Tutu sapluuna...on tullu tavattua monta kertaa hyväkroppanen kiisu...sit ku juttu on menny vakavammaksi kiloja alkaa yllättäen tulemaan.
Miks naiset huijaa miehiä? sitähän saa suoraan sanottuna paskaa paketissa...itse pidän huolta ulkonäöstäni ja pidän kilot kurissa ja itseni lihaksikkaassa kuosissa (kehonrakennusta takana 8 vuotta)
Näissä tapauksissa alkaa nopeeta akanvaihto viikot nimittäin semmosta muijaa en ala katteleen vaikka ois kuinka mukava.
tai jos lihoo vois dieetata..dieettaminen ei oo yhtään vaikeeta vaatii vaan itsekuria mitä naisilla ei oo.
Kuuluisan mäkikotkamme Matti nykäsen Sanoin
" ei dieettiin tarvi mitään painonvartijoita ei atkinsin dieettejä kun ei vaan syö mitään"=)
Miks naiset huijaa miehiä? sitähän saa suoraan sanottuna paskaa paketissa...itse pidän huolta ulkonäöstäni ja pidän kilot kurissa ja itseni lihaksikkaassa kuosissa (kehonrakennusta takana 8 vuotta)
Näissä tapauksissa alkaa nopeeta akanvaihto viikot nimittäin semmosta muijaa en ala katteleen vaikka ois kuinka mukava.
tai jos lihoo vois dieetata..dieettaminen ei oo yhtään vaikeeta vaatii vaan itsekuria mitä naisilla ei oo.
Kuuluisan mäkikotkamme Matti nykäsen Sanoin
" ei dieettiin tarvi mitään painonvartijoita ei atkinsin dieettejä kun ei vaan syö mitään"=)
Vastaukset 42
Vanhimmat
niin kuin kaikki läskit, Joillakin naisilla on kyky räjähdysmäiseen lihomiseen, muutamassa kuukaudessa lihovat tunnistamattomiksi.
Johtuu hengen heikkoudesta, oma käsi vie vaan väkisin töhnää suuhun, vaikka mitä päättäisi.
Jos ihminen lihoo parissa kuukaudessa tunnistamattomaksi, kyse on syömishäiriöstä. Ne on helvetin yleisiä...tietämätön. Ensin laihdutetaan vimmatusti ja paastotaan jotta päästäis "mallinmittoihin", sitä ei kukaan (mieskään!) kauaan kestä ja siit seuraa ahmiminen. Ja lihominen.
Eikä nuo täsmäsyömiset onnistu anorektikoilta ja bulimikoilta tai yleensäkään syömishäiriöisiltä, siksi he ovatkin syömishäiriöisiä.
Siis mika on rasismia? eiko tama kirjoitus ole sovinistinen ja sovinismi on rasismin muoto aivan kuten antisemitismi? jos kirjoittaisin noin Ne***r**sta tai Juutalaisista niin varmaan poistettais mun viesti..... :D jee
ilmiötä esiintyy myös miehillä. Syy tähän ilmiöön löytyy siitä, että "ei katsota tarpeelliseksi enää satsata mihinkään työlääseen itsensä kunnossa pitoon, kun saalis on saatu kotijo".
Keitä ilmiö koskee? Laiskoja ihmisiä, jotka ovat alkujaankin urheilleet ja pitäneet itsestään huolta vain MUITA miellyttääkseen, eritoten vastakkaista sukupuolta.
He jotka pitävät itsestään huolta koska haluavat tehdä niin joka tapauksessa ovat sitten ihmisryhmä erikseen. Heille kyseinen ilmiö on etäisempi asia.
Itse kyllä pidän sitä oikeasti kusettamisena, jos seurustelun alettua muuttaa käyttäytymistään niin radikaalisti, että alkaa esimerkiksi kiloja kertymään runsaasti. Eri asia on esimerkiksi sairauden tai raskauden tuomat kilot, mutta mikään ei pakota niistäkään kiloista pysyviä. Itse seurustelen, mutta urheilen silti paljon ja tarkkailen syömisiäni ja painoani, mikä joskus on vaikeaa kun oma mies on sohvaperuna ja syö mitä sattuu. Olen paljon tyytyväisempi itseeni kun olen fyysisesti hyvässä kunnossa.
