vituttaaa

Koitahan jaksaa ihan lastesi takia ja täällä on hyvä purkaa! :o)

Mutta.. kaunis ja älyäkin löytyy??? Ulkonäöstäsi en tiedä, mutta ainakaan käytännön elämässä sinulla ei hirveästi älyä taida olla. 4v lapsi, mihis sen isä katosi? Ja nyt uusi lapsi vahingossa huonossa suhteessa? Miksi ihmeessä tuollaisia miehiä valitset ja heidän kanssaan alat lapsia vääntämään??

Kun lapsesi vähän kasvaa, pääset kyllä opiskelemaan. Mullakin on kolme pientä lasta ja palasin koulun penkille. Ukko löytyy, mutta tosi harvoim kotona töiden puolesta (välillä muutaman viikonkin pois) Välillä väsyttää ja vituttaa, mutta kyllä se siitä taas lähtee. Ex-ukkos haluaa selvästi ärsyttää, älä kuuntele sen höpinöitä. Kyllä se siitä kyllästyy kun huomaa ettet välitä. Aikoinaan oma ex soittele kans ja rehvasteli rahoillaan.. Etköhän sinäkin vielä löydä sen "oikean", mutta mieti tarkkaan teetkö vielä lapsia, ainakaan heti. Hyvää jatkoa ja koita jaksaa.

Pittääpi päästää pahin höyry pihalle, ei noin suuresta vitutuksesta selviä hengissä jos ei vähän tasaa painetta.

Otan osaa. Tuo olotila on ihan ahterista ja miehelle tekisi mieli kenkiä äly uuteen uskoon jo pelkästä lukemasta. *potuttaa puolestasi*

***

Mistä ihmeestä ihmisillä on käsitys, että yksinhuoltaja ei "kelpaa" kenellekkään? Sama ihminen sinä olet lasten kanssa tai ilman.

Ajattele asia näin: nyt sinulla on mahdollisuus löytää se oikea unelmien mies! Eikä kannata välittää jostain typerästä ukosta. Mies yrittääkin just tota: paskaa fiilistä sulle.

Opiskelusta sen verran, että minä olen opiskellut yksinhuoltajana korkeakoulututkinnon. Nuorempi oli kahden vanha silloin kun aloitin. Koulupäivät on yleensä lyhyitä (tai luennoista voi ainakin tinkiä) ja lapset kuitenkin hoidossa 8h (tai siis mulla ainakin oli), kyllä siinä ehtii kotona paljon tekemään. Tämän lisäksi meillä meni lapset kasilta nukkumaan niin kyllä siinä iltasinkin aikaa oli. Eikä tullut ryypättyä ja rellestettyä niinkuin opiskelukaverit! Numerot oli paljon parempia =)

Ja sillä yhteishuoltajuudella ei ole mitään tekemistä rahan kanssa...

selvitä kelassa tukesi.tarhaan vaaditaan lapsessa ikä 3 v selvitä onko muuta mahdollisuutta.sinun pitäisi saada vuokratukea,opistoontukea,matkoista ja päivärahaa korkeempana lapsista.lapsista pitäisi saada elatus lapsilisää.käy kelalla selvittämässä tukesi.pääset eteenpäin elämässä lapset on lahja,ja myöhemmin elämässä saat lapsiltasi tukea .

Lueppa kirja Sielupsykologia, Joshua Stone. Voit saada oivalluksia elämääsi. Nuo em. jutut voivat olla oppiläksyjä juuri sinulle, mm. miksi olet sietänyt moista kohtelua, miksi et uskaltanut kuunnella sisimpääsi jne.

Tsemppiä. Ja sitten vielä itsestäänselvä toteamus: Lapset eivät ole esteenä uudelle parisuhteelle tai opiskelulle. Omat ajatukset voivat olla.

jaksanut näin kauan. Tuollainen henkilö ei ikinä kasva aikuiseksi. Tyyppi tekee sitä niin kauan kuin sallitaan. Eli toimii kuten lapsi ja sinä olet ollut koko ajan äitinä. Mokomia toisten hyväksikäyttäjiä on paljon, jos heille sellainen sallitaan. Kuka sitten jaksaa olla piirtämässä rajoja koko ajan aikuiselle miehelle. Kukaan ulkopuolinen ei tällaista oikeasti ymmärrä, jos on edes jonkin verran normaalilla moraalilla varustettu. Sen ymmärtää vasta, kun osuu kohdalle. Toivon, että ei osuisi kenellekään. Tällaiselle ihmislele ei edes auta, että maksaa samalla mitalla takaisin. Heillä ei ole lainkaan empatiakykyä eivätkä he tunne katumusta teoistaan. Turha odottaa anteeksipyyntöjä. He aina syyttävät teoistaan muita. Sitäpaiti, miksi liata omia käsiään tällaisten itsekkäiden ihmisten takia ja alentua samalle tasolle. nim. kokemusta on.

Sama ukko meillä kenties?
Kerta toisensa jälkeen tunnet itsesi hyväksikäytetyksi, kerta toisensa jälkeen ukko onkin häipynyt omille teilleen.
On minä lapset ja mies yksin, siitä ei voi yhtenäistä perhettä saada aikaiseksi.

