Kertokaahan kokemuksianne, mikäli olette olleet aupairina teini-ikäisille? Entäs te teinien vanhemmat, kuinka asiat ovat sujuneet ja mitä olette toivoneet aupairilta?
Itse koen vaikeaksi olla 12- ja 14-vuotiaiden lasten aupairina. Koska kyse ei ole enää niinkään lapsista, en oikein tiedä kuinka heihin suhtautua. Vanhemmat sanoivat että pitäisi olla ystävä, mutta taas sitten kuinka hoputtaa lapsia nukkumaan ja tekemään läksyjä tms. jos on ystävä... on siis vaikea sisällyttää auktoriteetti ja ystävyys samaan pakettiin.
En myöskään keksi heidän kanssaan tekemistä! Mielelläni pelaisin ja tekisin mitä vain, mutta he vain haluavat mesetellä ja puhua kännykässä tunti tolkulla. Sinäänsä en ymmärrä miksi minun tulisi tunkeutua heidän elämäänsä kysellen jatkuvasti mitä he haluaisivat kenties tehdä. Itse kun olin 14, minulla oli jo poikaystävä, ja koko elämä pyöri hänen ja ystävien ympärillä. Olisin ollut vain vihainen jos joku vieras aikuinen olisi vienyt tätä kallista sosialisointi aikaani:D
Olen varmasti hyvin tylsä persoona, sillä he eivät ole millään tavalla kiinnostuneita minusta tai seurastani. Minun pitäisi olla varmaan joku cool, supermuodikas bilehirmu, jotta saisin heistä seuraa..:)
Miten teillä muilla?
Itse koen vaikeaksi olla 12- ja 14-vuotiaiden lasten aupairina. Koska kyse ei ole enää niinkään lapsista, en oikein tiedä kuinka heihin suhtautua. Vanhemmat sanoivat että pitäisi olla ystävä, mutta taas sitten kuinka hoputtaa lapsia nukkumaan ja tekemään läksyjä tms. jos on ystävä... on siis vaikea sisällyttää auktoriteetti ja ystävyys samaan pakettiin.
En myöskään keksi heidän kanssaan tekemistä! Mielelläni pelaisin ja tekisin mitä vain, mutta he vain haluavat mesetellä ja puhua kännykässä tunti tolkulla. Sinäänsä en ymmärrä miksi minun tulisi tunkeutua heidän elämäänsä kysellen jatkuvasti mitä he haluaisivat kenties tehdä. Itse kun olin 14, minulla oli jo poikaystävä, ja koko elämä pyöri hänen ja ystävien ympärillä. Olisin ollut vain vihainen jos joku vieras aikuinen olisi vienyt tätä kallista sosialisointi aikaani:D
Olen varmasti hyvin tylsä persoona, sillä he eivät ole millään tavalla kiinnostuneita minusta tai seurastani. Minun pitäisi olla varmaan joku cool, supermuodikas bilehirmu, jotta saisin heistä seuraa..:)
Miten teillä muilla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei vika varmaankaan ole sinussa. Ei ole helppo olla teinin äiti ja teinin au pairina olo täytyy olla vieläkin vaikeampaa. Uskon että perheesi tietää sen myös. Tsemppiä!