Saatan olla täysi kusipää naiseksi, mutta jos lopettaisin liikunnan ja lihoisin kymmenen kiloa ihan vaan kun on niin kiva maata sohvalla, niin poikaystäväni saisi ihan vapaasti heivata minut. Niin minäkin heivaisin poikaystäväni jos hän alkaisi yhtäkkiä ryyppäämään tai muuttaisi muuten elämäntapojaan radikaalisti.
uttu. Voi johtua siitäkin, että jos mies ja nainen elävät yhdessä avoliitossa/avioliitossa ja mies ei tee mitään kotona vaan käyttää naista kodinkoneena, niin minneköhän se energia silloin menee? Miehellä itsensä rentoutukseen ja kunnossa pitoon, naisella kodin luuttuamiseen. Tietysti suhteessa on silloin vikaa ja molemmissa syytä - naisessa joka on niin nahjus ettei osaa pitää puoliaan ja miehessä joka on toista hyväksi käyttävä mäntti.
Siksi yhtäläinen energian kulutus kodin ylläpitoon takaa energioiden säilymisen muuhunkin kuin kodin jynssäykseen. Tasa-arvon kannatus tossa kääntyy molempien eduksi.
Tiedoks vaan vitun aalio et naisen on huomattavasti vaikeampaa pitaa kilot "kurissa" koska naisen on tarkoituskin olla pyorea ja rasvaprosentti yli kahden kympin ! luonto on vaan tehnyt naisesta sellaisen! miehen kuuluukin olla rasvaton ja lihaksikas. Jos haluat naisen joka nayttaa pikkupojalta niin pitaiskohan sun kuule hakeutua hoitoon..... Ja vittu miehan haluan nahda kun sa Syot alle 100Kcal paivassa meinaan kun niin helvetisti kehut etta se ei vaadi ku vahan itsekuria olla syomatta! sulla ei ois yhtaan lihaksia sen jalkeen ku vedat tolla maaralla pari kk. Naisen ei tarvitse kuin syoda NORMAALISTI ja terveellisesti niin nainen onkin jo "pyorea" Naisen aineen vaihdunta vaan toimii niin. Ehka sa oletkin homo...
Mitenkään kommentoimatta kielenkäyttöäsi olet kyllä väärässä yhdessä asiassa. Nainen ei ole automaattisesti pyöreä jos syö normaalisti. Itse puputan mitä sattuu ja paino silti normaalipainoisen alarajalla. Himourheilija en ole ollut koskaan, mutta paino ei vain nouse. Sinun määritelmäsi mukaan en siis olisikaan nainen, vaikka olen aina niin luullut...
Kyllä minäkin pari sinun kaltaistasi naista tunnen, mutta poikkeuksia te olette.
Naisen voi olla vaikeampi pitää kilot kurissa, mutta niin on kyllä joidenkin miestenkin. Mistä sinä olet saanut päähäsi että hyvännäköinen nainen ei voisi syödä kuin 100 kaloria päivässä? Ehkä jotkut mallit voivat noin syödä ja onnistua ehkä olemaan vielä kauniitakin, mutta itse ainakin pidän kauniimpana urheilullista naista, joka ei todellakaan syö noin vähän. Sitä kun liikkuu ja syö hyvin niin saa kaunista lihasta kroppaansa, joka ei ole sitä huonoa painoa tiettyyn rajaan asti.
Miksi aina pitää mennä ääripäähän eli anoreksiaan. Näyttää olevan naisten tavallinen argumentti näihin kun pitää saada oma lihavuutensa tuntumaan edes vähän paremmalta. Lihavuus on pääsääntöisesti laiskuutta, anoreksia on tyhmyyttä tai rahan tekoa ja narsismia.
ja syön aika lailla mitä tahansa.
