Meille ei ole
aikaa eikä paikkaa
Katseille ei tule
vastinetta varmaa
Tahollamme unelmoidaan
kemiastamme kuiskitaan tähdille
Väkisin kuljemme taas
sokeina työpäivän lävitse
Etkö sinäkin haluaisi
kävellä pitkin vankkaa siltaa
käsikkäin aamusumussa
vannoen ikuista rakkautta?
Etkö sinäkin haluaisi
päästä eroon epätietoisuudesta
mutta vaikka kuinka tasapainoittelisimme
silta sortuu
jo ennen kuin astuimme sen voiman lankuille..
Meille ei siis tule
aikaa aikä paikkaa
jatketaan katseita
kunnes viikate satomme korjaa
Uskallamme jonain päivänä
toteuttaa ajatuksiamme
tuoksusi edelleen mielessä
katson kuinka elämä
sen tuoma rikkaus ja tunne
sinä
olette ulottumattomissani
kaukana kylmän kuun väreissä
aikaa eikä paikkaa
Katseille ei tule
vastinetta varmaa
Tahollamme unelmoidaan
kemiastamme kuiskitaan tähdille
Väkisin kuljemme taas
sokeina työpäivän lävitse
Etkö sinäkin haluaisi
kävellä pitkin vankkaa siltaa
käsikkäin aamusumussa
vannoen ikuista rakkautta?
Etkö sinäkin haluaisi
päästä eroon epätietoisuudesta
mutta vaikka kuinka tasapainoittelisimme
silta sortuu
jo ennen kuin astuimme sen voiman lankuille..
Meille ei siis tule
aikaa aikä paikkaa
jatketaan katseita
kunnes viikate satomme korjaa
Uskallamme jonain päivänä
toteuttaa ajatuksiamme
tuoksusi edelleen mielessä
katson kuinka elämä
sen tuoma rikkaus ja tunne
sinä
olette ulottumattomissani
kaukana kylmän kuun väreissä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta jos olisi, sanoisin että järkätään se aika ja paikka. Sehän on meistä itsestämme kii..
Niin harvoin elämässä tulee vastaan katse, jossa heti ensivilkaisulta näkee jotain "omaa". Jotakin joka saa aikaan olon että jonkinlaista sielunkumppanuuta on olemassa... Mistä saisin rohkeuden järjestää tuon ajan ja paikan, joka kenties olisi jonkun suuremman alku? Tahollani olen liian ujo siihen. Kaipaan rohkaisua ja odottelen vinkkejä, mutta kun niitä saan en uskallakaan luottaa niihin.Tätä tää elämä ilmeisesti on, mahtava kipinöinti ja kemia jää kenties loppuelämäksi mieleen kalvamaan...
tosiaan sattuu niin että yksi katse riittää.
Ilman sanoja, pelkkä katse riittää.
Ja kun vuosien jälkeen kohtaa samat silmät,
niin sama kipinä löytyy edelleen ,molemmilta.
Sellaiset hetket jää mieleen.
Niin, se katse.. It's magic. Ei vaan saane koskaan selville, onko kaikki vain yksipuolista kuvitelmaa.
sen olevan molemminpuolista tuntemista.
Minulta on kerran kysytty: "Tunsitko"
Vastasin: "tunsin".
Ei muuta,vain kaksi sanaa.
Ja se oli meidän ainoa kohtaaminen.
Se katse lukitsee ja vie mennessään. Voisikin vain jäädä katselemaan, hiiren hiljaa. Ilman sanoja, vain me.
Huoh.
Ei ole aikaa eikä paikkaa. Meidän välillä on liian kynnys (siis mun ja hänen) joka on vaikea ylittää. Molemmat ovat vaivautuneita mutta samalla niin.. niin..
Niin. Katseenkestäviä :)
Kaveriasi siis aamusumuun rohkeasti kysy, jo kohta aurinko sinullekin hymyilee!