tässä perheessä on 9, 12 ja 16v "lapset" :D Pyrin olemaan näiden isosisko, leikitellään, heitetään läppää, mutta silti säilytän sananvaltani. En edes yritä liioin tunkeutua heidän elämäänsä, koska muistan vielä tuoreesti miltä itse tuntui olla tuota ikää.. Joskus nämä hakeutuu enemmän minun seuraan ja toisinaan taas pysyttelevät omissa oloissaan. Pointti on että olen läsnä kun tarvitaan ja tiedän aina missä kukin menee, koska perheen vanhemmat ovat todella kiireisiä, tämän vuoksi perheessä on aina auppari. Sinänsä tykkään olla juuri tässä perheessä koska kun lapset ei ole enää hyssytysiässä niin sen kautta saan paljon myös omaa aikaa ja vapauksia..ja tämä porukka on tottunu että talossa liikkuu aina joku "ylimääränen" niin ei tarvi ahistella turhista ja voi vaan olla ja elää, niin täällä tekee kaikki muutkin :D
Varmaan tosi sekava selostus..mutta siis kun on holhoamassa tuon ikäisiä lapsia ja jossei ole sen suurempia ongelmia..ettei siis mitään ongelmanuoria ole, niin pitää vaan osata ottaa rennosti. Ei tarvi väkisin keksiä mitään monopoli-hetkiä =) antaa nuorten olla nuoria.
se piti vielä sanoa että tämän ikäisten kanssa täytyy muistaa että on töissä perheen vanhemmille, eli työnantaja on se äiti/isä, ei teini..pointti siis että kannattaa välttää niitä "älä kerro äidille" -tilanteita..koska oon huomannu että tuon ikäset helposti manipuloi aupparia koska sekin on nuori..kuvittelevat että voivat tulla ja mennä miten huvittaa..
ja meillä teinit olivat 18v, 16v ja 13v. taisin sitten olla se supermuodikas bilehirmu kun 13vuotias oli suuri fanini ja biletin 18vuotiaan kanssa, 16vuotiaan kanssa yritin viritellä keskustelua tietokonepeleistä tai autoista tai muista "16v poikien jutuista".
Minä olin kuitenkin se, joka perheessä kaikki asiat piti kasassa, se joka patisti lapset tekemään läksyjä (okei 18vuotiaalle oli vaikein sanoa, muilta aina kyselin onko läksyt tehty ja opiskelin ranskaa heidän kanssa yhdessä vapaa-aikanani), se joka käski heidät nukkumaan.. mutta olin myös se, joka katsoi heidän kanssa tv:tä, se joka laittoi hyvää ruokaa, se joka vitsaili ja nimenomaan heitti läppää.
Alussa tehtäväni olikin hieman kyseenalainen, mutta kun käyttää mielikuvitustaan niin kyllä sitä tekemistä keksii. Kävin leffassa vapaa-aikana lasten kanssa AIVAN KUTEN YSTÄVIENIKIN KANSSA, leivoimme yhdessä pizzaa tai kakkua tai teimme viikonloppuisin yhdessä heidän lempiruokiaan. Lajittelimme yhdessä lasten vanhoja legoja ja leluja, ja katsoimme tv:tä.. Se on asenne, mikä ratkaisee.
Teinien kanssa totta kai sai myös kuulla kuinka tyhmä on, kuinka pienikokoinen on, kuinka huonoa ruokaa oli tehnyt, kuinka tyhmä olin kun en ostanutkaan kaupasta sitä tiettyä kinkkua leivän päälle. Ei teinejä aina jaksanut kiinnostaa ne läksyt tai oman huoneen järjestely, mutta kun itse meni mukaan ja aloitti hommat lasten kanssa, niin kyllä se siitä sujui.
Tsemppiä teille, jotka nyt ovat samassa tilanteessa! En sano että teinien elämä olisi jokaisessa perheessä täysin samanlaista, ja sen takia kannattaakin kuulostella ja katsella mitä teinit haluavat tehdä.. Ehdotuksiahan voi aina tehdä ja itse olla aktiivinen, kyllä ne teinit joihinkin hommiin sitten mukaankin tulevat!
ps. minä suhtauduin omaan hommaani kuin isosisko, joka huolehti pikkusisaruksistaan. Eli osa vapaa-ajastanikin kului kun kävin lasten kanssa leffassa tai vein tyttöä autolla tallille.. Mutta tein sen mielelläni, kyllä ne teinitkin huomaavat jos itse haluaisin pois talosta enkä haluaisi viettää heidän kanssaan yhtään enempää aikaa kuin pakko.