Puheet ovat niin syyllistäviä, itsessään ei ole mitään vikaa, vaikka olisi kuinka väärin tehnyt...Aina löytyy selityksiä, asianvierestä tosin sivuavat mutta saapahan ressukka edes itselleen hyvän mielen, kun se nainen on kaiken syypää.
Aaarghhhhh. Ymmärrän sua täysin! Kestämiset!

Miten musta onkaan joskus tuntunu niin samalta!! Onkhan meijän ukot ollu sukuu toisilleen???

Juu,meilläkin mies kovasti painosti lasta tekemään. Ennestään minullakin on neljä vuotias lapsi ja tässä kiitos. Kaikki päivät yksin kotona. Hän töissä, sen jälkeen päikkärit (jolloin meillä pitäisi olla hiiren hiljaa) ja tämän jälkeen harrastuksissa/kavereilla. Minkään näköistä sanomista ei siedä ja aina vierittää syyt minun niskoille. Ja herneen ottaa nenään pienemmästäkin (siis todella pienestä).. En ymmärrä. Toisinaan tuntuu että, niin kauan hänen osaltaan rakkautta riitti kunnes lapsen alulle sai. Nyt mietin vakavasti eroa. Ja kun tästä olen hänelle puhunut. Hänpä ilmoitti että en kahden kanssa pärjäisi ja vaatii huoltajuutta itselleen.. Ja vitut.. olenhan pärjännyt tähän astikin olisipa se kolmas lapsi ainakin poissa jaloista ja senkin energian voisi kohdistaa lapsiin. Myös suhtautuminen esikoiseeni on muuttunut huomattavasti, ja tämä myös osa syy mahdolliseen eroon. Jotenkin ei vaan haluaisi antaa periksi, kun kerran on jo suhde kussut ja pahasti.

en omista lapsia, enkä niitä ikinä halua, mutta 2 lapsen mummopuolena tässä mennään. äijä on perseestä ja ansaitset oikeesti parempaa. tommonen ei voi tuoda tervettä mallia edes lapsille.

Kyllä kaikki järjestyy! Sinulla on nyt juuri vähän rankempi jakso elämässäsi. Sinulla on turvaverkosto, joka auttaa sinua lasten kanssa. Saat tarvittaessa omaa aikaa. Kun tämä pienokainen vähän kasvaa, niin voit viedä hänet hoitoon ja jatkaa opiskelujasi. Kun sinulla on lapsia, niin saat aika hyvin kaikenlaisia tukia.

Nykyään ei ole naisen pakko tulla raskaaksi-mikä sen tajuamisessa on vaikeaa.?

Mikään laki ei velvoita sinua olemaan lapsesi lähihuoltaja. Anna laosen isälle lähihuoltajuus ja lähde opiskelemaan kuten suunnittelit.

ei kiinnosta
'

Olis kiva tietää kuin kävi tälle.

Olisi kiva tietää miten sinulla menee nyt?
Minullakin on kaksi lasta, joilla on eri isä. Esikoisen isästä erosin lapsen vauva-aikana pitkän liiton jälkeen, ja toisen lapseni sain kelvottoman miehen kanssa... Arviointikykyni selvästi petti siinä kohtaa. Kun olin yksin vauvan ja pienen lapsen kanssa, niin olin varma, että ainakaan parisuhdetta en koskaan saa. Toisaalta, en siinä vaiheessa heti halunnutkaan. Selviydyin kuopuksen exän haukuista ja kaiken hankalaksi tekemisestä päivä kerrallaan. Lopulta keksin keinon, ettei hän enää minun mieltäni päästy mustaamaan. En vaan enää kuunnellut! =D

Minä opiskelin, lähdin työelämään kun vauvakin vähän kasvoi taaperoksi yms. Ja tajusin matkan varrella, että kysyntäni miesmarkkinoilla oli yhä kova! Yksin minun ei todellakaan tarvinnut jäädä, vaan kiinnostuneita kunnollisia miehiä riittää! Löysin sitten yhden, juuri minulle parhaan. :) Yhdessä olemme eläneet perhe-elämää on 7 vuotta. Muistot niistä epätoivon päivistä ovat hyvin haalenneet. Olen onnellinen, ja niin on lapsetkin. Ja niin tuntuu olevan tuo mieskin. ;)

Työelämässä olen myös ehtinyt pärjäämään oikein kivasti, se pikkulapsiaika on niin lyhyt. :)

Toivottavasti myös aloittajalla menee nykyään hyvin.

No miksi hänen pitäis suostua auttamaan sua opintojen kanssa vahtimalla lasta, jos sä et suostunut yhteishuoltajuuteen. Tule välillä ulos minä minä-maasta ja ota vastuu elämästäsi. Sinä teit itse päätöksen pitää lapsi, elä sen asian kanssa. Opintoja voi suorittaa nykyään täysin etänä korkeakoulutasollakin, joten lopeta tekosyiden etsiminen ja opiskele! Omalla luokallani oli oppilaita mm. Dubaista ja jenkeistä. Näytä sille exälledi, että pärjäät ja osaat.