Välillä ottaa päähän miehen erilaisuus, ja toisena päivänä taas kiitän ja iloitsen siitä että hän on erilainen.
Ärsyttäviä piirteitä on mm. se, että kuunnellaan vain hänen musiikkiaan, katsotaan tv.stä hänen mieliohjelmiaan, kun hän on suihkussa hän ei puhu koska se ei kuulu hänen kulttuurissaan tapoihin, siis silloin ei saa huudella eikä kysyä mitään, ja kun teen sen suomalaisena hän suuttuu ja ärsyyntyy ja uhkaa läpsäistä jos vielä kyselen.
Samoin hän hermostuu, jos haistelen häntä, vaikka tekisin sen siksi että hän suihkun jälkeen tuoksuu ihanalta, hän suuttuu jos mainitsen tuoksusta, koska häntä ei haistella ja olen brutaali ja käyttäydyn kuin eläin jos nuuhkin häntä.
Olen jatkuvasti ymmälläni, teen kuulemma melkein kaiken väärin, ja rangaistukseksi hän pihtaa seksiä ja kääntää selkää sängyssä ja pitää mykkäkoulua.
Esimerkiksi viimeksi siitä, että nuuhkin häntä kylppärissä suihkun jälkeen, minua kiihotti hyväntuoksuinen mies, ja siitä tuli taas riita ja mykkäkoulu......
Välillä tuntuu että repeen just nyt ja saan raivarit ja heitän koko miehen pihalle, en edes tiedä onko tämä kulttuurista johtuvaa vai onko miehellä vain vikaa päässä muuten, kun valittaa joka hemmetin pikkuasiasta ja tekee kauhean numeron ja vaatii täydellisyyttä kaikessa.
Arvostelee puheitani, määrää mitä saan puhua hänen ystävilleen ja häpeää minua kun olen avoin suomalainen, oma aito itseni.
Kuulostaako kenestäkään tutulta, onko tälläistä muualla?
Pari vuotta saman katon alla, ja alkuun minä olin varovainen yhteenmuutosta ja toppuuttelin häntä että kun olemme niin erilaisia voi tulla ongelmia, mutta mies vain siihen että " kun mä rakastan sua niin kauhean paljon " " en voi elää ilman sinua" " vain rakkaus merkitsee" hän kestää kyllä kaiken, no problem.......
Ja nyt suunnilleen kaikki mitä sanon ärsyttää häntä ja hän tuntuu haluavan että tekisin kaiken toisin ja olisin ihan toisenlainen ihminen
Ärsyttäviä piirteitä on mm. se, että kuunnellaan vain hänen musiikkiaan, katsotaan tv.stä hänen mieliohjelmiaan, kun hän on suihkussa hän ei puhu koska se ei kuulu hänen kulttuurissaan tapoihin, siis silloin ei saa huudella eikä kysyä mitään, ja kun teen sen suomalaisena hän suuttuu ja ärsyyntyy ja uhkaa läpsäistä jos vielä kyselen.
Samoin hän hermostuu, jos haistelen häntä, vaikka tekisin sen siksi että hän suihkun jälkeen tuoksuu ihanalta, hän suuttuu jos mainitsen tuoksusta, koska häntä ei haistella ja olen brutaali ja käyttäydyn kuin eläin jos nuuhkin häntä.
Olen jatkuvasti ymmälläni, teen kuulemma melkein kaiken väärin, ja rangaistukseksi hän pihtaa seksiä ja kääntää selkää sängyssä ja pitää mykkäkoulua.
Esimerkiksi viimeksi siitä, että nuuhkin häntä kylppärissä suihkun jälkeen, minua kiihotti hyväntuoksuinen mies, ja siitä tuli taas riita ja mykkäkoulu......
Välillä tuntuu että repeen just nyt ja saan raivarit ja heitän koko miehen pihalle, en edes tiedä onko tämä kulttuurista johtuvaa vai onko miehellä vain vikaa päässä muuten, kun valittaa joka hemmetin pikkuasiasta ja tekee kauhean numeron ja vaatii täydellisyyttä kaikessa.
Arvostelee puheitani, määrää mitä saan puhua hänen ystävilleen ja häpeää minua kun olen avoin suomalainen, oma aito itseni.