Kun syö vain ruokaa; aamiainen, lounas, päivällinen, eikä puputa joka päivä sipsejä ja suklaata, paino ei nouse. Itsekin luulin pitkään, että olen tuomittu pulleuteen, koska olenhan nainen, lihaksia on vähän ja aineenvaihdunta vaan nyt on hitaampi kuin miehellä. Kun oiekasti katsoin peiliin (ruokakaappiin), niin myönsin lopulta, että söin varmaan tuplakalorit mitä tarvitsin, ja ne tuplat tulivat kaikesta ylimääräisestä moskasta. Ne pois ja avot, paino on ollut normaalin rajoissa jo vuosia.
"Lihavuus on pääsääntöisesti laiskuutta, anoreksia on tyhmyyttä tai rahan tekoa ja narsismia. "
No SINÄHÄN se terveenä tiedät toki mitä mielisairaus on. Ja mistä se johtuu...
Jos anoreksialla olisi jotain tekemistä narsismin kanssa, niin olisipa siitä ollut tähän menessä puhetta. Sen verran noita syömishäiriötä on ruodittu asiantuntijoiden keskuudessa. Mutta elele vaan siellä musta-valkoisessa maailmassas. Ja kehtaa vielä muita syyttää äärimmäisyyksiin menemisestä.
Ehkä vähän hätäinen kommentti, mutta vaikka kyseessä onkin mielisairaus niin kyllä sanoisin että se suurimmaksi osaksi johtuu ihan omasta typeryydestään että tuollaiseen sairastuu. Anorektikolle ulkonäkö on tärkeä asia ja ovatkin usein itsekeskeisiä ja itserakkaita, mitä itse asiasta tiedän. Ovathan he eliittiä omasta mielestään kun hallitsevat painoaan niin hienosti.
Toinen asia sitten sairastavatko nämä henkilöt oikeasti anoreksiaa, vai pitävät muuten vaan sellaista elämää niin hienona että haluavat sitä elää. Sairasta toki sekin.
Sanoisin että alipainoisista ja ylipainoisista todella pieni osa sairastaa yhtään mitään painoon vaikuttavaa sairautta. Heidän ongelmansa johtuvat mitä todennäköisemmin noista yllämainituista lisättynä vielä seksuaalinen halutavuus.
En usko etta on nyt ihan mahdoton loytaa naista joka ei paastais hunningolle itteaan heti kun on ukon saanut.. ole toki huomannut etta aika moni tekee nain.. outoa. itse alan aina pitamaan entista parempaa huolta kropastani kun olen suhteessa koska haluan kultani voivan olla erityisen ylpea minusta :D Mut siita vaan sanoisin etta anoreksia nervosa on mielenterveys hairio kuten sanotaan nyt vaikka epavakaa persoonallisuus hairio tai pakko neuroosit..
"Anorektikolle ulkonäkö on tärkeä asia ja ovatkin usein itsekeskeisiä ja itserakkaita, mitä itse asiasta tiedän. Ovathan he eliittiä omasta mielestään kun hallitsevat painoaan niin hienosti. "
No annan sulle oikeaa tietoa. Anorektikolle tärkeintä ei ole ulkonäkö, vaan hyväksytyksi tuleminen omana itsenään. Anorektikko vihaa itseään. Anorektikko ei näe itsessään mitään hyvää tai pitämisen arvoista. Syömättömyys antaa kontrollin tunnetta muuten pirstaleiselle anorektikolle.
Suurin osa anorektiaan sairastuvista on teini-ikäisiä tyttöjä, jotka ovat usein koulussa hyvin pärjääviä, harrastavat aktiivisesti ja vaativat kaikessa tekemisessään itseltään täydellisyyttä. Sairaalloisella tavalla.
"Toinen asia sitten sairastavatko nämä henkilöt oikeasti anoreksiaa, vai pitävät muuten vaan sellaista elämää niin hienona että haluavat sitä elää."
Jos sairastaa anoreksiaa, niin sairastaa. Kukaan ei sen sairauden kanssa viihdy eikä pidä sitä hienona.
Älä sekoita laihduttajia tai hoikkia ihmisiä sairaisiin.
kuin "migreeni on vaan päänsärkyä", "masennus on vaan laiskuutta" ja "autismi johtuu äidin tunnekylmyydestä".
Jos et asiasta tiedä, teet itsellesikin palveluksen olemalla laukomatta typeryyksiä. Kiitos.
