"Tapasin" poikaystäväni ensimmäisen kerran AMK:n pääsykokeissa. Hän ei minuun silloin vielä kiinnittänyt huomiota, mutta minä huomasin hänet ja ajattelin että "onpas kivannäköinen poika" ja haaveilin että "sitten me molemmat päästään tänne kouluun ja sitten meistä tulee pari.." minkä jälkeen jo mielessäni nauroin ajatukselle, ettei niin käy oikeassa elämässä, ei ainakaan minulle.
No sitten minulle soitettiin syksyllä, että olin päässyt kouluun varasijalta ja kun ensimmäistä kertaa menin kouluun, niin tämä poikahan olikin iloiseksi yllätyksekseni samalla luokalla kuin minä! Ujo kun olen, niin en tehnyt mitään aloitetta pojan suuntaan, muuta kuin kerran pistin kommentin yhteen hänen kuvaansa kuva galleriassa. Siihen hän vastasi lyhyesti ja epäkiinnostuneesti, joten jätin asian sikseen. Lisäksi luulin, että poika seurustelee, koska olin nähnyt hänet muutaman kerran erään tytön seurassa.
Kerran sitten hän kysyi (netissä) että olenko jäämässä opiskelupaikkakunnalle viikonlopuksi ja kun vastasin myöntävästi, hän sanoi että voisimme hommailla jotain. Olin aivan innoissani, mutta en tietenkään ujona kehdannut näyttää innostustani hänelle. No siitä sitten pikkuhiljaa aloimme olla yhteyksissä ja tapailla ja marraskuun lopulla aloimme seurustella.
Poikaystäväni on erittäin hyvä ystävä erään meidänluokkalaisen tytön kanssa. He mm. tekevät yhdessä ruokaa ja opiskelevat yhdessä. Poikaystäväni sanoo, että tytön kanssa on hyvä jutella ja että tyttö on tosi hyvä tyyppi. Olen aivan todella mustasukkainen!!(ja poikakaverin mielestä vainoharhainen) Olemme riidelleet tyttöön liittyvistä asioista tosi monta kertaa ja molemmat alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä siitä riitelemisestä. Ja sitten kun poikaystäväni usein ilmoittaa vasta jälkikäteen, että on ollut vaikka syömässä sen tytön luona. Tai jos esim. kysyn, että voinko mennä poikaystävälle katsomaan salkkarit (itsellä ei ole telkkaa) niin vastaukseksi tulee, että hän katsoo ne tämän tytön luona ja ne syö samalla, minkä jälkeen alkavat opiskella. Ja minulle on aikaisemmin sanottu, että tytön luo mennään vain opiskelemaan. Toisaalta uskon, ettei heidän välillään vielä ole ollut mitään fyysistä, koska molemmilla on kämppikset, ketkä on melkeinpä aina paikalla. Poikaystäväni jaksaa uskotella, ettei heistä kumpikaan ole kiinnostunut toisesta siinä mielessä. Ja että vaikka he nyt aika läheisiä ovat, niin vain henkisesti. Mutta kun minun mieleeni ei mahdu, että voi olla läheinen pelkästään henkisesti, ilman fyysistä läheisyyttä. Nyt meillä alkoi 4viikon harjoittelu, minkä suoritamme eri kaupungeissa. Onneksi tämä kolmas tyttö on myöskin eri kaupungissa kuin poikaystäväni. Mutta eilen heti ekan päivän jälkeen, poikaystäväni kertoi että siellä sen harjoittelupaikassa on myös joku kivannäköin ja mukava tyttö harjoittelussa.. "tykkäsin" niin tuosta tiedosta!
Sitten kerran baarissa kun olimme luokkakavereiden kanssa, niin alkailta meni tosi upeasti. Oltiin läheisiä ja jopa tanssittiin, vaikkei hän tykkää tanssia. (Hän oli aika kovassa humalassa) Loppuillasta hän kuitenkin unohti minut täysin. Ei huomannut yhtään.. ja mikä pahinta.. kun olivat porukalla tanssimassa niin poikakaverini piti kättään kahden tytön alaselässä aika pitkään! Olin niin maassa tuosta.. eikä se olisi ehkä ollut niin paha, jos poika olisi ollut minunkin kanssa läheinen, mutta kun ei. Tuon takia vähäinen luottamukseni poikaan meni aikalailla kokonaan. Että jos minun nähden hipelöi muita tyttöjä, niin mitä tapahtuu kun en ole näkemässä.
