrittää erota, koska en ikinä pärjää ilman häntä. Hänen kommenttinsa ovat raakoja, niitä tulee jatkuvalla syötöllä illan aikana. Poikani on ainoa syy, jonka vuoksi jaksan jatkaa tätä "hulluutta". Työni on toinen. Miten jatkaa?
väsynyt hoitsu
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sinä olet vastuussa lähinnä itsestäsi ja lapsesta. Jos miehesi käytös ei ole sinusta ok, niin voit ottaa eron koska tahansa.
Mutta oletko miettinyt, että saatat mahdollistaa sen?
Eli, vielä voisit pelastaa poikasi. Mutta jäämällä tai sietämällä kuvatun laista, tuhoat hänet.
Poika ei saa mitään muuta kuin mallin kuinka murheet ja ongelmat haudataan pulloon.
sinuna lähtisin ja pian. lapsi on paljon tärkeämpi kuin miehesi. et tule ikinä antamaan itsellesi anteeksi jos miehesi tekee pojalle tai sinulle jotain. pärjäät kyllä pojan kanssa kahdestaan. tee hyvä ihminen jotain ja nopeasti. ja mielestäni miehesi oli syyllinen siihen velkasaneeraukseen etkä sinä. ota ohjat käteen ja toimi. olethan pärjännyt tähänkin asti itse ja hoitanut itse asiasi. lähde ja rupea elämään omaa elämääsi. siunausta :)
Minun ex-eukkoni on samanlainen. Ei tosin ryyppää, mutta syyttää ja syyllistää minua kaikesta mahdollisesta.
Hän mm. "liittoutui" aikoinaan nyt jo aikuisen poikamme kanssa, ja yllytti tämän käyttäytymään minua kohtaan niin törkeästi, että nykyisin en ole missään tekemisissä poikani kanssa. En kerta kaikkiaan enää jaksa. Sen seuraksena exäni siteeraa Raamattuakin soveltuvin osin. Tulee tekstareina kohtia, joissa manataan lapsensa hyljännyttä. Kokonaan on ohitettu Käskyt, joissa kehotetaan kunnioittamaan myös isäänsä.
Jokainen ihminen tekee ihan itse omat päätöksensä ja tuntee ihan itse omat tunteensa. Jokainen ihminen on aivan itse vastuussa omista tunteistaan ja tekemisistään.
Sinä en ole vastuussa miehesi tunteista tai tekemisistä, joten älä missään nimessä syytä itseäsi. Hän on aikuinen mies ja kykenevä tekemään omat päätöksensä.
Kertomuksesi kuulostaa vaaralliselta ja suosittelen sinulle muuttamista poikasi kanssa omaan asuntoonne. Miehesi on tehtävä tilinsä selväksi alkoholin kanssa ja lopetettava juominen. Teet hallaa pojallesi, jos pysyt alkoholisoituneen miehen kanssa. Usko minua, voin kertoa lapsen kokemuksesta. Minulla tosin molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja.
Lapsi ansaitsee turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, eikä alkoholistivanhempi pysty sitä hänelle antamaan vaikka kuinka niin uskottelisi. Lapsi tuntee turvattomuutta ja saatta pelätä alkoholisoitunutta vanhempaa tämän ollessa selvinkin päin. Lapsi ei voi koskaan luottaa alkoholisoituneeseen vanhempaan.
"Aloititko aamun kinastelemalla puolison kanssa kauppavuorosta tai lattialla olevista sukista? Ei hätää, sanovat amerikkalaistutkijat - todennäköisesti pidensit hiukan eliniänodotettasi."
Riitely pidentää ikää!
Jatka vain samaan malliin niin elät kauan!
Ainakin tuntuu siltä...
Olet.
että et ikinä pärjää ilman miestäsi? Miksi et pärjää?
Todella huolestuttavaa, että poikasi pelkää isäänsä niin paljon, että ei tahdo jäädä hänen kanssaan kahdestaan. Tuo kaikki vaikuttaa pojan tulevaisuuteen ja loppuelämään. Miten hän tulee koskaan pärjäämään omassa elämässään, jos tilanne saa jatkua tuollaisena?
Sinä et ole syyllinen miehesi juomiseen. Alkoholistit ovat taitavia syyllistämisessä. Et saa mennä siihen ansaan. Poikasi on nyt tärkein ja sinun täytyy äitinä huolehtia hänen hyvinvoinnistaan. Olet pystynyt hoitamaan asiasi tähänkin asti ilman miehesi tukea. Miksi et voi erota ja hoitaa omasi ja poikasi elämän paremmaksi ja turvallisemmaksi?
eli asiantuntija ..........
Tarinassa on opetus: kun tarpeeksi pehmitetään voi tulos pahimmillaan olla tuo ja sinä olet osasyyllinen, valitettavasti. Kun annat tilanteen jatkua.