Kuulostaako kenestäkään tutulta, onko tälläistä muualla?
Pari vuotta saman katon alla, ja alkuun minä olin varovainen yhteenmuutosta ja toppuuttelin häntä että kun olemme niin erilaisia voi tulla ongelmia, mutta mies vain siihen että " kun mä rakastan sua niin kauhean paljon " " en voi elää ilman sinua" " vain rakkaus merkitsee" hän kestää kyllä kaiken, no problem.......
Ja nyt suunnilleen kaikki mitä sanon ärsyttää häntä ja hän tuntuu haluavan että tekisin kaiken toisin ja olisin ihan toisenlainen ihminen
Vastaukset 19
Vanhimmat
Alkuu mainitaan sitten taas että emme ole yhdessä nyt.
jep, kamalat tappelut, vaikka kumpainenkin loppujen lopuksi tahtoo aivan samaa.
Ja juuri tuo seksin pihtaaminen ja mykkäkoulu. Yritä siinä sitten arvailla mitä olet tehnyt, tosin kyllä sen jo tietää. Suurin toive taitaa olla, että se saakutin karvaranne oppis kertomaan jos teen jotakin joka pahoittaa mielen. Jestas että raivostuttaa. Mutta olen iloinen, että hän saa minusta tunteet esille, kun kukaan muu ei.
Oletko kokeillut mieheesi samoja metodeja kuin hän sinuun? Yllätys, ne toimii! Vaikea vain ajatella niin "kierosti". Huomaa, hän ajattelee sinusta samallalailla.
Musiikkimaku on sama meillä. En ainakaan ole joutunut perinteisiä loilotuksia kuuntelemaan, tiedä sitten jatkosta.
Suihkussa puhuu kyllä ja olen jopa uskaltautunut tunkemaan samaan aikaan kylpäriin/suihkun. Ja on se tainnut itsekkin tulla kylpyyn kun olen pyykkejä laitellut. Mutta suihkua ei ole jaettu...mikä olisi kovin seksikästä...
Muuten, mites kun moni valittaa että mies menee heti seksin jälkeen pesulle. Niin jääks joku sit "likasen" munan kans sänkyyn? Ja jos paljaaltaan vedellään niin lorotellaanko sit vaan lakanoille? Yök.
Ensin huudetaan että kaikki ihmiset ovat yksilöitä eikä kulttuurieroja ole koska kaikki ovat yksilöitä ja muistinko vielä sanoa että kaikki ovat siis yksilöitä.
Että paskaakos siinä vingutte olemattomia kulttuurieroja!!!
Mihin sinä tarvitset tuollaista miestä? Itselläni ei ainakaan ole miehenhinku ikinä mennyt siihen pisteeseen, että ottaisin jonkun joka saa minut raivon / epätoivon jne partaalle! Kuulostaa todella kammottavalle! Kyllähän noita saa yhden illan iloksi vaikka joka yö jos haluaa, ja yksinhuoltajuuskin on keksitty jos lasta tekee mieli. Mutta tuollaista jokapäiväistä showta en jaksaisi. Sanotteko tuollaista tosiaan rakkaudeksi?
minulla oli samanlaista suomi-suomi liitossa.eli eiköhän ole vain yksittäisen miehen päässä se vika.tai teidän kahden ;)
eihän tuollaista "kidutusta" nyt joka päivä ole herranjestas! ainakaan meillä. Vastasin vain, että kuulostaa nuo piirteet tutuilta.
Tiedän että mies on hankala ja hän tietää sen itsekkin. Ja minäkö sitten olisin helppo. Mielestäni on ihan yksilön oikkuiluja. Pitääkö tällaiset litaniat aina laittaa, ettei vaan loukkaa ja yleistä. Yrittäkää nyt edes käyttää järkeänne!
Joku saattaa kadottaa itsetuntonsa moisilla tempuilla, että harkitkoot jokainen sitä yksilönä.
Erilaisuudessahan ei sinällään ole mitään vikaa, mutta jos se menee siihen, että vain toinen osapuoli tekee kompromisseja.. Ei meidänkään isännän kulttuuriin kuulu esim. halailu tai suutelu julkisesti, mutta nykyään kuitenkin saattaa kadullakin suudella otsalle. Mies on siis luopunut tietyistä kulttuurisista käytöstavoista minun vuokseni. Ihmettelisin, jos ei ärsyttäisi, jos vain itse joutuu muokkautumaan toisen muottiin, eikä edes palkintojen toivossa vaan rangaistuksen pelossa.