Näistä asioista ollaan riidelty todella todella paljon. Ongelma on sellainen, että poikaystävän mielestä valitan noista asioista liikaa (hänen mielestään aika olemattomia juttuja). Minä valitan noiden lisäksi siitä, ettei hän ole minulle ihana, eikä ota huomioon, ei ajattele, arvosta ja kunnioita minua eikä välitä minusta. Hän sanoo, ettei pysty olla ihana, jos minä olen suuttunut/surullinen. Hän tykkää minusta kun olen normaali. Ja niitä päiviä on hänen mielestään todella todella harvoin. Mutta minä taas en jaksa, kun monesti olen muutaman päivän ollut normaalisti, ja sitten poika taas mokaa.. niin siihenhän minun hyvä tuuleni tietysti loppuu. Tällainen kierre meillä.
Olimme kuukausi sitten viikon etelänmatkalla ja kaikki meni ihanasti. Oli aivan ihana viikko ja se on meille harvinaisuus. Vuodenvaihteen jälkeen kun ei varmasti ole ollut sellaista viikkoa, ettemme olisi riidelleet. Poikaystävänikin oli etelässä ihana, mutta kun palasimme suomeen minä jostain hänen tekemisestään sanoin ja sama meno on siitä asti jatkunut.
Erosta ollaan monet monet kerrat puhuttu. Mutta kumpikaan ei kuitenkaan halua oikein todella erotakkaan, mutta molemmat alkavat silti olla aika lopussa tähän. Nyt taas iso riita takana ja nyt katsotaan taas.. mies on jo kaksi/kolme kuukautta luvannut muuttaa tapojaan, mutta vain hyvin minimaalista muutosta on tapahtunut.. joten en oikein jaksa uskoa, että tapahtuukaan, vaikka poikakaveri jaksaakin uskotella, että tapahtuu.
Lisäksi eräs kolmas meidänluokkalainen tyttö on kuullut kolmelta tuttavaltaan ikäviä juttuja poikaystävästäni. Yhdestä poikaystäväni on sanonut, etteivät jutut pidä paikkaansa ja osasi ne hyvin ja uskottavasti perustellakin, eli uskon häntä siinä. Kahdesta muusta hän ei tiedä, mutta kaikki kolme ovat olleet yksimielisiä siitä, että poikakaverini on aikamoinen pelimies.
Tämä on todella vaikeaa, sillä minulla on aika vahva tunne siitä, että me kuulumme yhteen. Toisaalta olen hyvin lopussa ja menettänyt uskoni tähän suhteeseen.. mitä minun pitäisi tehdä? Olemme nyt siis vasta vajaat 4kk. seurustelleet. Emmekä asu yhdessä, mutta samassa rapussa kuitenkin.
No sitten minulle soitettiin syksyllä, että olin päässyt kouluun varasijalta ja kun ensimmäistä kertaa menin kouluun, niin tämä poikahan olikin iloiseksi yllätyksekseni samalla luokalla kuin minä! Ujo kun olen, niin en tehnyt mitään aloitetta pojan suuntaan, muuta kuin kerran pistin kommentin yhteen hänen kuvaansa kuva galleriassa. Siihen hän vastasi lyhyesti ja epäkiinnostuneesti, joten jätin asian sikseen. Lisäksi luulin, että poika seurustelee, koska olin nähnyt hänet muutaman kerran erään tytön seurassa.
Kerran sitten hän kysyi (netissä) että olenko jäämässä opiskelupaikkakunnalle viikonlopuksi ja kun vastasin myöntävästi, hän sanoi että voisimme hommailla jotain. Olin aivan innoissani, mutta en tietenkään ujona kehdannut näyttää innostustani hänelle. No siitä sitten pikkuhiljaa aloimme olla yhteyksissä ja tapailla ja marraskuun lopulla aloimme seurustella.
