Mites on, kun poikaystäväni (joka ei juuri avaudu tunteistaan paitsi humalassa) tässä viime viikonloppuna terassilta kämpille kävellessämme oli jotenkin ahdistuneen oloinen ja sanoi asioita kuten "joskus musta tuntuu, ettei mulla ole ketään muuta kuin sut" ja "mä elän niin sun kautta että pelottaa ja ei sen tällaista pitäisi olla". Itse olen oikeastaan koko suhteemme ajan (kohta vuosi, tunnettu on kolmisen vuotta) ollut se pakoilevampi ja arempi osapuoli, ja vasta viime aikoina olen alkanut oppia päästämään toisen lähelle ja ehkä vaatimaankin sitä läheisyyttä. Esimerkiksi poikakaverini on lähes aina se, joka on ottanut yhteyttä ja toivonut, että tavattaisiin - itse olen viime aikoihin asti lähinnä odotellut yhteydenottoja enkä juurikaan harrastanut niitä itse. Lähiaikoina myös minä olen uskaltanut myöntää itselleni kaipaavani ja ottanut puhelimen kauniiseen käteen, kun siltä on tuntunut, ja ollut muutenkin aktiivisempana osapuolena. Nyt tuntuu, että olisi sittenkin parempi ollut pysyä etäällä, jos toinen kerta noin säikähtää...vai mistä on kyse?
mitä on sanojen takana?
siili
1477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on pelästyny ihan jotain muuta kun sua ton kertomuksen perusteella - tai sit sillä on jotain vanhoja haavoja.
Sano sille, että voi kertoo sulle mikä sitä vaivaa, jos haluaa. Ja pidä sitä lähellä.
Jos sen kaveri on vaikka pettäny sen tai jotain.