Minun mieheni on varmaan aika helppo, kun vertaa täällä toisten kertomuksiin. Toisaalta nuo, että katsotaan vain miehen lempiohjelmia ja kuunnellaan hänen musiikkiaan, eivät taida olla ihan kulttuurieroja vaan enemmänkin luonnekysymyksiä, toiset nyt vain ottavat muita enemmän huomioon jne. Meillä saa sentään huudella niin suihkuun kuin muuallekin, haistella saa (onneksi) ja vaikka päivittäin teen asioita vastoin hänen tahtoaan, ei siitä seuraa uhkailua eikä pihtaamista. Toki täytyy myöntää, että alkuaikoina mies reagoi paljon vahvemmin tapojemme eroavaisuuksiin. Nykyään hän ei juurikaan välitä, vaikka yrittääkin joskus opettaa, että "tuo ei olisi sopivaa minun kotimaassani".
Noinhan se toisaalta menee usein, että aluksi rakastutaan joihinkin piirteisiin ja myöhemmin juuri niitä alkaa vihata. En ole mitenkään kertakäyttökulttuurin kannalla, mutta jos elämä on mahdottoman vaikeaa tai hermoillekäyvää toisen osapuolen laatimien sääntöjen vuoksi, säännöistä pitää päästä (ainakin osittain) tai sitten niiden laatijasta. Tai on tietysti sekin vaihtoehto, että luopuu itsestään ja muuttuu toisen toiveiden mukaiseksi, mutta harvoin se kannattaa. Minusta se on aina huono merkki, jos toinen häpeää toista.
mä en oikein tie miks sä seurustelet aivan toisen kultuurista olevan miehen kanssa... miks et seurustele jonkun suomalaisen kan joka on aivan samasta kultuurista kuin sä. silloin sulla ei oo mitään tollaisia onglemia..?
Ei kuulosta ollenkaan tutulta, omalla puolisollani on mielestäni hyvin "normaalit" reaktiot. Varsinkin tuo ettei suihkussa saisi puhua (tai laulaa, saati harrastaa muuta kivaa...) kuulostaa ihmeelliseltä. Meillä kaukosäädin kuuluu perinteisesti miehen vaikutuspiiriin, mutta minä se meillä päätän mille kanavalle jäädään.
Miehesi on yksinkertaisesti kiukutteleva, ärsyttävä ja itseriittoinen tapaus. Minusta monet noista erikoisuuksista eivät liity mihinkään kulttuuriin vaan ovat neuroottisia päähänpinttymiä. Minä en jaksaisi tuollaista kauaa katsella.
Tuolla aloittajan kuvailemalla ei ole mitään tekemistä kulttuuristen erojen ja erilaisuuden sietämisen kanssa. Mieshän on ilmiselvästi pelkkä paskapää, joka haluaa hallita kaikilla tempuillaan. Ei tuollasta pidä sietää minkäänlaisen erilaisuuden nimissä.
Kummallinen mies sinulla. Mistä hän on kotoisin? Jos noin pienistä asioista tulee riitaa niin suosittelen laittamaan kylmästi poikki. Aika outoja nuo miehen tavat. En itse katselisi tuollaista.
Joku vastaaja kysyi, että miksi en ota suomalaista, ei olisi kulttuurieroja.
Aina on tätä ennen olleetkin suomalaisia minun miesystäväni, exä teki kaikki suomipojan temput: pettäminen, alkoholiongelma, ja siihen liittyvät lieveilmiöt.
Olin niin kurkkua myöten täynnä sitä paskaa, että kun tämä erilainen lintu lensi oksalleni, niin tuntui tosi upealta ettei tarvinnut enää ainakaan sitä sontaa katsella mitä tuli exän kanssa suut ja silmät täyteen.
Olen itsekin voimakastahtoinen, ja riitelen takaisin, pidän puoleni, mutta on niin tyhmää vaan riidellä näin tyhmistä asioista, pikkuasioista, tyhjänpäiväisyyksistä.