***
Itse tiedän henkilökohtaisestikin ihmisiä jotka ovat sairaalloisen laihoja, mutta pitävät kuitenkin kropastaan ja ovat aika itserakkaita. Ehkä he eivät ole sitten anorektikkoja, vaikka heille on sellainen todettu. Ehkä emme puhu sitten samoista ihmisistä.
Sanoisin että jos masennuspotilaat eivät olisi antanut masennuksen syntyä niin se ei olisi koskaan syntynyt. Omilla valinnoilla ja maailmankuvalla on todella suuri merkitys tällaisten ongelmien syntyyn. Toki silloin kun tällainen iskee niin siitä parantuminen ominvoimin on varmasti vaikee, mutta uskon kyllä siihen ettei mitenkään mahdotonta. Älä aliarvioi tahdonvoimaa. Toki jos sellaista ei löydy niin se on helppo aliarvioida.
Toistan edellisen: teet itsestäsi idiootin teeskentelemällä tietäväsi jotaina sioista joista tietämättömyytesi paistaa kilometrien päähän.
"jos masennuspotilaat eivät olisi antanut masennuksen syntyä niin se ei olisi koskaan syntynyt"
Samalla kertaa voisit sanoa että flunssakaan ei iske jos sen ei anna iskeä :D
Aivojen kemiallisen tasapainon järkkyminen EI valitettavasti ole tahdonalainen asia, ei sen syntyminen eikä siitä paraneminen.
***
"Samalla kertaa voisit sanoa että flunssakaan ei iske jos sen ei anna iskeä :D"
No kyllähän flunssantuloa ehkäistäkseen voi tehdä todella paljon asioita. Samoin masennuksen tulemiseen. Esimerkiksi positiivinen seura lapsesta lähtien. Ikävien asioiden turhan pohtimisen poisjättäminen. Väkivallan ehkäisy ym. Kyllä noita keinoja löytyy.
Ja olet täysin varma ettei aivojen kemialliseen tasapainoon voi itse mitenkään vaikuttaa? Tietoisesti johonkin tiettyyn osa-alueeseen vaikuttaminen on varmasti aika hankalaa, mutta sanoisin että nämä edellämainitut asiat ehkäisevät sen sekaisinmenoa, koska yllämainittujen päinvastaisilla tapauksilla usein esiintyy enemmän masennusta. Tämän todistaa myös se että masennuksesta voi parantua.
Alkaa tulla perspektiiviä, meinaan. Kyllä, masennusta, flunssaa ja muuta Voi ehkäistä parhaansa mukaan, mutta estää niitä ei voi. Voi yrittää, mutta mikään ei takaa onnistumista. Miksi siis lähtisit olettamaan että mieleltään sairastuminen on "oma vika" ja itse siihen on suostunut?
Jos on yrittänyt parhaansa mukaan välttää masennusta, mutta se on kuitenkin iskenyt (vaikkapa hormonaaliesti, elämänmuutoksen seurauksena, tai salavihkaa huomaamatta), miten voisit rehellisesti sanoa "oma vika" niinkuin tuossa aiemmin annoit ymmärtää?
***
Mitä näitä tapauksia tietää niin näihin sairastuvat yleensä ne lapset, jotka eivät ole ymmärtäneet mennä mukaan muiden leikkeihin tai vanhemmat eivät ole tajunneet sitä että he tarvivat ystäviä. Tai sitten antaa itsensä pikkuhiljaa syrjäytyä muista eikä puhu omista asioistaan muiden kanssa. Typeryyttä, pelkuruutta ja laiskuuttahan tällainen on.
Toki joskus masennukseen voi sairastua syistä, jotka eivät olet itsestään riippuvia, mutta sanoisin että useimmiten ne ovat näitä syrjäytyneitä.
näin masennukseen taipuvaisena ja masennuspotilaita viljalti nähneenä en voisi olla enempää eri mieltä.
Varmasti on paljon tapauksia joissa nimenomaan syrjäytyminen on johtanut masennukseen, mutta taatusti yhtä paljon niitä joissa masennus on johtanut syrjäytymiseen. Puhumattakaan synnytyksenjälkeisistä masennuksista (puhtaasti hormonipohjaista) ja burnouteista...
