Onko teillä naisilla koskaan ollut sellaista tunnetta että olette olleet toisaalta kiinnostuneita jostain miehestä mutta sitten jokin asia ollut ristiriidassa tunteidenne kanssa, eli periaatteessa tykkäätte siitä miehestä mutta on kumminkin jokin joka sanoo ei? Miten te olette sitten selittäneet miehelle asian? Oletteko vaan sanoneet ettei kiinnosta ja olette peittäneet sen myönteisen tunteenne vai selitättekö pohjamutia myöten?
Joskus jotenkin luulen että eräällä naisella on jotain tunteita mua kohtaan, mutta ei näytä niitä eikä kerro kaikkea..vaan puheena ollut ne mun epäkohdat ja sanoo niihin vedoten ettei kiinnostaisi jne. Kuitenkin jokin vaan sanoo että vois ehkä ollakin kiinnostunu musta, jokin juttu. En tiedä mikä ja voin tietty aavistaa väärinkin mutta...kuitenkin kun ollaan aika tiivisti yhteydessä jne ja ollaan kavereita.
Toisaalta mulla on itelläni nyt samanlainen ristiriitainen tunne tuota kyseistä naista kohtaan, hän tuntuu periaatteessa mulle oikealta mutta on vaan yks juttu joka vähän tökkii vastaan. Voi olla että mä pääsen sen tökkivän asian yli mutta nyt vielä ainakin pää sekaisin näistä tunteista. Niin ja siitä mitä hän ajattelee musta. Siis mitä hän OIKEASTI ajattelee musta eli se mitä hän ei kerro.
Jeesikää vähän, kertokaa miten teillä noi jutut menee, oppisin siinä samalla vähän lisää naisen logiikkaakin ja ymmärtämään naista (koska mä haluan todella oppia ymmärtämään naista).
Joskus jotenkin luulen että eräällä naisella on jotain tunteita mua kohtaan, mutta ei näytä niitä eikä kerro kaikkea..vaan puheena ollut ne mun epäkohdat ja sanoo niihin vedoten ettei kiinnostaisi jne. Kuitenkin jokin vaan sanoo että vois ehkä ollakin kiinnostunu musta, jokin juttu. En tiedä mikä ja voin tietty aavistaa väärinkin mutta...kuitenkin kun ollaan aika tiivisti yhteydessä jne ja ollaan kavereita.
Toisaalta mulla on itelläni nyt samanlainen ristiriitainen tunne tuota kyseistä naista kohtaan, hän tuntuu periaatteessa mulle oikealta mutta on vaan yks juttu joka vähän tökkii vastaan. Voi olla että mä pääsen sen tökkivän asian yli mutta nyt vielä ainakin pää sekaisin näistä tunteista. Niin ja siitä mitä hän ajattelee musta. Siis mitä hän OIKEASTI ajattelee musta eli se mitä hän ei kerro.
Jeesikää vähän, kertokaa miten teillä noi jutut menee, oppisin siinä samalla vähän lisää naisen logiikkaakin ja ymmärtämään naista (koska mä haluan todella oppia ymmärtämään naista).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on ollut useita miehiä joista olen ollut kiinnostunut koska ovat vastuuntuntoisia ja sitoutumiseen kykeneviä. Tietenkin nämä tunteet on joutunut kätkemään koska kyseessä on olleet perheelliset ja perhettään kunnioittavat miehet. En ikipäivänä viestittäisi kiinnostusta varattuun mieheen koska olisi häpeällistä olla perheenhajoittaja tai edes siihen pyrkivä.
Ikävä kyllä ne harvat miehet jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita ovat olleet niitä joista en ole itse kiinnostunut. Ja pahin järkytys oli ystäväni mies joka ehdotti salasuhdetta kanssani! Niin alas ei voi vajota.
Onko moraalini liiankin tiukka, kenties, mutta selibaattia on jatkunut jo 12 vuotta. Haluan ensin ihmissuhteen, sitten vasta seksiä. Ei näytä enää 2000-luvulla onnistuvan.
Ei se mitään. Ei seksinpuute ole kuolemaksi, yhdenyönjutut sen sijaan voivat sitä olla(aids?).
Olen 20-vuotias nainen ja itselläni on aina ihastuessani käynyt niin, että yritän peitellä miehen epäkohtia ja mahdollisia vikoja. Eli ajattelen miestä mielessäni täydellisenä, enkä välitä huonoista puolista koska olen niin huumantunut miehestä :)
Jos itse toimisin tällä tavoin kuin tämä sinun "tyttösi", en olisi kiinnostunut sinusta tai sitten pelkäisin että saattaisin pilata ystävyyden ryhtymällä johonkin muuhun.
Toivottavasti tilanteenne selviää!
hyvät suhteet mun veljeen ja moniin muihin miespuolisiin ihmisiin. Kaikilla miespuolisilla ihmisillä ei ole niin hyviä kaveri- ja ystäväsuhteita naispuolisiin ihmisiin, ja tietenkin myös toisin päin. Tämä voi aiheuttaa ongelmia.
