Oletko ylpeä itsestäsi

harvoista teoistani tai aikaansaannoksistani olen ylpeä. Niitä ei ole paljoakaan.

Suvussa ja perheessä musta tuskin ollaan ylpeitä. Mä oon meidän suvun musta lammas - eiks joka suvussa oo yks semmonen?:) - isän jalanjäljissä. Oon aika paljon samaa maata, kuin sekin oli.

No, mut siis en mä muuten mitenkään itsestäni ylpeä ole. Kyllä mä aika pitkälti oon kaiken onnistunut sössimään, mut oon jo niin tottunut siihen, etten siihen erityisemmin ees kiinnitä huomiota.

Olen sen verran hyvä tyyppi itseni, kaverieni, vanhempieni ja sukulaisteni mielestä. Ja loppuen lopuksi ei tässä maailmassa tarvi miellyttää kuin itse itseänsä.

Olen itseni mielestä menestyjä tuuripossu. En ole mikään erityisen rikas, mutta tulen hyvin toimeen ja suurin osa minut tuntevista tyypeistä pitävät minusta (loppujen ei sitten olekaan niin väliä). Olen terve niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen luova ja nautin elämästäni. Jos elämässä tulee vastoinkäymisiä niin en rupea pillittämään ja antamaan periksi.

että kulen selkäsuorana ja pää pystyssä. Jaa että miks oon ylpee itestäni... Se varmaan on joku illuusio omasta erinomaisuudestaan... Ehkä siks että tiedän pärjääväni aina...