"Toki joskus masennukseen voi sairastua syistä, jotka eivät olet itsestään riippuvia, mutta sanoisin että useimmiten ne ovat näitä syrjäytyneitä."
Ollisi mielenkiintoista tietää perustatko tuon väitteen johonkin faktaan vai... no, kyllä se valitettavasti mutua on. Ei voi mitään. Toki voit yrittää löytää sanoillesi jotain pohjaakin :D mutta en usko että onnistut.
***
omalla tahdonvoimalla. Minäkin sen tein. Ymmärsin missä olin menossa, ymmärsin mitä oli tulossa, ymmärsin että jotakin on tehtävä ja kiireesti. Olin hyvin lähellä vaan päästää menemään mutta pinnistin viimeiset tahdonvoimani ja ponnistelin ihan omin voimin ja ilman lääkitystä pois siitä tuhoavasta tilasta. Jos olisi ollut heikompi tahdonvoima eikä tätä suomalaista sisua niin enpä istuisi tässä tällä hetkellä terveenä ihmisenä. Helppoa se ei ollut, kaikenlaiset ajatukset tulvi mieleen, mutta sysäsin ne sivuun ja pakotin itseni ajattelemaan ja näkemään asiat valoiselta puolelta. Pakotin ne pahat ajatukset pois niillä hyvillä. Kyllä se onnistuu jos jättää itsesäälin ja muut tuhoavat tunteet sivuun.
mukaan lenkille? Oletko hoitanut kotityöt yhdessä ja järjestänyt aikaa myös naisen liikuntaharrastuksille? Oletko pitänyt hyvänä ja antanut huomiota? Oletko muistanut kehua ja rakastellu naista tarpeeksi?
Monesti sattuu vaan niin että miehen kiinostus naiseen hälvenee ihan itsestään kun ollaan kauan yhdessä, nainen masentuu siitä eikä jaksa enää huolehtia itsestään (toimii myös toisin päin). Mies voisi joskus katsoa myös peiliin. Ei kukaan siellä sohvalla röhnötä jos suhde on muuten kunnossa.
Jokainen haluaa olla viehättävä puolison silmissä, eikä halua kuunnella jatkuvaa arvostelua. Jos koko ajan kuitenkin mies haukkuu niin ei kai siinä huvita mitään yrittääkään, antaa paisua vain.
Miesten vaatimukset on muutenkin niin älyttömiä, 170cm saa painaa max55kg ei se oikeasti mene niin. Olkaa sitten yksin jos lihavat naiset ei kiinnosta, mitä sitä täällä vinkumaan!
kun tapasin mieheni, mittani olivat 172/57 (eli tosi hoikka). no vuosien varrella minulle tuli painoa n. 5 kg lisää (mikä on täysin normaalipaino, jopa alarajalla) ja mies alkoi urputtaa että älä enää liho lisää. ei ois muuten varmaan edes tajunnut että olin lihonut, mutta kun kerroin hänelle painoni, järkyttyi. sanoi, ettei naiset ikinä paina yli 60 kiloa??!! typerä mies, pistin vaihtoon :) mutta miehille tiedoksi, varsinkin jos nainen on pitkä, ei se yli 60 kiloa ole paljon!!
Itse oon 162cm pitkä. Aikuisiällä oon enimmillään painanut 70kg (olin lihava) ja vähimmillään 55kg (normaali/hoikka). Lukiossa painoin joku 48kg (pituus-paino-suhde sama kuin sulla miehen tavatessasi), ja lekurit oli kauhuissaan kun olin liian laiha.
Lisäksi vaikuttaa onko lihaksia vai ei ja jos on niin kuinka paljon. Jos käy esim. salilla, niin painoa on tietysti enemmän kuin senteissä saman kokoisella, joka esim. harrastaa lenkkeilyä.
Sen suuntaisen käsityksen kirjoituksestasi saa. Jotain vikaa täytyy omissa asenteissasi olla, jos olet useammassa suhteessa elänyt, ja kokemuksesi on tuo niistä kaikista.
Kyttäätkö naisiasi sairaalloisesti, ettei alipaino vain pääse lipsahtamaan normaalin puolelle?