Mutta jos tarina on noin kun kerrot, tee niin kuin useimmat ovat neuvoneet.Pois sieltä ja heti!!!!!!!!!!!!
Kanna vastuu lapsesta ja itsestäsi.
ja heti. Et tietenkään sinä sitä viinaa kurkkuun miehelle kaada. Tarvitset tilaa itsellesi ja lapselle, jonka jälkeen voitte päättää pystyttekö ja onko viisasta jatkaa yhteiselämää. Toisaalta erokin kyllä ottaa henkisesti koville.
Mies joi saunakaljaa aluksi kohtuullisesti ja sitten enemmän?
Mainitsit hänen JUONEEN alusta lähtien.
Etkö alun alkaenkaan sietänyt sitä "juomista", kohtuukäyttöä?
Mies ei järin pidä siitä, jos hänen haukutaan "juoneen" koko avioliiton ajan, jos se on ollut kohtuullista, ja usein molemminpuolista.
"Jos kerran haukutaan juopoksi, niin juodaan sitten".
Herkkään kohtaan osuva arvostelu koskee myös miehiin.
Sama jos sanoisit jatkuvasti laihduttavaa naista lihavaksi.
Oli syy mikä hyvänsä, tilanteenne vaikuttaa vakavalta.
Yleensä haukkuva koira ei pure, mutta nyt ei olekaan kyse koirasta.
Pitäisikö pojan vuoksi erota vai pysyä yhdessä?
Kysy pojalta mitä hän haluaisi.
Joku vuosi vielä ja hänkin lähtee pesästä. Sitten olisi urakka suoritettu "kunnialla".
Jos kerran rakastat vieläkin miestäsi, olisiko aivan mahdotonta saada häntä vaikka avioliitoleirille?
Ehkä hän ei halua jättää sinua, vaan jokin, mitä hän ei välttämättä itsekään tiedä, vain ärsyttää häntä?
Kokeile lopettaa viinasta haukkuminen. Jos haukkumisesta olisi apua, hän olisi varmaan raitistunut 20 vuotta sitten.
Alä hyvä ihminen itseäsi syytä. Mikset muka pärjäisi poikasi kanssa kahden?? Ajatus tuntuu mahdottomalta, mutta ihminen pärjää kun on pakko. Pilaat itsesi ja poikasi elämän jatkamalla nykyistä elämääsi. (täällä ei eletä kuin kerran)
Muuten en tätä kirjoittaisi, jos en itse olisi elänyt samalaista vaihetta elämässäni. Samanlaiset luulot ja pelot oli minullakin, mutta yksin olo vahvistaa, vaikka se ei aina niin mukavaa olekkaan. Katua ei ole tarvinnut, ennemminkin tulee aikoja (kuten nyt) kun menneet muistuvat mieleen ja vuosia sitten tehty päätös saa vain vahvistusta. Voimia....jaksamisia
Rakkat ihmiset, totuus on tarua todellisempaa. Pilasin itse elämäni, hajotin perheeni ja melkein tapoin itseni joku aika sitten. Lähdin illaksi baariin tuttavieni kanssa vaimoni vastustelusta huolimatta, join viikon aamusta iltaan milloin hotellissa milloin laskettelukeskuksessa. Heräsin eräänä iltana siihen, että olin ollut poissa kotoa yli viikon. Tämän jälkeen paskansin verta, kusin kiviä ja en saanut nukuttua sekunttiakaan kolmeen vuorokauteen. Lisäksi huomasin viimeisimpänä kaikkein tärkeimmän eli olin menettänyt perheeni...Kuitenkin opin tästä jotain ja huomasin, että en voi syyttää asiasta ketään muuta kuin itseäni ja yrittää kasvaa ihmisenä. Lopetin juomisen kokonaan ja nyt harjoittelen oikeata elämää...
Rakas sisko!
Ota itseäsi niskasta kiinni ja koeta hankkia turvallinen ympäristö sinulle ja pojallesi, joka pelkää isää. Varmaan löydät sopivan paikan teille ja apua kyllä löytyy.
Hyvää pääsiäistä ja rauhaa teille!
Lapsesi takia toivon sinun hakevan apua jotta pysyt realiteeteissä alkohilisti miehesi kanssa.
Tulee sikaraivo olo kun joku on noin nuijuttu ja ei edes itse sitä ymmärrä
on aina se, että muut aiheuttavat hänen juomisensa. Alkoholisti on kykenemätön itse kantamaan vastuun tekemisistään, vaan vierittää aina syyn muiden ihmisten, olosuhteiden tai yhteiskunnan kontolle.
