kuin olet haaveillut? Jos elät, niin miten elät?
Jos et elä, niin miksi et elä?
Mitä haaveitasi tahdot vielä toteuttaa?
Mitkä haaveesi tahdot jättää pelkäksi haaveeksi?
Jos et elä, niin miksi et elä?
Mitä haaveitasi tahdot vielä toteuttaa?
Mitkä haaveesi tahdot jättää pelkäksi haaveeksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos et elä, niin miksi et elä?
En elä niinku haaveilen, pitäis päästä kaikesta roinasta eroon. Sitte elän. Eli, kohta.
Mitä haaveitasi tahdot vielä toteuttaa?
Haave on toteutuksen alla ja toteutuu 2013. Mistäkö tiedän? Mä oon jokaisen haaveeni toteuttanut.
Mitkä haaveesi tahdot jättää pelkäksi haaveeksi?
Haaveet muuttuu elämäntilanteiden mukaan, enkä mä kyl aio jättää yhtäkään haavettani toteuttamatta.
Olen aivan mahrottoman tyytyväinen elämääni :)
Jos elät, niin miten elät?
- Hyvin kiitos.
Mitä haaveitasi tahdot vielä toteuttaa?
- asua lämpimämmässä maassa, tai kohtahan se on kenties mahdollista jo täälläkin se välimeren ilmasto minne kaipaan.
Mitkä haaveesi tahdot jättää pelkäksi haaveeksi?
- parisuhteen voin jättää tällä erää väliin.
en ole koskaan isommin haaveillut. Olen aina vaan elänyt sen mukaan, mikä tarpeellista on ollut.
Tulevaisuuden haaveita ei kuulu sanoa ääneen (tai kirjoittaa palstalle). Ne ei enää sen jälkeen toteudu.
>Tulevaisuuden haaveita ei kuulu sanoa ääneen (tai kirjoittaa palstalle). Ne ei enää sen jälkeen toteudu.
Ensin haaveillaan, sitten kun sitä haavetta aletaan toteuttamaan, ni sillon se haave muuttuu tavoitteeksi, jolloin sen voi sanoo ääneen. Ehkä jopa pitää sanoa ääneen sen toteutumisen takaamiseksi.
on kuitenkin jonkun verran eri asia kuin tavoite, ainakin minun mielestäni.
Tavoitteita on aina ollut ja ne ovat aika hyvin toteutuneetkin.
Jollekin haave voi olla pelkkä haave koko elämän, se auttaa jaksamaan vaikkei se koskaan toteutuisi. Toive on huomattavasti lähempänä haavetta kuin tavoite.
Sitä mäkin tarkotin. Joku haave vaan muuttuu tavoitteeksi, kun sitä aletaan toteuttamaan. Ja ohan ihmisellä vaikka kuinka paljon niitä haaveita, isompia ja pienempiä, kaikkee ei kysyttäessä tule vaan edes mieleen. Ja hyvä niin. Ei haaveita ja toiveita olekaan tarkoitettu ääneen sanottavaksi.
Mut, mä oon vähä eri mieltä tuosta, että haaveet kannattelevat läpi elämän, mun mielestä ne tuhoaa elämän, jos ei koskaan löydy tahtoa niitä toteuttaa.
haavettahan tässä melkein eletään. Haaveet on iän myötä vaihtuneet. Nyt unelmoin maailmanympärysmatkasta. Rahaa kun alkas vaan laittaa säästöön niin se onnistus suht helpolla.
osaltaan en elä kuin haluan. Lapset on mitä haluasin ja asun suunnilleen seudulla missä haluankin ja työni on sellainen mitä haluan tehdä. Mieheni kanssakin on hyvä elää.
Mutta ainahan asiat voisivat olla paremmin. Pikku riidat voisivat olla poissa ja pienet viat miehessä ja lapsissa. Rahaa voisi aina olla enemmän. Voisi voittaa lotossa ja elää rauhassa pelkäämättä että rahaa ja työtä ei yhtäkkiä olisikaan.
Kivahan se on haaveilla...
Olen varmaa melko realisti kun en viitsi haaveilla mistään sellaisesta, mitä en voisi jotekin saavuttaa. Elän juuri niinkuin itse valitsen ja haluan.
Kaikki on jo periaatteessa toteutettu ja ainahan niitä tupsahtelee milloin mitäkin. Rohkeasti vain pyrin toteuttamaan ne jos ne nyt oikeesti on saavutettavissa. Ainahan kaikki haaveet eivät ole toteutettavissa, koska ne menevät joidenkin muiden haaveiden kanssa ristiin. Siinä sitten kannattaa valita se parempi haave ja toteuttaa se. Olen joskus haaveillut ajavani naapurin räksyttävän koiran pääälle autolla, mutta oikeasti tykkään eläimistä. Siitä tulisi vain paha mieli itsellekkin jos sen haaveeni toteuttaisin.
Joo en elä niinku oon haaveillu, mut ei mun vielä tartteekaa. Ne haaveet on sieltä ajalta ku oon eläkkeellä.
Rantamökki länteen avautuvalla terassilla ja rakastava puoliso puuttuu.
Mie en oikeestaan haaveile mistään jonka kokemisesta ei ois niin väliks. No ehkä se sankarisotilas sais jäädä toteutumatta.
minä paljon haaveilen ja usein, kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin; niin menneisyyttä muokaten kuin tulevaisuutta ajatellen, mutta usein on tosi vaikeaa haaveilla kovin pitkälle tulevaisuuteen.. ehkä muutaman kuukauden eteenpäin haaveilu onnistuu, mutta sen pidemmälle se on aika vaikeaa.
Niinkuin ennenkin olen sanonut, niin helppo on karsia ne asiat, jotka eivät ainakaan tule tapahtumaan elämässäni, mutta muuten periaatteessa kaikki on mahdollista. Parempi vaan elää niin, ettei suunittele liian pitkälle, koska ei ne suunnitelmat koskaan toteudu kuitenkaan. Ei mun kohdalla ainakaan ole toteutuneet.
Tietysti rakkauteen/mieheen liittyvät asiat voivat olla haaveissa aina, koska ne ei ole mitenkään aikaan sidoksissa. Se on hiukan eri asia.. ja usein ne on just niitä haaveita, joista sitä voima saa.
En ole ennättänyt hirveesti haaveilemaan, paitsi nyt ehkä. Elämä on sujunut hyvin ja mennyt jotenkin omalla painollaan oikeaan suuntaan tietyissä asioissa ja tietyissä taas ei. Kaikkineen mukavasti.
Voiko elämä olla täydellistä? Siis niin että kaikki on täysin unelmallista. Kaikkein tärkein haave on onnistunut suhde, täysipainoinen ja elämää tukeva. Onnistuuko se koskaan , jää nähtäväksi.
En tiedä onko koskaan ollut varsinaisia haaveita millaista elämän pitäisi olla...
Elämänlaatuni on tällä hetkellä surkea. Köyhyydessä elämme lasten kanssa, olen yksinhuoltaja. Työtön. Masentunut.
Yksi lapsista asuu muualla diagnoosinsa takia, en selvinnyt hänen kanssaan enää :(
En enää unelmoi enkä haaveile mistään, olen äärirealisti. En odota elämältä juuri mitään. Tulevaisuus on mustan peitossa. Selviän vain nyt tästä päivästä ja koitan välillä hymyillä :)