Ei nimittäin ole mahdollista, että jokainen nainen lihoisi merkittävästi heti vakisuhteen alettua. Tuo on varsin poikkeuksellista. Yleensä lihominen tapahtuu pitkällä aikavälillä, vuosien kuluessa. Normaalia parin kilon painonvaihtelua, suuntaan ja toiseen, varmasti tapahtuu itselläsikin koko ajan. Siihenkö kyttäämisesi kohdituu?
no, omalta osalta voin tohon vastata että sinkkuna ollessa en kovinkaan jaksanut alkaa laittamaan itselleni ruokaa, monta kertaa unohdin syödä kaikessa kiireessä kokonaan.
Sitten kun kävin seurustelemaan, hemmottelen aina miestä hyvillä ruuilla ja leivon paljon kun mies tykkää kaikesta hyvästä. Ja muutenkin teen kodissa nää "akkojen hommat". Olen tän 5 vuoden aikana pulskistunut tollaset 10kg, joita aina aika ajoin karistan pois. Nyt on taas se vaihe että mies nassuttaa hyvää ruokaa ja minä nakerran näkkileipää ja salaattia. Vaikkakaan en ole mikään pulska, vielä (170/70).
Ja kyllä ne miehetkin pitemmässä seurustelussa vähän pulskistuvat ja hiukset harvenevat päästä.
Itse en ainakaan seurustele ihmisen ulkonäön kanssa, mutta jotkut näköjään kyllä.
Ja kyllä minä edelleen ulkönäöstäni huolen pidän, mutta en siitä jaksa stressata, kun on parempaakin tekemistä kun peilailla peilin edessä.
heh heh, ainakin mies pitää siitä että pulskistuessa on tissit kasvanu, nyt D kuppi.
Mutta ei siinä sitten mitään, jos haluat elää ulkonäkökeskeissä maailmassa, toivottavasti sinulle löytyy sitten samankaltainen kumppani jostain. jees
Tässä akka joka ei tod. liho, olen suhteessa tahi en, pituutta 168cm ja paino 48-52 ja siinä pysyy.
Ja nimenomaan, pidän huolta siitä ettei ne kilot ala nousta, kiitos hyvät geenit apuna mutta kuitenkin.
Hyvää kevättä kaikille, kiloihin katsomatta!!
No etköhän säkin löydä jonkun sporttipimun, joka pitää pipoaan kireällä, eikä vahingossakaan päästä itteensä lihomaan. Eti joku sellainen...turhaa sä erinomainen ihminen meitä taviksia kattelet. :)
Mut älä sit tuu tänne itkemään ku et löydä eukkoa...
Sori, olen ilkeellä päällä. Hyvää kevään jatkoa.
Varmasti on monia syitä siihen, että osa ihmisistä niin naisista kuin miehistä lihoaa parisuhteessa, etenkin kun asutaan yhdessä. Omassa tuttava piirissäkin olen huomannut, että naisille painoa tulee kenties hieman helpommin lisää kuin miehillä. Varmasti yksi syy on ”laiskuus” ettei jaksa pitää tarkasti silmällä mitä syö ja ei jaksa urheilla niin säännöllisesti.
Mutta mielestäni syy tuohon laiskuuteen on se, että useissa suhteissa kodin pyörittäminen on pääosin naisen vastuulla. Nainen huolehtii useimmiten enemmän ruuanlaitosta. Harvassa on ne kokit, jotka eivät maistaisi, että ruoka on hyvänmakuista. Mieti että joka ikinen päivä syötkin lämpimän ruuan lisäksi myös niitä maistelusuupaloja. Yksittäisenä maisteluannos ei ole niin iso juttu, mutta vuosia jatkuvana juttuna siitäkin kertyy ruokaa aikas paljon, puhumattakaan jos nainen tykkää leipoa.
