Oon vaan tässä asioita pohtinu nyt eron jälkeen,kun oma mieheni oli kaikkea muutakun ihannemies.Ulkoisesti oli kyllä sitä,treenas ahkerasti,oli pattia,oli pitkä ja ruskeaverinen,naisten haluttu,mutta mikä luonne! Kamalaa todeta näin jälkikäteen kuinka kauan vaan alistuin kaikkeen kohteluun...Viikonloput se hyppäs kavereiden kanssa ryyppäämäs ja mä en tienny mis ja millon palaa.3 lasta hoidin sit yksin ja sydän itkien vietin yksinäisiä viikonloppuja osittain peläten ja valvoen.Ja sentään itekin oon vasta 28v!
Yksin tein kaikki kotityöt ja rahaa paloi miehen omiin menoihin ja mä koitin pienellä rahalla elättää perhettä yksin...No isosti oon nyt huokassu kun se kaikki on takana ja sain vihdoin sanottua etten jaksa enää yhtään.Ajoin siis mieheni pois,mutta oli hänkin jo siihen valmis,kun niin kauheesti veti oma elämä ja vapaus.Ei koskaan ollukaa valmis isäksi.
Nyt on sitten mulla itsetunto huipussaan,pärjään tosi hyvin lasten kaa ja paras mielialanhoitaja on kuntosali,joka on aina ollu mun intohimo.Kun siel vielä lasten hoito,niin mikäs estää menemästä...=) Ei mikään ja se on sitten 4-5kertaa viikossa kuvioissa.Mutta mutta...kaikki on muuten niin hyvin mutta jotenkin se suunnaton kaipuu omaan rakkaaseen on vaan ja voimistuu.Entistä en tosiaan takas ottas,mutta missä ihmeessä sellasia miehiä on jotka ei hyväkskäytä naista vaan olis se kumppani?Vakavempaan en pysty vielä pitkiin aikoihin,mutta sitä jotain kaipaa kokoajan...Ikuinen unelma on pitkä ja tumma itseään arvostava mies,joka pitää huolta itsestään,niin sisäisesti kun ulkoisestikin ja jonka itsetunto näkyy päällepäinkin.Leuhkat on asia erikseen,ei ihan niin hyvin tarvi itseään nostaa,että valikoi ystävät ym.
Mullakin ottajia olis,mutta ei vaan yksikään ole iskenyt niin paljon että kiinnostas yhtään kaveruutta enempää...ja kun viel en haluais et lapseni saa tietää mitään,koska parasta on ettei exäni saa mun jutuista tietää mitään(sen verran oli mustasukkasuutta)...mutta turha on varmaan toivo sellasta löytää...joka viel hyväksys ettei sitoutumista oo luvassa,muutakun salassa...
No eipä auta kun vaan haaveilla ja jatkaa elämää onnellisena,vaikkakin yksin lasten kans...:)
Yksin tein kaikki kotityöt ja rahaa paloi miehen omiin menoihin ja mä koitin pienellä rahalla elättää perhettä yksin...No isosti oon nyt huokassu kun se kaikki on takana ja sain vihdoin sanottua etten jaksa enää yhtään.Ajoin siis mieheni pois,mutta oli hänkin jo siihen valmis,kun niin kauheesti veti oma elämä ja vapaus.Ei koskaan ollukaa valmis isäksi.
Nyt on sitten mulla itsetunto huipussaan,pärjään tosi hyvin lasten kaa ja paras mielialanhoitaja on kuntosali,joka on aina ollu mun intohimo.Kun siel vielä lasten hoito,niin mikäs estää menemästä...=) Ei mikään ja se on sitten 4-5kertaa viikossa kuvioissa.Mutta mutta...kaikki on muuten niin hyvin mutta jotenkin se suunnaton kaipuu omaan rakkaaseen on vaan ja voimistuu.Entistä en tosiaan takas ottas,mutta missä ihmeessä sellasia miehiä on jotka ei hyväkskäytä naista vaan olis se kumppani?Vakavempaan en pysty vielä pitkiin aikoihin,mutta sitä jotain kaipaa kokoajan...Ikuinen unelma on pitkä ja tumma itseään arvostava mies,joka pitää huolta itsestään,niin sisäisesti kun ulkoisestikin ja jonka itsetunto näkyy päällepäinkin.Leuhkat on asia erikseen,ei ihan niin hyvin tarvi itseään nostaa,että valikoi ystävät ym.
Mullakin ottajia olis,mutta ei vaan yksikään ole iskenyt niin paljon että kiinnostas yhtään kaveruutta enempää...ja kun viel en haluais et lapseni saa tietää mitään,koska parasta on ettei exäni saa mun jutuista tietää mitään(sen verran oli mustasukkasuutta)...mutta turha on varmaan toivo sellasta löytää...joka viel hyväksys ettei sitoutumista oo luvassa,muutakun salassa...
No eipä auta kun vaan haaveilla ja jatkaa elämää onnellisena,vaikkakin yksin lasten kans...:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.