Niin, olen tehnyt päätöksen jo vuosi sitten. Silloin päätin, et joko tänä keväänä tai ens syksynä. Nyt on varma, et lähtö on ens syksynä. Mutta
1. Laitanko eropaperit vireille ens viikolla ja asun harkinta-ajan kotona mieheni talossa ja sit syksyllä lähtö ja lopullinen ero V A I
2. yritänkö jaksaa syksyyn ja sit muutan omaan kämppään ja siitä sit aletaan laskemaan sitä harkinta-aikaa???
Itse olen ajatellut, et jos paperit tulis nyt, niin miehellänikin olisi aikaa valmistautua eroon.
1. Laitanko eropaperit vireille ens viikolla ja asun harkinta-ajan kotona mieheni talossa ja sit syksyllä lähtö ja lopullinen ero V A I
2. yritänkö jaksaa syksyyn ja sit muutan omaan kämppään ja siitä sit aletaan laskemaan sitä harkinta-aikaa???
Itse olen ajatellut, et jos paperit tulis nyt, niin miehellänikin olisi aikaa valmistautua eroon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aivan niinkuin minäkin eli ensimmäinen vaihtoehto on se minkä minä tekisin.
Minäkin jutustelin noista papereista kuin mainospostista. Nyt on paperit lähetetty ja asia akuutti. Ja homma jysähti kuin ydinpommi. Eipä tunnu enää parhaalta idealta, ainakaan ensimmäisenä ratkaisuna asiaan. Nyt harmittaa, miksen pyytelystä huolimatta mennyt ainakin kokeilemaan perheneuvoloita ym. Nyt jälkikäteen hirvittävä syyllisyys tuosta asiasta. Ongelmista on tiedetty, mutta ei ole haluttu/osattu niitä ratkaista. Kokeilkaa noita auttajia. Ei se helpolta tunnu lähteä, tiedetään. Onhan hyvä avioliitto/parisuhde melkoisesti parempi kuin aivan kauhea ero.
jo monta vuotta sitten käydä neuvojan luona, mut nyt tuntuu, ettei sil enää oon merkitystä. Vaikka tää arki sujuiskin ihan hyvin näiden neuvojien luona käynnin jälkeen, ni mun puolelta tunteet on jo jäätyneet. (ei seksiä, ei läheisyyttä, ei yhtään mitään)Mä oon reilun vuoden tätä harkinnu ja nyt on aika toteuttaa tää juttu. Joo syyllisyyden tunne on tosi kova, jo nyt. Jos juttelen jonkun miehen kanssa, ihan vaikka vaan työkaverin, ja vaik ei oltais ku kavereita eikä puhuttais ku tavallisia juttua, niin tuntuu kuin huoraisin ja pettäisin miestäni. Viiminen vuos on ollu tosi raskas ja seuraava vuos on vielä raskaampi. Mä vuos sitten varoitin miestäni, et otan eron siitä ja kerroin juurta jaksain missä on menny pieleen, niin mitenkään en ole arjessa huomannut sitä , et hän oikeasti haluais , että mä jäisin tähän. Aikaisemmin hän vielä vähän ees luotti muhun, mut nyt hän ei tunnu luottavan yhtään. Olen tullut siihen tulokseen, et miehen mielestä ongelmat on ratkastu, ku mies saa orgasmin. Nainen saattaa kans nauttia seksistä, mut ongelmat ei poistu orgasmiin, vaan seuraavana aamuna arki on taas edessä. Voin olla väärässä tän asian suhteen, mut meillä tää on tainnu aina mennä näin.
mietin samaa, mutta niinpäin, että laitanko eropaperit toukokuussa ja asutaan vielä yhdessä kunnes saadaan sovituksi lasten huoltajuus- ja asumisasiat. Vai laitanko eropaperit toukokuussa ja muutan sen jälkeen muualle kunnes saadaan sovituksi lasten huoltajuus- ja asumisasiat... Päädyin ehdottomasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En kestä asua yhdessä ainakaan lopullisen eroilmoitukseni jälkeen. Nytkin se ottaa lujille. Kun mittani on täynnä, se on täynnä.
asiaa velkojen takia. Tartteeko harkintaaikana muualla asuvan maksaa puolet lainojen lyhennyksistä, vaikka omaisuutta olis taloon jäävällä enemmän ku siitä lähtevällä. Mut tän asian ratkasen ens viikolla, ku käyn lakimiehen juttusilla. Ja sit päätän et miten tän eron hoidan. Mut joka tapauksessa lähtö on edessä. Sen oon päättänyt. Kaikesta huolimatta, yritetään jaksaa lasten takia!