Miksi kummassa moni nainen oikein tarkoituksella ymmärtää asiat väärin ja alkaa sitten kiukuttelemaan?
Pari viimeisintä heilaani ollut juuri tuollaisia. On tullut loppu nopeasti niille seurusteluille.
Kaverit on sanonu tuon olevan normaalia ja sen kanssa pitää vain elää. Itse pidän noita naisia lähinnä mielenterveyspotilaina. Ehtaa yh-ainesta.
Pari viimeisintä heilaani ollut juuri tuollaisia. On tullut loppu nopeasti niille seurusteluille.
Kaverit on sanonu tuon olevan normaalia ja sen kanssa pitää vain elää. Itse pidän noita naisia lähinnä mielenterveyspotilaina. Ehtaa yh-ainesta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tahallaan väärin ymmärtämistä. Sinun on etsittävä vikaa myös itsestäsi ja ilmaistava itsesi selvemmin ja jollain toisella tavalla. Annat vääriä signaaleja joista naisesi suuttuvat ja kiukuttelevat kun eivät ymmärrä miksi sanot niin ja näin. Teillä on kommunikaatio-ongelmia. Jos se kerran näyttää olevan yleistäkin kohdallasi niin kyllä olisi syytä tutkiskella itseäänkin.
Emäntä: "Kulta! Näytänkö minä lihavalle näissä housuissa?"
(Juu kyllä näyttää.)
Isäntä: "Kyllä"
---> ***Itkupotkuraivari!***
Asian voi ilmaista vähän hienotunteisimminkin. Ihan vaan perhesovun kannalta. Ja sitä rakkauttahan kai on vaalittava suhteessa, taitaa sulla olla vähän väärä tapa :)
Emäntä: "Kulta! Näytänkö minä lihavalle näissä housuissa?"
(Juu kyllä näyttää.)
Isäntä: "Et, näytät oikein hyvältä niissä"
Emäntä: "Ei kun sano ihan suoraan."
Isäntä: "Minähän sanoin, olet ihan hyvännäköinen niissä"
Emäntä: "Valehtelet, miksi et voi sanoa totuutta?"
Isäntä: "No okei, olet lihava noissa."
---> ***Itkupotkuraivari!***
-----
Tarinoiden opetus:
Either way, it's bad to say anything.
Miten naiselle voi sanoa totuuden loukkaamatta häntä? Tuskin kukaan normaalijärkinen ja -tunteinen mies haluaa loukata vaimoaan/tyttöystäväänsä. Ainakaan tarkoituksella. Minä en ainakaan halua loukata.
Mutta jos se totuus pitäisi sanoa niin kertokaa naiset mikä olisi diplomaattinen tapa tehdä se, naista loukkaamatta?
mutta niin ettei toinen loukkaannu siitä. En oikein itsekään tiedä aina miten se tehdään, mutta minun ex oli täydellinen diplomaatti siinä asiassa. Hän ilmaisi asiat useimmiten niin hienostuneesti ettei siitä loukkaantunut, mutta ymmärsi kuitenkin mitä tarkoitti ja tykkäsi. Olisi ehkä tuossa tilanteessa (ei tapahtunut koskaan koska olen hyvin hoikka) sanonut että sinun naiselliset muotosi tulevat ehkä liian selvästi esille, tai jotain vastaavaa.
Taas nähdään se, että yh-äidit ovat jotain viallisia olentoja. Valitettavasti jästipää, usein yh-taustalla on ex-mies joka kuuluu noihin sinun kategorioimisiin älyvapaisiin. Yh:t ovat enemmän selviytyjiä kuin raukkoja. Syö hiekkaa!!
Jep.
Naisille on tärkeää puhua tunteistaan ja samalla peräänkuulutetaan samaa tapaa miehen osalta.
No, no tietenkin asioista on hyvä keskustella, mutta jos niistä ei oteta opiksi, niin mitä virkaa niillä jatkuvilla keskusteluilla on!
Itse oon törmänny tähän asiaan ja kun olen sit avautunut je kertonut vilpittömästi tunteistani, niin kuinkas on käynytkään.....pari päivää kun nainen sulattelee asoita mielessään, niin lopulta kaikki sanomani asiat kääntyvätkin yllättäin itseäni vastaan!!
Eli ei ole oikeaa tapaa esittää asioita naisille, koska jokatapauksessa joudut olemaan se "huonompi" osapuoli, joka tekee / sanoo aina väärin.
Ja tämä koettu useammassa suhteessa kuin vain yhdessä.
Katso sinne peiliin. Jos tuollainen kokemus toistuu useinkin ja eri ihmisten kanssa peilistä se vika löytyy.
Ei tarvita edes suhdetta tuon asian toteamiseen. Eikä välttämättä edes naista. Jopa eräästä ex. kaveristani on löytynyt tuo ominaisuus.
Ensinnäkin mitä tulee asioista keskusteluun. Se on koettu jo moneen kertaan sekä tämän "kaverin" että sen kihlan kohdalla. Sanoit ihan mitä tahansa ja kuinka moneen kertaan tahansa, mikään ei mene perille eikä tilanne edisty mihinkään. Oikein hävettää kuinka monta kertaa olen hakannut päätäni seinään. Turhaan. Varsinkin kun vaivan palkkana on haukut siitä miten hankala ihminen olen. Suuri helpotus on se että nuo kommunikaatio-ongelmat ovat vain muutaman ihmisen kanssa.
Ja mikäli joku haluaa viisastella sillä että ilmaisussani olisi jotain vikaa, niin voin ilman ylimielisyyttä todeta että vika on kyllä täysin vastapuolessa jos minun kanssa ei pärjää. Toki itsekin teen virheitä ja ilmaisuni ei ihan aina ole täydellistä, mutta olen erittäin voimakkaasti vahvistava peili vastapuolen keskustelutaidoista. Mikäli vastapuolella on aidosti halua tulla kanssani toimeen, niin pystyn kyllä joustamaan hyvinkin paljon ja myöntämään omat virheeni. Asenne on tärkeintä, ja sitä ei kyllä miulle voi näytellä. Ei ainakaan kovin pitkään. Mutta mikäli itselle tulee yhtään se tunne että vastapuoli yrittää "kohottaa itseään minun yläpuolelle" tai laukoa kaikki syyt minun niskaan, niin silloin osaan kyllä olla maailman v****moisin ihminen.
En yllättyisi. :)
No minkä takia tylsistynyt lapsi alkaa kiukutella? Tietenkin siksi, että kaipaa huomiota ja jos ei saa positiivista huomiota niin hän ottaa ennemmin vaikka negatiivista sellaista kuin tukehtuu ahdistavaan huomioimattomuuteen...