Jo on kummallista: olen neljättä vuotta ihan kiinteässä avosuhteessa, vaan ei kuulu kihloja, ei kosintaa.On vihjattu, sanottu suoraan, mutta ei! Nyt mieheni tytär sai luvan muuttaa meille, eli meitä on nyt 4 poikani lisäksi.Tilanteet elävät, mutta tämä akateeminen avokkini vain elää päivän kerrallaan.Itse tunnen joutuvani huijatuksi kohta, kun emme tee yhteisiä lapsia, vaikka haluaisin.Aloitin opiskelun ammattikorkeassa, kun en muutakaan tähän turhautumiseeni keksinyt.Olen täysin masentunut! Mikä neuvoksi, kertokaa! Järki on päässä, enkä kuitenkaan halua olla Justiina ja paukuttaa natkuttaa taikka valittaa.Omilla haaveillani kai sitten ei olekaan merkitystä tässä suhteessä?? Voi elämätä tätä!
Niih, eihän tässä kiire ole
Rinnatiina
51153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"On vihjattu, sanottu suoraan, mutta ei!"
No mitä avomiehesi vastasi kun keskustelitte naimisiin menosta? Ehkä hän ei halua naimisiin koskaan, eli kyse ei ole sinusta vaan periaatteesta? Kai te olette keskustelleet tälläisista asioista jo heti suhteen alkuaikoina?
On ihan turha odottaa ja vihjailla kihloista, jos miehellä sattuu olemaan sellainen periaate, ettei koskaan mene naimisiin. Tuosta asiasta olisi ehdottomasti pitänyt keskustella seurusteluvaiheessa, mieluiten ennen yhteen muuttoa. Avoliitosta puhuttaessa olisi luontevaa virittää keskustelu siitä, mikä on kummankin näkemys siitä, että onko joskus tarkoitus päätyä naimisiin asti tai hankkia lapsia, sikäli mikäli suhde toimii hyvin. Sen jälkeen kumpikin voisi päättää jatkaako toisen kanssa niillä ehdoilla, eikä elämä menisi yhdeksi kyttäämiseksi ja turhien toiveiden kaivoksi.
mikä merkitys on kihloilla ja kosinnalla?
Älä tee moisesta kynnyskysymystä. Sitäpaitsi, teillähän on jo lapsia, ette tarvitse lisää.
Teillä on asiat hyvin, mutta sinä haluaisit vielä lisää.
Kun kumppanisi ei ilmeisesti ainakaan vielä ole samoilla linjoilla haaveidesi niin sinua harmittaa. Ymmärrettävää, mutta huomaatko miten itsekkään kuvan annat itsestäsi? Sinä haluat lisää lapsia, sinä haluat kihloihin ja jos näin ei tapahdu niin sehän on hirveä vääryys..entäpä myös miehesi aatokset ja haaveet, vai eikö niillä ole merkitystä kunhan sinun suuri tahtosi tapahtuisi suhteessanne?
Vähän lisää Me-henkeä suhteeseen niin eiköhän se siitä.
Sanoit että järki on päässä, mutta palaako se lamppu nyt varmasti täydellä teholla? Osaat nähdä kokonaiskuvan, etkä vain omia halujasi vaan otat myös toisen huomioon?
Onko sinusta muutenkaan järkevää haluta lisää lapsia, jos molemmat eivät ole täysin tämän ajatuksen takana? Jos suhteenne nykyisellään jo hyvä niin muuttaako se kihlautuminen sitä jotenkin olennaisesti, todella?
kait se on vaikeaa olla 'me' jos suhteessa on toiveineen yksin. Onko naisella asiat silloin hyvin jos miehellä on?
Aika moni nainen haluaa kuitenkin perinteisesti lapsia,perheen. Sitten haukutaan,että olet itsekäs jos tälläistä haluat kun mies ei halua. Tässä ei auta muu kuin vaihtaa miestä.