Kaipaisin toisten samassa tilanteessa olevien mielipiteitä seuraavasta. Olen todella kiitollinen kaikista kommenteista! =)
Olimme eilen työporukan kanssa kaupungilla iltaa viettämässä. Ihastukseni kohde oli niin komea uudessa hiustyylissään... välillämme on niin selvää kemiaa, mutta silti kumpikaan ei syystä tai toisesta ole tehnyt aloitetta. Itse olen melko ujo, joten olisin toivonut miehen tekevän aloitteen.
Vein miehen yöllä kotiin, ja autossa aloimme sitten juttelemaan ihmissuhteista. Mies on naimisissa, mutta olemme aiemminkin jutelleet asioista, ja olen saanut kuvan, että hän on ns. tyytynyt nykyiseen kumppaniinsa. Autossa mies alkoikin yhtäkkiä puhumaan siitä, miten ihmiset usein luovuttavat liian nopeasti, ja siitä, että uuteen ihmiseen tutustuminen on pitkä prosessi, joka ei välttämättä olekaan yhtään sen onnistuneempi kun nykyinen suhde.
Jotenkin tuntuu siltä, kun mies olisi jollain tapaa yrittänyt viestiä sitä, että hän perääntyy tästä meidän "jutusta". Itse sitten vain totesin, että onhan tuo osin totta, mutta tunteitaan pitää kyllä seurata. Mies sitten punastui ja meni ihan hiljaiseksi. Toivotimme toisillemme mukavaa pääsiäistä ja mies sanoi että nähdään taas tiistaina töissä.
Mitä mieltä te olette? Onko peli menetetty? En millään haluaisi luopua tästä ihastuksestani, sillä päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että hän on elämäni mies.....
Olimme eilen työporukan kanssa kaupungilla iltaa viettämässä. Ihastukseni kohde oli niin komea uudessa hiustyylissään... välillämme on niin selvää kemiaa, mutta silti kumpikaan ei syystä tai toisesta ole tehnyt aloitetta. Itse olen melko ujo, joten olisin toivonut miehen tekevän aloitteen.
Vein miehen yöllä kotiin, ja autossa aloimme sitten juttelemaan ihmissuhteista. Mies on naimisissa, mutta olemme aiemminkin jutelleet asioista, ja olen saanut kuvan, että hän on ns. tyytynyt nykyiseen kumppaniinsa. Autossa mies alkoikin yhtäkkiä puhumaan siitä, miten ihmiset usein luovuttavat liian nopeasti, ja siitä, että uuteen ihmiseen tutustuminen on pitkä prosessi, joka ei välttämättä olekaan yhtään sen onnistuneempi kun nykyinen suhde.
Jotenkin tuntuu siltä, kun mies olisi jollain tapaa yrittänyt viestiä sitä, että hän perääntyy tästä meidän "jutusta". Itse sitten vain totesin, että onhan tuo osin totta, mutta tunteitaan pitää kyllä seurata. Mies sitten punastui ja meni ihan hiljaiseksi. Toivotimme toisillemme mukavaa pääsiäistä ja mies sanoi että nähdään taas tiistaina töissä.
Mitä mieltä te olette? Onko peli menetetty? En millään haluaisi luopua tästä ihastuksestani, sillä päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että hän on elämäni mies.....
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jospa mies tarkoittikin sitä, ettet sinä luovuttaisi hänestä niin nopeasti, koska uuteen ihmiseen tutustuminen on pitkä prosessi. Tosin kyse voi olla siitä peräytymisestäkin, kukapa tietäis.
Punastuminen on mielestäni varma merkki sinun hyväksesi.
Tuhoa taas yksi hyvä ihmissuhde omalla ahneudellasi. Kuka tahansa muu moraalin omaava unohtaisi koko jutun jo siinä vaiheessa, kun saa tietää toisen olevan VARATTU. Mut eei, jotku ne näymmä syttyy siitä ku saa viedä toisten äijiä.
sitten haluavat tukahduttaa toiset olemalla niin h-vetin paljon parempi kuin muut!