Katselen tässä, väsyykö mies taisteluun, vai väsynkö minä, opitaanko olemaan ja sietämään erilaisuutta vai vihellänkö pelin poikki.
Kuten joku totesi, ei tätä sentään ihan joka päivä ole, on hyviäkin päiviä välissä, mutta sitten tulee jostakin pikkuasiasta känää ja sitten se mökötys ja mykkäkoulu ja kouluttaminen alkaa!
Kiitos vastauksista....
emmaliinin mies on?
ira..laiset aika kenkkuja
irak vai iran?
Mitä hyvää miehessä on? Miksi rakastat häntä? Vastapainoksi olisi tosi kiva kuulla tämäkin puoli, koska tuon kertomasi perusteella miehesi on täysi ääliö. Ja jos nuo ovat hänen hallitsevia piirteitään (pikkumaisuus, itsekkyys, muiden pomottaminen, lapsellisuus... näitä negatiivisia sanojahan tulee mieleen ihan loputtomiin) niin miksi olet tuollaisen typeryksen kanssa?
Ei tuo minusta ole enää mitään kulttuurieroa vaan tyyppi on häiriintynyt. Missä ihmeen kulttuurissa on tärkeää, ettei suihkussa saa puhua? Aivan järjetöntä ja sitten vielä uhkaa väkivallalla, joka jo sinänsä on sellainen asia, ettei todellakaan kuulu minkään "kulttuurieron" nojalla siihen alistua! :oO
Ei ole todellakaan tuttua. Minun miehellä on järki päässä ja on alusta saakka ymmärtänyt, että kahden kulttuurin parisuhteessa on tehtävä kompromisseja, eivätkä kummankaan tavat ole mitään ylivoimaisen oikeita.
Seksi on hyvää, ja tänäkin aamuna hän teki minulle aamiaisen, laittoi munakasta ja viipaloi tomatit ja keitti kahvit ja sen sellaista.
Kävimme kävelyllä , aurinko paistoi, oli ihan kiva päivä.
Mutta yhtäkkiä hän suuttui tänäänkin jostakin, mitä olin taas tehnyt,
olematon pikkuasia, ihan oikeesti, ja lähti ovet paukkuen.
Olen miettinyt ihan skitsofreniaakin, osaa olla ihana ja sitten kun suuttuu jostakin olemattomasta se menee ihan yli.
En jaksa tällaista vuoristorataa.
mutta eihän miehesi vain ole horoskoopiltaan kaksoset;D
itse voisin ehkä joskus olla tuommoinen mutta en ole pikku tarkka ja minun puolesta ihmiset saavat olla miten tykkäävät minun asunnossani.
Jotkut asiat (väkivallalla uhkailu, pomotaminen ja nipottaminen) ovat vähän kuin omalla miehelläni, luonnevikoja. niihin voi sopeutua tai niitä vastaan voi taistella pois niitä ei saa... jos olet yhtään dominoiva (kuten minä) etkä halua tehdä niin kuin joku sanoo niin suhteestanne ei tule helppo... jos nyt suhdetta ensinnäkään.
Hyvä seksi ei vielä riitä ihmisuhteen perustaksi etenkin, jos mies käyttää sitä (pihtaamisena) myös rangaistessaan siitä mitä et tiedä tehneesi väärin. Mies yrittää hallita ja kouluttaa sinua eikä se käy päinsä. Mies joka uhkailee lyövänsä myös mitä todennäköisimmin lyö, eikä sinun tarvitse sitä päivää jäädä odottamaan kun merkit ovat jo ilmassa.
Yritä kuitenkin puhua miehesi kanssa se voi olla turhaa mutta kyllä hänen pitää tietää myös mitä hän tekee väärin... kuten whin ehdotti voisit kokeilla mieheesi samoja juttuja mitä hän tekee sinulle.
Meillä tappelut loppuivat minun syrjähypyn jälkeen mutta sitten oli myöhäistä alkaa uudelleen rakentaa ja nyt minulla on jo parempaa tiedossa, että mikään millä mies yrittää korvata entisen ei enää vaikuta, koska jos nyt antaisin anteeksi kaikki sama toistuisi(hänen sanojensa mukaan mitään korjattavaa tai anteeksi pyydettävää ei ole, siis hänellä, eihän hän koskaan ole pahoinpidellyt tai lyönyt minua, itsestään ne mustelmat sitten ovat tulleet varmaan;D).