Poikaystäväni on erittäin hyvä ystävä erään meidänluokkalaisen tytön kanssa. He mm. tekevät yhdessä ruokaa ja opiskelevat yhdessä. Poikaystäväni sanoo, että tytön kanssa on hyvä jutella ja että tyttö on tosi hyvä tyyppi. Olen aivan todella mustasukkainen!!(ja poikakaverin mielestä vainoharhainen) Olemme riidelleet tyttöön liittyvistä asioista tosi monta kertaa ja molemmat alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä siitä riitelemisestä. Ja sitten kun poikaystäväni usein ilmoittaa vasta jälkikäteen, että on ollut vaikka syömässä sen tytön luona. Tai jos esim. kysyn, että voinko mennä poikaystävälle katsomaan salkkarit (itsellä ei ole telkkaa) niin vastaukseksi tulee, että hän katsoo ne tämän tytön luona ja ne syö samalla, minkä jälkeen alkavat opiskella. Ja minulle on aikaisemmin sanottu, että tytön luo mennään vain opiskelemaan. Toisaalta uskon, ettei heidän välillään vielä ole ollut mitään fyysistä, koska molemmilla on kämppikset, ketkä on melkeinpä aina paikalla. Poikaystäväni jaksaa uskotella, ettei heistä kumpikaan ole kiinnostunut toisesta siinä mielessä. Ja että vaikka he nyt aika läheisiä ovat, niin vain henkisesti. Mutta kun minun mieleeni ei mahdu, että voi olla läheinen pelkästään henkisesti, ilman fyysistä läheisyyttä. Nyt meillä alkoi 4viikon harjoittelu, minkä suoritamme eri kaupungeissa. Onneksi tämä kolmas tyttö on myöskin eri kaupungissa kuin poikaystäväni. Mutta eilen heti ekan päivän jälkeen, poikaystäväni kertoi että siellä sen harjoittelupaikassa on myös joku kivannäköin ja mukava tyttö harjoittelussa.. "tykkäsin" niin tuosta tiedosta!
Sitten kerran baarissa kun olimme luokkakavereiden kanssa, niin alkailta meni tosi upeasti. Oltiin läheisiä ja jopa tanssittiin, vaikkei hän tykkää tanssia. (Hän oli aika kovassa humalassa) Loppuillasta hän kuitenkin unohti minut täysin. Ei huomannut yhtään.. ja mikä pahinta.. kun olivat porukalla tanssimassa niin poikakaverini piti kättään kahden tytön alaselässä aika pitkään! Olin niin maassa tuosta.. eikä se olisi ehkä ollut niin paha, jos poika olisi ollut minunkin kanssa läheinen, mutta kun ei. Tuon takia vähäinen luottamukseni poikaan meni aikalailla kokonaan. Että jos minun nähden hipelöi muita tyttöjä, niin mitä tapahtuu kun en ole näkemässä.
Näistä asioista ollaan riidelty todella todella paljon. Ongelma on sellainen, että poikaystävän mielestä valitan noista asioista liikaa (hänen mielestään aika olemattomia juttuja). Minä valitan noiden lisäksi siitä, ettei hän ole minulle ihana, eikä ota huomioon, ei ajattele, arvosta ja kunnioita minua eikä välitä minusta. Hän sanoo, ettei pysty olla ihana, jos minä olen suuttunut/surullinen. Hän tykkää minusta kun olen normaali. Ja niitä päiviä on hänen mielestään todella todella harvoin. Mutta minä taas en jaksa, kun monesti olen muutaman päivän ollut normaalisti, ja sitten poika taas mokaa.. niin siihenhän minun hyvä tuuleni tietysti loppuu. Tällainen kierre meillä.
Olimme kuukausi sitten viikon etelänmatkalla ja kaikki meni ihanasti. Oli aivan ihana viikko ja se on meille harvinaisuus. Vuodenvaihteen jälkeen kun ei varmasti ole ollut sellaista viikkoa, ettemme olisi riidelleet. Poikaystävänikin oli etelässä ihana, mutta kun palasimme suomeen minä jostain hänen tekemisestään sanoin ja sama meno on siitä asti jatkunut.