Sitten on jatkuva ”stressi” kotitöistä, esim siivoaminen, pyykkihuolto, kun tulee töistä kotiin. Ja useilla miehillä (ei kaikilla) on tapana jäädä jumittamaan tietokoneelle tai telkkarin ääreen koko illaksi kun nainen hoitaa asuntoa, noh jotkut miehet sentään käy urheilemassa, kun nainen tekee kotitöitä. Jotkut naiset ovat tyytyväisiä tällaiseen työn jakoon, mutta harvalla naisella jää aikaa ja voimia enää käydä niin paljon itse liikkumassa, etenkin jos miehen ensimmäiset sanat on, että on tainnut muutama kilo tuolla vyötärölle. Useat naiset jaksavatkin tälläistä elämää suht hyvin, mutta vaativat vasta painoksi sitä yhteistä aikaa ja sitä yhteistä seurustelua.
Kaikki menee niin hyvin ok, jos mies tajuaa antaa naiselle ja parisuhteelle aikaa, mutta sitten kun viikossa yhä useampana iltana menee niin, että tulee se suosikkisarja/urheilua/yms tai tietokonepelit viekin koko illan ja mies kömpii sänkyyn kun nainen on jo melkein unessa. Sit seuraava päivänä mies ihmettelee mistä kiikastaa, kun nainen on hieman kärttyisä. Eikä se nainen jaksa välttämättä kyhnyttää vieressä koko ilta jos ei saa miestä ”kokonaan” itselleen. Vaan saattaa mennä jääkaapille ja ottaa jotain hyvää pieneen mielipahaan. Sen voimalla jaksaa taas yhden illan olla onnellisessa parisuhteessa.
Myönnän, että tässä oli aika stereotypinen kuva, jossakin määrin käristettynä, mutta luulen, että tässä on kuitenkin yksi vastaus miks naisilla, jotka ovat olleet sinkkuina hyvässä kunnossa, tulee parisuhteessa ylimääräisiä kiloja.
Kirjoittaja on mies 25v.
Miettikääs miehet, jos ensin olisitte koko päivän töissä (missä saatte tehdä tuplasti enemmän töitä, että etenisitte uralla saman verran kuin mieskollega. Tämä vain sen takia, koska olette hedelmällisessä iässä oleva nainen ja voit koska tahansa pamahtaa paksuksi)
Kun tulette kotiin, odottaa siellä kahden hengen tiskit, pyykit ja muut sotkut. Niitä sitten siivoatte ja samalla väsäätte ruoan. Jaksaisitteko itse vielä tämän jälkeen lähteä ulos lenkkeilemään, saatikka harrastamaan seksiä kumppaninne kanssa, joka on koko illan löhönnyt sohvalla, teidän ahkeroidessa.
Kokeilkaa seuraavan kerran näin: hoidatte yhdessä kotityöt. Toinen imuroi ja toinen tiskaa. Laittakaa pyykit koneeseen ja koneen pyöriessä, menkää yhdessä ulos lenkille. Kun tulette kotiin vaatteet kuivumaan ja loppuilta voittekin viettää yhdessä esim sohvalla katsoen telkkaria. Tämän jälkeen varmasti molemmilla on vielä puhtia jopa seksiin :)
ilmenee vain vähän eri tavalla. Nainen lihoo herkemmin kuin mies, naisella on enemmän rasvasoluja ja naisen keho yrittää mahdollisen raskauden takia automaattisesti kerätä rasvaa. Miehellä taas on enemmän lihassoluja kuin rasvasoluja ja lihassolut vielä polttaa rasvaa. Ja jos miehillä on niin hyvä itsekuri, niin miksi kukaan mies sitten tupakoi?
Mies taas alkaa suhteessa esimerkiksi laiminlyömään hygieniastaan huolehtimisen ja alkaa kohtelemaan naista seksiautomaattina. Mun mielestä parisuhteet on aikansa eläneitä. Perustetaan bordelleja miehille ja naisille spermapankkeja, joista saa laadukasta spermaa ja homma on hoidettu.
tietenkin heidän koteihinsa pesivistä miehistä - sipsipusseineen ja lihapiirakkoineen. Nainen antaa jossain vaiheessa periksi ja siirtyy samalle linjalle, kun se on helpompaa. Naisilla itselläänhän ei ole vastuuta siitä mitä suuhunsa valitsevat:)
Ei vaan oikeasti: elämästä pitää nauttia. Sitähän varten se on. Jotku nauttivat ruoasta, jotkut enemmän liikunnasta. Minä en luopuisi kummastakaan, mutta viimeiseksi ruoasta. Samaa mieltä on mieheni ja pullukoitahan tässä ollaan, mikä meitä ei haittaa. Kyllä vakka aina kantensa löytää, niin kuin sinäkin itsesi kanssa samanlaisen naisen, älä syyttä ole huolissasi kaikista maailman naisista.
tietenkin vielä otettava huomioon se fysiologinen seikka, että iän kasvaessa aineenvaihdunta hidastuu ja kiloja kertyy tavistallaajalle yks per vuosi ihan luonnostaan.
