Naisista ei ystäväksi

Itselläni on myös hankalaa olla ystävä naispuolisten kanssa. Jotenkin on koko ajan sellainen tunne että arvostellaan jostain asiasta. En ole kaunis/hoikka yms. josta voisi olla edes kateellinen. Samaan olen törmännyt kuin sinä että pukeutumisesta huomautellaan, tyyliin 'kattosit ees peiliin ennen kun tollasissa kuteissa lähet mihinkään.' Toisaalta ongelmana itselläni on se että en oikein osaa keskustella naisten kanssa kun itseäni ei kiinnosta viimeisimmät muodin jutut tai julkkis-juorut saati sitten toisten ihmis-suhteiden ruotiminen. Joten enimäkseen tulee sitten joko lähdettyä yksin tai kundi-porukan kanssa. Toisinaan kyllä olisi kiva lähteä tyttö-porukalla vaikka terassille.

Saanko ottaa osaa keskusteluun. Tuo on varmaan naisten kesken todella vaikea asia -vertaileminen ja asioiden painottaminen ulkonäköön. Nuo mainitsemanne piirteet kyllä osoittavat selvää kateutta joka ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole ilkeyttä tai pahansuopaisuutta. Oma laaja ystävä ja tuttavapiirini koostuu 90 %:sti naispuolisista henkilöistä ja heidän joukkoon mahtuu todellakin niin erilaisia persoonallisuuksia, että voisin sanoa sitä suureksi rikkaudeksi. Se miten he näkevät toisensa (ne jotka tuntevat) liikkuu joskus kyllä noilla mainitsemillanne alueilla mutta en liioin ole ottanut kantaa niihin keskusteluihin. Ystävinä naiset ovat kyllä huomattavasti mukavampia ja älykkäämpiä kuin miehet, joita ystäväpiiriin kuuluu todella vähän. Ystävyys, puheenaiheet ja arvot naistenmaailmasta ovat kasvaneet minuun todennäköisesti sen kautta että olen kasvattanut kolme ihastuttavaa ja fiksua tytärtä yksin ja saanut heidät aikuisiksi ja oman elämänsä ja arvonsa löytäneiksi naisiksi myös puolisoidensa silmissä. Ilman ystäviä ei ole mahdollista kasvaa ja löytää elämän miljoonia iloja ja surujen voittoa. Ystävällistä elämää kaikille. :)

Aika rankkaa tekstiä, enpä voi sanoa, että yhtyisin edelliseen...! Juuri eilen tuli oikein kyyneleet silmiin, kun ajattelin kuinka hyv(i)ä (naispuolisia) ystäv(i)ä minulla onkaan. :)

Kuulostaa vähän siltä, että liikut värien ihmisten kanssa. Tunnetko tosiaan voivasi kutsua heitä ystäviksesi? Oma tuttavapiiriini on laaja ja siihen kuuluu sekä miehiä että naisia. Tuttavan erottaa ystävästä mielestäni juuri siten, ettei joudu miettimään pukeutumistaan tai sanomisiaan sen mukaan, että mitäköhän ne muut tästäkin meinaavat. Ystävien kesken voin olla juuri oma itsensä eikä ystävät koskaan tuomitse. Neuvovat kyllä ja kertovat omia mielipiteitään, mutta hyväksyvät sinut, tekosi, ajatuksesi ja ulkonäkösi.

Itselläni on kaksi parasta ystävää, joiden kanssa jaan kaiken. Toinen on mies ja toinen nainen, enkä voi sanoa, että toinen olisi parempi ystävä kuin toinen. Kyllä naisista on ystäviksi siinä missä miehistäkin. Muistettava tietenkin on, että meitä on moneen junaan.

aina katellisia. Ei tarvitse olla missi, että ne olis kateellisia, riittää, että uskallat pukeutua siihen nättiin vartaloa myötäilevään unelmaan. Olen vasta 21v, miesten ja omasta mielestä hyvännäköinen tyttö ja ystävïä ei ole kuin suvun sisältä sillä jotenkin en millään saa itselleni naispuolisia ystäviä joiden kanssa tekisin naisten juttuja. Miespuolisia kavereita on (suureksi osaksi kiinnostuksesta moniin miesten juttuihin), mutta ei niistä oikeasti kavereita saa sillä jossain vaiheessa luonto tulee ja ne rupeaa vonkaamaan, joten yksin olen autoni kanssa joka ei hauku, ei himoitse, ei ole kateellinen, ei puhu pahaa seläntakana. Ihan hyvin menee mutta olisi se kiva oikeiden ihmisten kanssa olla välillä. Eniten mua inhottaa naisissa kateus ja ilkeys. Kun kävelen kadulla se oma vartaloa myötäilevä unelma päälläni ja täysin tuntemattomat nuoret naiset ja tytöt jotka näkevät mut ehkä kerran elämässään alkavat ohi mentyään supista ja sen verran kovalla äänellä, että minäkin kuulen arvostelemaan ja haukkumaan minua täysin tuntematonta ohi kulkenutta ihmistä. Se ällöttää sen takia viihdyn miesten kanssa ne harmi vaan pilaa kaiken aina jossain vaiheessa. Älä ole sellaisten ystävä jotka noin kohtelee, haistat paskat ja toivota hyvää loppuelämää. =)