Erosta ollaan monet monet kerrat puhuttu. Mutta kumpikaan ei kuitenkaan halua oikein todella erotakkaan, mutta molemmat alkavat silti olla aika lopussa tähän. Nyt taas iso riita takana ja nyt katsotaan taas.. mies on jo kaksi/kolme kuukautta luvannut muuttaa tapojaan, mutta vain hyvin minimaalista muutosta on tapahtunut.. joten en oikein jaksa uskoa, että tapahtuukaan, vaikka poikakaveri jaksaakin uskotella, että tapahtuu.
Lisäksi eräs kolmas meidänluokkalainen tyttö on kuullut kolmelta tuttavaltaan ikäviä juttuja poikaystävästäni. Yhdestä poikaystäväni on sanonut, etteivät jutut pidä paikkaansa ja osasi ne hyvin ja uskottavasti perustellakin, eli uskon häntä siinä. Kahdesta muusta hän ei tiedä, mutta kaikki kolme ovat olleet yksimielisiä siitä, että poikakaverini on aikamoinen pelimies.
Tämä on todella vaikeaa, sillä minulla on aika vahva tunne siitä, että me kuulumme yhteen. Toisaalta olen hyvin lopussa ja menettänyt uskoni tähän suhteeseen.. mitä minun pitäisi tehdä? Olemme nyt siis vasta vajaat 4kk. seurustelleet. Emmekä asu yhdessä, mutta samassa rapussa kuitenkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olette varmaankin aika nuoria. Sinusta voi nyt tuntua että poikaystäväsi on sinulle se oikea, voi olla että muutaman vuoden päästä ei siltä tunnu tai jälkeen päin katsottuna helpottaa kun huomaat avanneesi silmäsi ja siirtynyt elämässä eteenpäin.
Tuntuu että poikaystävälläsi on vielä elämä elämättä ja hän haluaa hieman kokeilla muitakin kuin sinua.
Tuo toinen tyttökin joka on kuulemma vain ystävä (ja ihan hyvin voi ollakin vain ystävä, mutta voi olla että on jotain enemmänkin) menee sinun edellesi usein, ei kuulosta minun mielestäni kypsältä käytökseltä. EIkä myöskään kehuminen uudesta tytöstä siellä harjoittelupaikalla.
Minun korvaani ei kuulosta kovin kivalta touhulta tai kovin vakavalta seurustelusuhteelta, varsinkin tuo muiden tyttöjen koskettelu baarissa yms. Ja kuvaamasi pelimiehen mainekaan ei tule ilman mitään syytä.
Mieti nyt tarkkaan tahdotko jatkaa. Muitakin miehiä löytyy nuorelle tytölle aivan varmasti, turha jäädä suhteeseen, joka tuottaa mielipahaa.
Jos annat poikaystäväsi käyttäytyä noin sinua kohtaan, hän ei koskaan tule kunnioittamaan sinua. Jos oikeasti välittää toisesta, ei kyllä käyttäydy kuvaamallasi tavalla.
tiedän, että olet ihan oikeassa. Mutta kun poika kuitenkin väittää välittävänsä ja myös rakastavansa niin tämä tilanne on vain niin ristiriitainen ja monimutkainen. Ja hän kuitenkin vaikuttaa kovin vilpittömältä ja rehelliseltä.. tämä olisi ehkä helpompaa, jos hän myöntäisi, ettei välitä jne. Pelkkä eron ajatteleminenkin tekee tosi kipeää, koska niinä meidän harvoina hyvinä hetkinä on ihanaa ja tykkään poikaystävästäni tosi paljon kaikesta huolimatta..
Ja joo ollaan nuoria, minä 19 poika 20, pian ollaan 20 ja 21.