En halua loukata ystävääni, joka on sinkku ja mietiskelee vaihtoehtoja. Tiedän, miltä tuntuu, kun sydän on todella rikki ja on ihan yksin. Se tuntuu todella kurjalta. Silloin voi olla vaikea torjua toista. Silloin toinen voi kuvitella, että on ristiriitaisia tunteita tai ujoutta, kun todellisuudessa on ystävyyttä ja pelkoa siitä, että loukkaa toista, jos sanoo suoraan.
Kaikilla meillä on haaveita. Joskus, jos tykkää ihan liikaa, eikä mahiksia ole, voi olla parempi ottaa etäisyyttä, kunnes tunteet vähän laantuu ja ystävyys onnistuu pelkkänä ystävyytenä.
hienotunteinen ja liian kiltti sanomaan mutta useasti on ollut pakko.
Silti tuntuu pahalta loukata toista.
Olen kyllä monesti ollut ihmisen kanssa josta haluan eroon kun en halua loukata mikä on väärin.
Eli molemmat olemme siis vapaita, olemme kavereita ja vaikka olemme "vain" kavereita, pidämme todella tiiviisti yhteyttä silti. Joka on tietenkin hieno juttu!
Tuo nainen on siis sanonut myös ettei halua loukata mutta ei ole kiinnostunut ja on kertonut myös mistä kiikastaa. Mutta jokin selittämätön juttu antaa aiheen tälle kysymykselle, siis jokin sanoo että hänellä voisi ollakin ehkä jotain tunteita mutta ne ovat ristiriidassa noiden mun puutteideni kanssa (jotka onneksi ovat korjattavissa) ja siksi hän vain katsoo paremmaksi sanoa ettei olisi kiinnostunut ja ehkä myös siksi etten innostuisi liikaa. Tämä on kyllä vain mun "järkeilyäni".
sen asian että itsekin joudun piilottamaan omat tunteeni, lähinnä sen takia ettei se ahdistaisi häntä.
kertonut jo. Ei ne pelkät sanat merkkaa vaan koko käytös.
Keskity mielummin naisen miellyttämiseen tai ilahduttamiseen, mikäli haluat että hänen tunteet lämpenisivät sinua kohtaan. Jos mukava käytöksesi ei lämmitä naista, ei asiaa voi muuttaa kuin aika ja joskus ei sekään.
Onko hyvät naiset mahdollista että jos vaikka mies, joka siis olisi naisen kanssa vielä kaverina vain, on aiemmin ollut sellainen ettei hän täyttäisi niitä naisen odotuksia esim. ulkoisesti tai muuten, mutta mies muuttuu pikkuhiljaa parempaan suuntaan kohti sitä mitä nainen haluaisi ja nainen huomaa sen positiivisen muutoksen ja hänellä heräisikin enemmän kuin kaverillisia tunteita tätä miestä kohtaan? Eli onko tuollainen mahdollista? Vai onko niin että se mikä kerran tuomittu kaveruudeksi pysyy myös kaveruutena loppuelämän?
Yleisesti ottaen se mikä on kerran tuomittu kaveruudeksi pysyy kaveruutena. Naiset ova yleisesti aika romanttisia ja näkevät enneminkin huonojen puolien läpi jos siinä miehessä silti on "se joku". "Se joku" on aika vaikeeta sanoa mitä se on, kai se on vaan se tunne että toisen kanssa haluaa olla vaikka kaikki ei ole täydellistä. Se että vain viihtyy toisen seurassa vaikka ei tekisi mitään erikoista, jase että nekee mahdollisuuden kasvaa yhdessä. Se on tunne joka joko on tai sitten ei ole. Tietenkin on poikkeuksia. Luulen kuitenkin että se että yhtäkkiä tulisi "se joku" fiilis jonkun kaverin kanssa vaati usein että jompikumpi tai molemmat ovat ehtineet kasvaa ihmisenä ja näkisi siten uusia ulottuvuuksia siinä toisessa. Minulla itselläni on tällä hetkellä sydänsuruja. Mies josta olin kiinostunut (joka on myös työkaverini) ja jonka kanssa minulla oli ollut säätöä sanoi että olen ainoa ihminen jonka hän tunntee tällä hetkellä jota kohtaan hänellä on ristiriitaisia tunteita. Ei ole kiinostunut mutta josku taas ehkä oisi. Huomasin nää hänen moodit tosi hyvin ja se oli oikeasti erittäin raskasta että joskus joku silittää sun päätä koko yön ja josku taas ei puhuessaan edes vaivaannu katsomaan silmiin. Joten kysyin sitten ihan suoraan ettei taida enään olla kiinostunut ja sitten sain ton vastauksen, että on ristiriitaisia tunteita.... Noo ehkä hän halusi sillä selittää käyttäytymistään, perus pilluhaukka. En aio jäädä odottamaan josko hän osaisi päättää mitä tahtoo. Minun on mentevä eteenpäin, on vaan mentävä koska jos jään jumittumaan en ainakaan kasva ihmisenä. Tää on mun logikka :)