Alkoholisti tietää syytöstensä epäoikeudenmukaisuuden syvällä sisimmässään ja siksi hän yrittää kaikin tavoin alistaa toisen henkisesti, jottei toinen rupeaisi ajattelemaan omilla aivoillaan, vaan alkaa itsekin uskoa alkkiksen väitteet ja mollauksen.
Jos joku muu tulisi kertomaan, että hänen puolisonsa syyttää häntä velkasaneeraukseen joutumisesta, uskon, että tajuaisit itsekin, kuinka naurettavalta se kuulostaa.
Jo lakikin määrää, että molempien aviopuolisoiden tulee kantaa vastuu perheen yhteisestä elannosta. Jos miehesi rahat on menneet viinaan, eikö HÄN ole myös osasyyllinen veloistasi.
Rakastatko sinä miestäsi, vai sitä mielikuvaa, jonka olet hänestä luonut? Ihmettelen, jos oikeasti rakastaisit tuollaista alistavaa sääliötä.
Mikä saa sinut luulemaan, ettet pärjäisi poikasi kanssa kahdestaan, jos jo nyt olet pärjännyt hänen kanssaan siitä huolimatta, että perheessänne on loisinut alkoholisti, joka on tehnyt elämästänne helvetin, uhkailemalla itsemurhalla, sairastamalla alkoholiperäisiä sairauksia, pahoinpitelemällä ja pettämällä.
Minkälaisen miehenmallin sinä tarjoat pojallesi roikkumalla tässä suhteessa. Entä minkälaisen naisenmallin? Kuinka luulet poikasi kohtelevan tulevia tyttöystäviään, jos hän kotona oppii ettei naisella ole mitään arvoa?
Entä mitä tuo avioliitto maksaa sinulle itsellesi? Minkälaista elämää sinä viettäisit, jos et joutuisi päivittäin kohtaamaan tuollaisia syytöksiä ja ahdistusta? Miltä tuntuisi tulla töistä kotiin, kun kotona ei odottaisi viinalta haiseva juoppo ahdistuksineen ja aggressioineen? Kun koti olisi siisti, oma ja turvallinen pesä jossa olisi positiivinen tunnelma? Olisiko silloin syytä masennukselle vai olisiko silloin helppo hengittää ja hyvä olo herätä aamulla uuteen onnelliseen päivään, joka tarjoaa pelkästään hyvää ja positiivista, sekä ennen kaikkea rauhallista elämää sinulle ja pojallesi...
Alkoholisti tekee sen puolestasi. Käy tutustumassa al-anon.fi nettisivuilla niin huomaat että et ole yksin. Tuosta karusellista et selviä yksin vaan tarvitset kaiken voiman, toivon ja kokemuksen jonka muut alkoholistien läheiset saman kokeneena voivat antaa.
Kyllä mun kokemus on että: ensin omahalu lopettaa ja sitten hoitoon,joka kestää 3kk se on tullu niin monen kokemuksen kautta seväksi et muuten juo itsensä hengiltä, tai tekee läheisille jotain?
Pakkohoitokin on mahdollista jos on vaarana oma ja läheiset! Vertaistuki on minut pelastanut retkahduksilta ja nyt on loppuelämän kestävä raittius pääasia!
Sinä ansaitset parempaa.
Ymmärrätkö mitä tuo lause tarkoittaa? Ketään meistä ei ole tuomittu elinkautiseen toisen ihmisen orjaksi.
Ero on sallittua suomen lain mukaan, sinä saat ja sinä voit erota. ´
Miksi selität kuinka paljon kärsit, miksi et käyttäisi tuota aikaa miettiäksesi, mitä elämältä haluat.
Kun tiedät mitä haluat, pitää vain tehdä se mitä pitää tehdä jotta saa sen mitä haluaa.
Ei se ole helppoa, mutta kyllä se kannattaa.
Onnea eroon, uuteen elämään, tasapainoiseen aikuisuuteen. Elämäsi ei vielä likikään ole ohi, olet vain väsynyt.
Minä olin kanssa siinä viisissä kymmenissä kun mitta tuli täyteen. Juominen vaan yltyi ja valeet sen mukana. Lopulta jätin hänet 20 vuoden jälkeen, ja se oli vaikeaa sillä että hän kulki joka paikassa säälimässä itseään ja sai tietysti myötätuntoa ihmisiltä ja minä olin tietysti syypää kaikkeen, jopa lapsetkin hän manipuloi puolelleen aluksi ja sain kuulla että olen viidenkymmenen villityksessä kun jätän hänet. Siitä on kulunut kymmenen vuotta ja tänään hän asuu yksin lapset eivät halua mielellään tavata häntä ja asunto haisee kun korsu, tämän tästä hoidossa ja kaikki "ystävät" ovat hänet jättäneet kukaan ei enää jaksa kuunnella hänen valeitaan. Minä taas en ole katunut päivääkään että lähdin ja tänään ihmettelen miksi me koskaan edes oltiin yhdessä. Minulla on uusi suhde ja mies jolla ei ole alkoholi ongelmia, on ihanaa tulla töistä kotiin kun ei tarvitse jännittää että "onkohan se taas juovuksissa" niin että kyllä ainakin minun tapauksessani kannatti nostaa kytkintä.