Mutta siis...jos luet noita omia tekstejäsikin läpi ikään kuin 3.persoonasta käsin, kuin olisit ulkopuolinen tarkkailija mitä nousee esiin:
* teillä on vielä melko tuore suhde, mutta silti jo noin paljon riitelyä ja ongelmia, yhä uudelleen samat asiat nousevat esiin
* saat kuulla melko suoraan myös muilta, että sinulla olisi aihetta epäillä hänen sitoutumistaan sinuun
* olet itse ollut todistamassa miten hän ottaa kontaktia toisiin naisiin, eikä se jäänyt asialliselle tasolle
* poikaystäväsi sanoo välittävänsä sinusta, rakastavansakin jopa, mutta teot osoittavat muuta kun hän ei edes juuri tunnu kunnioittavan sinua
* sanoit Harvoina hyvinä hetkinä
Kannattaa varoa ettet jumitu häneen vain koska pelkäät menettää ja olla taas yksin. Oletko tullut hänestä riippuvaiseksi?
Olisiko se yksinolo todella huonompi vaihtoehto kuin suhde, jonka toinen osapuoli ei edes yritä olla mukana tosissaan?
miksi ette voi esim. tehdä koulutehtäviä yhdessä, miksi "miehesi" tekee niitä toisen luokkalaisen kanssa? Miksi et voisi liittyä seuraan?
Onkohan mies nyt varma tunteistaan? Jos tunnut olevan hänelle vain se "varma" tyyppi, jonka äidit haluavat poikansa tuovan kotiin, ja sitten erikseen ovat nämä baarituttavuudet ja yhden illan jutut..
Tsemppiä päätöksellesi, ja vaadi häntä oikeasti muuttamaan tapansa, TAI vihjaa, että voithan sinäkin pistää takaisin samalla mitalla. Käyt baarissa osoittamaan huomiota toisille miehille ja teet opiskeluun liittyviä tehtäviä kaikkien muiden, paitsi tämän "opiskeluparin" kanssa...
juu no siis esim. ennen koetta kertaa yhdessä. ja kyllä mä ymmärrän että mun kanssa voi olla hankala kerrata, koska mä en ymmärrä niitä juttuja yhtä hyvin kuin ne. on muakin tosin pyydetty mukaan, mutta en viitsinyt mennä, kun tiesin että vain siksi pyysivät että näkisin ettei siellä tapahdu mitään kiellettyä.. ja kyllä mekin poikakaverin kanssa välillä kertaillaan yhdessä ja sillein.. mutta kova tarve hänellä tuntuu olevan kerrata ja muutenkin keskustella sen tytön kanssa.. niillä niin hyvin menee yksiin sellaset.
Ja siis olen monesti vaatinut, että muuttaa tapansa ja on luvannutkin, mutta kun juuri mitään muutosta parempaan ei ole tapahtunut.. nyt olen kyllä päättänyt, että teen selväksi että jos ei tule muutosta ja jos vielä loukkaa/satuttaa mua niin sitten kyllä jätän. Yritän totutella ajatukseen erosta.. mutta aika vaikeaa on toisinaan..
Ja tiedän, että näistä saa todella sen kuvan, ettei välitä.. mutta puhuessaan on niin vilpittömän ja rehellisen oloinen.. hankalaa on.
...tässä asiassa nyt järkevästi. Tiedän, että se on kamalan vaikeaa, mutta kannattaa aivan varmasti loppujen lopuksi. Ei kannata roikkua suhteessa, jossa toinen osapuoli vain leikkii tunteillasi.
Eli keskustelet asiallisesti tämän poikaystäväsi kanssa, ja ilmoitat, että et voi olla enää hänen kanssaan, koska hän käyttäytyy miten käyttäytyy, eikä selkeästi arvosta sinua kovinkaan paljoa.
Pistät siis aivan selkeästi suhteenne poikki, ja katsot mitä sitten tapahtuu.
Jos poika oikeasti sinusta välittää, niin hän yrittää kaikin keinoin saada sinut takaisin. Siinä tapauksessa keskustele hänen kanssaan, mutta älä ota häntä kuitenkaan heti takaisin, vaan sano, että et luota häneen, ja sinun on mietittävä tätä asiaa.
Ja jos hän taas ei välitä sinusta eikä halua sinua takaisin, niin silloinhan suhteen lopettaminen on varmasti sinunkin kannaltasi hyvä asia.