Kaikkitietävänä luulisi sinunkin ymmärtävän, että toiseen ihmiseen ei voi lyödä leimaa "varattu"! Koko termi on sieltä ja syvältä - ihminen joko haluaa sitoutua toiseen tai sitten ei. Toisen puolesta et voi asiaa päättää. Jos joku haluaa "tuhota" suhteensa, niin onko se tämän ihastuneen syy??? Jos vanhassa suhteessa on kaikki kunnossa, ei ihastuneelle todellakaan tule oloa, että tunne voisi olla molemminpuolinen. Keneltäkään ei voi "viedä" äijää tai muijaa! Kyllä se toinen on yhtä paljon mukana, jos lähtee asiaan mukaan!
Itse olen onnellisesti naimisissa - mutten suinkaan kuuro ja sokea ympäröivälle maailmalle. Ei tunteita voi annostella kuin särkylääkettä, itselle sopivasti!
Ei toiseen tosiaan ole kellään lupa lyödä "varattu" leimaa vaikka kahleet kimaltaisi sormissa. Itse jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja voikos sellainen edes olla mahdollista että ihmisellä olisi samaan aikaan tunteita kahta ihmistä kohtaan. Enpä usko! Jos kemiat kolahtaa niin kiinni vaan vaikka toinen osapuoli olisikin ns. varattu. Kerranhan täällä vaan eletään.
Katotaanpa puhutko enää samanlaiseen pettämisen hyväksyvään sävyyn, kun se paska nassahtaa omaan niskaan!
Petetyksi tullutkin voi puhua tuohon sävyyn. Ei se siitä kiroilusta ja toisten haukkumisesta muuksi muutu. Pakko vaan hyväksyä tosiasiat - toista ihmistä ei voi omistaa.
ettei punastuminen ole merkki välttämättä yhtään mistään !
omalle kohdallesi ja joku hävytön hempukka vokottelis samalla tavalla sun aviomiestäs jonka kanssa olette hyvässä suhteessa?
"Mitä mieltä te olette? Onko peli menetetty? En millään haluaisi luopua tästä ihastuksestani, sillä päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että hän on elämäni mies....."
Joo, harmi vaan että hän on jo JONKUN MUUN MIES. Käsitätkö edes kiimoissasi mikä moraaliton lutka olet, kun yrität viedä toisen miestä? "Tunteitaan pitää seurata" just joo. Samat hetkelliset kiihkon tuntemukset kai ne onkin syynä valtaosaan avioeroista ja muuhun pettämisen surkeuteen.
Oma neuvoni, unohda koko homma ja palaa sitten astialle jos mies sattuu vapautumaan sinkkumarkkinoille. Ellei hän sitten ole valmis jättämään vaimoaan takiasi, mitä vahvasti epäilen.
aina löytyy joku, jonka pitää brutaalein kielenkääntein tahrata ja aliarvioida toisen tunteita! Mikä sinä olet nimittelemään toista hävyttömäksi hempukaksi? Mistä sinä tiedät toisen suhteen onnellisuuden? Mistä sinä tiedät toisen tunteiden oikean laadun? Aina kun ei ole kysymys siitä, että toisen kanssa haluaa vaakatasoon sillä siunaamalla!
Niinpä: tiedetään, miten asiat PITÄISI tehdä. Sama kuin alkaisit ajaa autoa pelkästään teoriatunneilla käytyäsi. Herätys! Elämä on muutakin kuin "jaloja" ajatuksia. Joskus kohtaat toisen ihmisen, joka herättää sinussa tunteita, joita et uskonut voivasi tuntea. Ei katso ikää, sukupuolta, siviilisäätyä, ihonväriä. Rakkaudeksi sitä meilläpäin kutsutaan. Eikä sitä sovi aliarvioida.
Aivan. Toisen tunteiden aliarvioija on usein ihminen ilman omia tunteita. Ei mitään onnellisia liittoja koskaan rikota, rakkauteen tarvitaan aina kaksi. Monet roikkuvat kauankin onnettomassa suhteessa odottaen sitä oikeaa rakkautta. Sitä sanotaan tavaksi. Valitettavasti ei aina ole rohkeutta lähteä irti siitä tavasta ennen kuin jokin suurempi voima herättelee..
ns nostaa kissaa pöydälle..? Selvittää, millä mielellä sinä olet? Saman asian voi ilmaista niin monella tavalla... Olisihan hän tietenkin halutessaan voinut vihjailla, ettei omassa parisuhteessa ole kaikki ok tms... Kokeillakseen sinun reaktioitasi. Mutta koki ehkä tuon omaksumansa tavan turvallisemmaksi.