Toiset vain tykkäävät hoikista ja toisille kelpaa lihava. Turha valittaa sitten kun lentää pihalle.
"Miks naiset huijaa miehiä? sitähän saa suoraan sanottuna paskaa paketissa..."
Olipa hauskasti sanottu. Pitää paikkansa, että parisuhteessa kilot nousee ja sinkkuna kaikki haluavat näyttää mahdollisimman hyvältä. Ehkäpä turvallisuuden tunne parisuhteessa saa naisen (ja miehenkin) lihoamaan. Mielelläni tietäisin Laamasen teorian tähänkin asiaan. "Kun nainen lihoo niin markkina-arvo rapisee." Sitten joko suhteessa ollaan muiden arvojen perusteella tai tehdään ratkaisu Laamasen teorian pohjalta eli etsitään tasokas tilalle.
Loppujen lopuksi se on ihmisen henkilökohtainen valinta miltä näyttää ja minkä kokoisissa vaatteissa kulkee. Silloin on myöskin hyväksyttävä se, ettei voi ulkoisesti miellyttää kaikkia niitä joita haluaisi.
Mä itse olen samaa hoikkaa kokoa, mitä olin jo 20-vuotta sitten. Pitkän parisuhteen aikana vaatekoko oli yhtä numeroa suurempi. Sinkkuna on hyvä huolehtia ulkonäöstä urheimalla runsaasti, jotta se kuuluisa markkina-arvo säilyy. Se on sitten oma asia käyttääkö markkina-arvoansa härskisti hyväksi.
dieettiin joo paljon vaadita riittää kun harrastaa liikuntaa ja katsoo mitä siinne lärviinsä ajaa. ei tarvita painon vartijoita eikä muuta ihme lässytystä maalaisjärki se toimii siinäkin mutta väärä tapa on yrittää laihduttaa sillä ettei syö mitään siinä kohtaa elimistö vetää ns säästöliekille ja mitään ei tapahdu. normaali ihminen joka kuluttaa kalorinsa liikunnalla eikä kauniiden ja rohkeiden katsomisella
on todellakin selvä ero.
yleensä iän myötä, kuten miehetkin. Miehet vielä useammin. Nykyään ei Suomessa ole kuin kolmasosa miehistä normaalipainoisa ja naisistakaan puolet.
kasvun päättyminen ja vuosien lisääntyminen tekee tehtävänsä... etenkin jos napostelee miettimättä
tönkkösokeroitua muromysliä aamupalaksi
pullaa tai pipareita työpaikan kahvitauolla
limua janojuomaksi
makeita siidereitä ja limuviinoja bilettäessä
donitseja, leivoksia, rasvaisia keksejä kahvilassa
kaloripommi kolmioleipiä välipalaksi
pitsaa viikottain
energiajuomaa univelan kuittaamiseen
hampurilaisia ja ranskalaisia ostosreissulla
karkkia tai fasupaloja telkan ääressä
sipsejä, suolapähkinöitä, nachoja naposteluun
suklaalevy mielialan kohottamiseen
ihanaa suklaakermajätskiä jälkiruuaksi
tuon kaavan mukaan kun menee, niin saa päivittäisen energiansaannin puolitoista-kaksinkertaistettua ihan huomaamatta... ja kilot kertyvät... namipäivä kerran viikossa ja muuten tiukka linja niin ei luulis tulevan paino-ongelmaa.
-E-pillerit
-Tylsyys (--> herkkujen napostelu ja sohvalla makaaminen)
-Seksi ei kiinnosta
-Toinenkaan ei huolehdi ulkonäöstään