En tietenkään ole teidän suhteen asiantuntija mutta omasta puolestani voin sanoa, että uhkailu ja pomottaminen eivät kuulu hyvään parisuhteeseen. Uskon, että jos Ahmed lyö minua kerrankin pistän heti poikki. Kun kerran ihminen pääsee sen rajan yli että lyö rakkaintaan siitä tulee vähitellen tapa.
Minun miehestäni ei kukaan usko, että hän voisi lyödä ketään, hän on minua pieni kokoisempi, siisti, aina hymyilee ja kaikin puolin hyvä ja kohtelias seuramies ja ystävä... siihen asti kunnes häntä totellaan ja palvotaan... jos näin ei käy on pirumerrassa...
Voisin varmaan luetella kymmeniä eri esineitä joilla mies on minua heittänyt tai lyönyt.
(Ei sillä ettenkö itsekin olisi viskannut esim. kukkaruukun lattialle kun mies joskus mäkätti kun en siivonnut oikein... jep minähän senkin jouduin siivoamaan, voi Onnenapila parkaa). Viime kertaisin oli radion kaukosäädin, tosin kaikki alkoi leikinlaskusta...
miehesi käytöksen johtuvan(kuinkas muutenkaan),siitä,että hänellä on kierrossa toinen nainen.
Se,että hän suuttuu ja haluaa riitaa joka pikku asiasta on keino päästä luotasi pois"muka suuttuneena",toisinsanoen hän "manipuloi" itsensä saadakseen syyn lähteä toisen luokse.
Tuttu kuvio.
aivan sama asia.
Anteeksi jos tulee toistoa, en jaksanut lukea ihan kaikkia vastauksia...
En kertakaikkiaan ymmärrä miten kukaan jaksaa tuollaista. Jotain itsekunnioitusta nyt, siskot hyvät. Mieti haluatko tasa-arvoisen parisuhteen, vai olla loppuelämäsi miehen määräiltävänä?
Yksi kysymys: hyväksyisitkö tuollaisen käytöksen suomalaiselta mieheltä? Tuskin. Siinä tapauksessa sinun ei ole mitään mieltä hyväksyä sitä keltään muultakaan.
Minusta on tärkeää tehdä asiallisia kompromisseja suhteessa kuin suhteessa, ja varmasti kahden eri kulttuurista tulevan on niitä tehtävä keskimäärin enemmän. Mutta eikös tärkeintä ole että KUMPIKIN on valmis antamaan periksi? Eikö sen luulisi olevan miehellesikin tavoiteltava asia että SINÄKIN olet tyytyväinen ja onnellinen elämäänne? Näin ei selvästikään ole. Noista esimerkeistäsi olisin täysin valmis, sen kummempia miettimättä tai numeroa tekemättä, olemaan puhumatta miehelle mitään kun hän on suihkussa jos miesystäväni niin haluaisi (omani tosin olisi täysin tyytyväinen vaikka työntyisin mukaan sinne suihkuun vaikka joka päivä ;) ), sillä minusta tuollaiset on juuri niitä pikku juttuja joissa on helppo joustaa: jos se olisi miehelle tärkeää että hänen ei tarvitse puhua kun on suihkussa, johtui se sitten kulttuurisyistä tai henkilökohtaisesta preferenssistä, niin mitäs sitten. Kai ne asiat voi jutella ennen ja jälkeen suihkun...
Mutta se että tv:stä saisi katsoa vain toisen valitsemia ohjelmia, kuunnella aina vain toisen musiikkia jne...? No way! Asun miesystäväni kanssa, en minkään diktaattorin. Minä olen elämänkumppani, en mikään määräiltävä alamainen. Sinusta ap. en tiedä.
Ja ehkä pahin kaikesta:
"Arvostelee puheitani, määrää mitä saan puhua hänen ystävilleen ja häpeää minua kun olen avoin suomalainen, oma aito itseni."
En voi kuin ihmetellä miksi kukaan suostuisi tuollaiseen, kulttuurieroja tai ei kulttuurieroja. Arvaa mitä, eri kulttuureista mekin ollaan, mutta en ikipäivinä alistuisi sinun asemaasi. Ei millään pahalla, mutta herää jo.