Voihan tosiaan olla niinkin, että hän tahtoi lyödä jäitä hattuun... Mutta se lopun punastuminen ja vaikeneminen kertoisi minusta jotain muuta...
Lohduttaako yhtään, että olen parisen vuotta yrittänyt päästä erään hurmaavan miehen "pään sisälle"..?! Aivan ihana ihminen ja upea mies - ja hänkin on sen myöntänyt, että meidän välillä on jotain poikkeuksellista. Mutta mutta... Aika näyttää, mihin tämä tästä kehittyy...
Kyllä noita miehiä on vaikea ymmärtää...tiedä häntä.. olisikohan hyvä idea jatkaa keskustelua hänen kanssaan vaikka meilitse? Voisin neutraalisti sanoa, että jäin miettimään keskusteluamme, ja esittää sitten oman mielipiteeni?
vaihtoehdolta tuo meili. Siinä voisit tosiaan sanoa asiasi sopivan neutraalisti, ja katsoa, mitä hän vastaa...
"Nimimerkki Kokemusta On" - on tässä nimittäin eräskin meili poikineen tullut kirjoitettua ja vastaanotettua parin vuoden aikana... :-)
meiliä. Tätä kissa-hiiri leikkiä on jatkunut nyt vuoden verran, ja itse olen jo niin ihastunut häneen, että haluaisin tosiaankin tietää missä mennään. En kyllä tosin ymmärrä miten olisin voinut "ymmärtää väärin" kaiken tänä aikana meidän välillä tapahtuneen. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mutta monet, melko syvät keskustelut ollaan käyty. Ja ne katseet...sanoinkuvaamattomia. =)
oikeat sanat löytyvät ja asia selkeytyy!
Istuskelen tässä koneella ajatuksissani hymyillen sille erityiselle miehelle töissä. Meilläkään ei ole mitään tanssimista ja halaamista fyysisempää tapahtunut - vaikka toisen lähellä onkin älyttömän olla, se on todettu yhdessä. Toinen on vaan jotenkin niin Erityinen, että tiedän varmasti, ettei kukaan muu saa tällaisia tunteita heräämään. Kävi, miten kävi, hänet muistan vielä kiikkustuolissakin! :-))
en ikinä unohda häntä...kävi miten kävi.
Käyköön hyvin - mitä se sitten tarkoittaakin! :-)
Täällä päässä on muuten "merkkipäivä" juuri käsillä: pari vuotta sitten pääsiäisenä huoltsikan ovella vaihdettu katse tän aiheutti lopullisesti! :-))
ja onnea "merkkipäivän" johdosta! =)
pystyssä!:)
Viestin aloittaja tuskin kaipaa teidän moralisoijien neuvoa, joten ihan turha yrittää lannistaa. Tunteilleen ei kukaan voi mitään. Ja totuushan on, että ihmissuhteita syntyy ja kaatuu päivittäin. Ei se avioliitto ole mikään lopullinen kahle.
Kuhan tollasta kuhertelua ei pyöritellä raukkamaisesti yhden osapuolen selän takana piilossa.
tuskin se mies oikeesti haluu erota vaimostaan.
miksi hän sen tekisi??
ajattele jos olisit sen vaimon housuissa?
kuuntele ku oman kiimansa ääntä, turha näille on järkeä puhua.
Ehkä sitten tajuavat mistä puhutaan, kun se ihQ mies joka jätti akkansa heidän takiaan, jättääkin taas heidät jonkun uuden muijan takia. Naisen logiikka ei riitä ajattelemaan asioita yhtä pykälää pidemmälle. Juuri sen takia naiset mm. ihastuu renttuihin ja itkee sitten jälkeenpäin kun sellaseen renttuun piti retkahtaa.
Sormella on helppo osoitella, tsot,tsot niinpä niin. Lienet miehen logiikan kulmakruunun kivi... Ehkä säkin joskus jotain tajuat, tai olet vaan yksinkertaisesti jäänyt paitsi, mutta jakelet törppöyksissäsi "viisaita" kommenttejasi.
Mene istuskelemaan vaikka kauppakeskuksen penkille, näät vähän oikeata elämää;)