Meillä se tilanne että menee vaan niin huonosti, riidellään jatkuvasti eikä mitenkään ole hyvä. Syy riitoihin on miehen tietokonepeliongelma :( Se vaikuttaa kaikkeen. Ei jaksa leikkiä lasten kanssa, ei jaksa hoitaa niitä, ei jaksa lähteä minnekään, ei kiinnosta mikään muu asia kun pelaaminen. Näin on ollut aina!
Luulin vaan että asiat muuttuisivat (tyhmä minä!) kun lapsiakin syntyi oletin että ei se koneellaan voi AINA olla. Vaan se voi, voi vaikka valittaa, voi vaikka yritän keksiä kaikkea muuta tekemistä.
Hoitoihin ja puhumaan asiata ei lähde, koska HÄNELLÄ ei ole mitään peliongelmaa! Silti voi istua koneella 16h päivässä tekemättä mitään muuta.
Kaiken olen yrittänyt, vaan kuinka kauan voi yrittää yksin?
Kolme pientä yhteistä lasta on pitänyt minut tässä, vaan en enää jaksa tehdä kaikkea yksin ja katsoa vieressä kun mies päivät ja yöt pelaa tietokonepelejään =( Apua ei voi hakea koska mies ei myönnä ongelmaansa.
Olen ajatellut avioeroa, se on kypsynyt hiljaa mielessäni kun olen tajunnut että en voi muuttaa toista, hän on mitä on. Minulla on vaihtoehdot hyväksyä aikuinen "lapsi" ja hänen kujeensa, tai lähteä lätkimään lasten kanssa. Ai miksi otan lapset mukaani? Noh syy on selvä, mies ei jaksa niistä pitää huolta. Ei ole pitänyt tähän mennessäkään, joten ei pidä jatkossakaan en ainakaan luota siihen.
Miksi yhtäkkiä alkaisi kiinnostumaan lapsista, jos ei ole niiden eteen laittanut tikkua ristiin aikaisemminkaan.
Kiitos kun sain purkaa itseäni.
Nyt vaan mietin mielessäni hyvän ajankohdan erouutiselle, vaan pitäisikö siitä sanoa etukäteen? Että miettii sellaista.. muuttaisiko se mitään. Joskus olen puhunut vakavasti miehen ongelmista, se on parantanut tapansa päiväksi, ehkä kahdeksi kunnes istuu taas 24/7/363 siinä koneellaan.
Luulin vaan että asiat muuttuisivat (tyhmä minä!) kun lapsiakin syntyi oletin että ei se koneellaan voi AINA olla. Vaan se voi, voi vaikka valittaa, voi vaikka yritän keksiä kaikkea muuta tekemistä.
Hoitoihin ja puhumaan asiata ei lähde, koska HÄNELLÄ ei ole mitään peliongelmaa! Silti voi istua koneella 16h päivässä tekemättä mitään muuta.
Kaiken olen yrittänyt, vaan kuinka kauan voi yrittää yksin?
Kolme pientä yhteistä lasta on pitänyt minut tässä, vaan en enää jaksa tehdä kaikkea yksin ja katsoa vieressä kun mies päivät ja yöt pelaa tietokonepelejään =( Apua ei voi hakea koska mies ei myönnä ongelmaansa.
Olen ajatellut avioeroa, se on kypsynyt hiljaa mielessäni kun olen tajunnut että en voi muuttaa toista, hän on mitä on. Minulla on vaihtoehdot hyväksyä aikuinen "lapsi" ja hänen kujeensa, tai lähteä lätkimään lasten kanssa. Ai miksi otan lapset mukaani? Noh syy on selvä, mies ei jaksa niistä pitää huolta. Ei ole pitänyt tähän mennessäkään, joten ei pidä jatkossakaan en ainakaan luota siihen.
Miksi yhtäkkiä alkaisi kiinnostumaan lapsista, jos ei ole niiden eteen laittanut tikkua ristiin aikaisemminkaan.
Kiitos kun sain purkaa itseäni.
Nyt vaan mietin mielessäni hyvän ajankohdan erouutiselle, vaan pitäisikö siitä sanoa etukäteen? Että miettii sellaista.. muuttaisiko se mitään. Joskus olen puhunut vakavasti miehen ongelmista, se on parantanut tapansa päiväksi, ehkä kahdeksi kunnes istuu taas 24/7/363 siinä koneellaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hänen miehellään ei ollut peliongelmaa, mut jotain ongelmia kyl oli. Hän kertoi nalkuttaneensa aina ja aina. Mies ei uskonut. Mutta ku posti toi eropaperit miehen käsiin, niin mies muuttui toiseksi.
Eli hae eroa, voi olla et peliongelma on niin suuri ettei miehesi koskaan muutu, mut kokeile. Onhan siinä se puolen vuoden harkinta-aika, ja jos ei muutosta tule, ni ota lapset ja lähde.
Omassa liitossani olen nalkuttanut samoista asioista 10 v (ei peliongelmaa), mut nyt ku pakkaan tavaroita, niin mieheni on alkanut kiinostumaan ihan tavallisista arjen asioista. Esim laskun maksamisesta. Mulla vaan on tilanne se, et olen pettynyt jo niin monta kertaa, et se rakkauskin on jo lähteny tästä mökistä lätkimään. Eli liitto on pelastettava silloin ku on viel tunteita. Kun tunteet loppuu, ni ei ole mitään pelastettavaa.
Samma här.. ei peliongelmaa, mutta muita ongelmia kylläkin. Erottu muutama kk sitten ja äskettäin puhuttu mahdollisesta yhteenpalaamisesta (mies tahtoi), mutta vaikka järki kuinka sanoo että näin olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä toimia, niin siltikään en pysty koska tunteita ei vain enään löydy.. vaikka haluaisinkin. Toisekseen, vaikka toisella niitä tunteita vielä oliskin, niin eipä siitä mitään tule jos itse en kykene niitä vastaanottamaan - saati sitten itse mitään antamaan. Vähän aiheen vierestä, my enivei..
Sinun pitää oikeasti sanoa miehellesi että joko pelaat tai sitten valitset perheen....Minä tiedän omasta kokemuksesta kuinka hankalaa on myöntää itselleen että on peliongelma(itse kyllä pelasin vain iltaisin mutta kummiskin).
En omaksi onneksi laiminlöynyt lapsiani, mutta vaimoni kylläkin ja sitten niiden monien nalkutus kertojen jälkeen vaimo sanoi että jos ei pelaaminen lopu niin hän lähtee, ja se vasta avasi silmäni joten tottakai lopetin....ja vaimo jäi, onneksi
Kylläkin pelaan vieläkin mutta vain sovittuina hetkinä ja jos vaimo pyytää niin en pelaa ollenkaan.....Toivottavasti tämä sekametelisoppa auttaa....
Kanna nyt ensimmäiseksi se tietokone kuutamolle (piiloon). Sen jälkeen alatte katsomaan onko tässä elämässä muutakin.