Kylmän väreet kulkivat kun luin tekstisi, oli kuin olisin omaa tarinaa lukenut, kylläkin ilman väkivaltaa ja olen hieman nuorempi. Mies ei koskaan tunnustanut alkoholi ongelmaa, yritin hakea apua, mutta eihän siitä ole apua jos toinen ei pidä sitä ongelmana. Viimeinen niitti oli ulkopuoliset suhteet. Mietin useita vuosia, että miten pitkälle pitää itseään alistaa lapsen tähden. Nyt olemme eronneet, ja olen yksin lapsen kanssa, mutta sain ainakin ihmisarvoni takaisin. Miehen suku pitää minua paskana, kun jätin "kunnon" miehen, valitettavasti heidän ei tarvinnut nähdä sitä paskaa mitä minä jouduin sietämään. Minulle riittää nyt lapsen hymy ja onnellisuus. Ehkä minäkin olen vielä joskus onnellinen.
Mutu tuntumalla: Ottaisin pojan mukaani ja lähtisin. Kärsiihän lapsesi pelosta, turvaton elämä kostautuu myöhemmin lapsesi elämässä. Sulla on erossa yhtenä voimavarana kuitenkin työ ja työkaverit siellä. (vaikkakin raskas, itsekkin hoitana tiedän)Ja tärkeinpänä voimavaranasi ovat lapsesi. Hakisin myöskin keskusteluapua ammattiauttajalta. Toivon kovasti voimia elämääsi. Alussa se yksinjääminen tuntuu pahalta ja oudolta, mutta kaikkeen tottuu. Itsekkin tämän tien sain kulkea.
Viestini oli siis tarkoitettu nimin. väsyneelle hoitsulle!
Anna miehen mennä tai pistä pihalle tai lähde itse tuollaisesta suhteesta. Muuten sinä itse sairastut ja kuolet. Olen itse eronnut vastaavanlaisesta suhteesta. Alku oli hankalaa, mutta nyt aurinko paistaa ja elämä maistuu hyvältä. Se kannattaa - usko pois. Voimia sinulle.
Kamalaa luettavaa, lapsi pelkää omassa kodissaan. Minä myös pelkäsin isääni kun olin lapsi. Hän oli alkoholisti. Kotona oli paha olla. Oikeastaan olin helpottunut kun hän kuoli. Myös äitini on helpottunut ja on nauttinut elämästään isän kuoleman jälkeen. Siitä on jo aikaa, ja nuoruus ja aikuistuminen meni lapsuuden haavoja parannellessa. Olisi hyvä jos voisit viedä poikasi johonkin terapiaan tai vähintään al-anoniin. Oikeastaan minua suututtaa kuunnella juttuja "jaksan mieheni juomista lapsen vuoksi". Ja "en halua erota lapsen vuoksi". Voi kurjuus.
No, tyypillistä, menin yksiin alkoholistipojan kans. Olimme yhdessä 16 vuotta. Lapsia ei ole vaikka aina haaveilin. Toisaalta en edes halunnut että lapseni saa alkoholisti-isän. Jouluna erosin. En jaksanut enää poissaoloja. Ahdisti ja pelottu öisin. Taxin ovet paukkui aamuyöllä ja piti lähteä nostamaan rahaa automaatilta kesken unien. Exä syytti minua juomisestaan, aina ne jostain syyn löytävät. Nyt sillä on jo uus, joka kuulema joutuu kärsimään sen juomisesta. Onkohan syy juomiseen nyt tässä uudessa kullassa? Onkohan puhunut väärällä äänensävyllä niin pitää lähteä 3 päiväksi juomaan. Juuri tuo lapsena oli pahinta. Ei voinut elää normaalisti, mikä tahansa saattoi aiheuttaa hermoromahduksen ja sitä seurasi juominen jota seurasi paha krapula ja riitely ja haukkuminen(isän taholta) ym.
Ero oli todella raskas, mutta nyt olen onnellinen! Ihanaa olla vapaa! Nautin joka hetkestä. Mäyräkoiria ostavat miehet oksettaa! Ihanaa kun voi ottaa seuraavaksi liikunnalisen miehen! Yritän itsekin kuntoutua al-anonissa. Yksin ei todellakaan voi parantua läheisriippuvuudesta. Turha kuvitellakaan! Kehoitan ap:tä painumaan heti al-anoniin! Ja jos ero tuntuu mahdottomalta, niin aloita irrottautumisen ajatuksella. Ja lue tyyneysrukous päivittäin.