Katoaako seksikkyys

Haluaisin kysyä miehiltä katoaako tyttöystävän tai vaimon seksikyys siinä kohtaa kun kotityöt aletaan jakaa puoliksi? Eli kun arki astuu kuvioihin ja muutetaan kimppaan?

Kysyn tätä koska nykyinen miesystäväni muuttui rakastajana heti kun kantoi tavaransa meille ja aloimme hoitamaan taloutta yhteisesti.
Seksi oli ihanaa niin kauan kun hän asui omassa kämpässään ja kävi meillä vain "kylässä".
Vaikka hän kävi usein en odottanut häneltä osallistumista mihinkään vaan passasin kaiken eteen. Hän myös itse teki minulle samaa kun kävin hänen luonaan kylässä.

Nyt tuntuu siltä että jouduin luopumaan omasta seksikkydestäni ja hyvästä seksikstä kun taloutemme muuttui yhteiseksi.

Minä näen edelleen hänet haluttavana jopa enemmän kuin aikaisemmin mutta hän ei selvästikkään näe minua enään samoin kuin ennen?

Hän itse halusi tulla asumaan luokseni ja läheisyyden tunne minun puoleltani syveni entisestään mutta olen surullinen kun jouduin luopumaan hyvästä rakastajastani kun minusta tuli arkinen avoaimo.

Arki siis on suhteen pahin vihollinen? Onko näin miehet?
111315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

En ole mies, mutta ei pidä paikkansa!!! Annoitko todella hänen passata sinua, kun olit hänen luonaan kylässä? Jos ajattelen miesystäviäni, joita olen elämässäni tapaillut, niin aina minä olen osallistunut miehen kodin hoitoon, jos olen mennyt kylään...on tullut pestyä kaakeliseinää ja lattioita, pestyä pyykkiä ja tiskattua, haettua ruokaa tai muuta tarvittavaa lapsille, järjesteltyä kaappeja jne jne...ja kaiken olen aina tehnyt oma-aloitteisesti (kysyen luvan tietysti...paitsi tuo kaakeliseinän pesu...siihen en aikoinani kysynyt lupaa kun oli niin likainen :)). Mutta ei nuo puuhat seksikkyyttäni miesystävieni mielessä lainkaan vähentäneet! Kun tavataan, hoidetaan myös kauppareissut ja ruoanlaitto yhdessä...ei kai sitä toisen kämpille mennä vain löhöilemään ja olemaan prinsessaa tai prinssiä!!

Äänestä
  • Jokaisen pitäisi parisuhteessa saada olla joskus se prinsessa tai prinssi!
    Minusta kerrassaan hienoa jos vuorotellen sitä tehdään.
    Nyt ongelmana onkin yhteinen talous jota pitäisi hoidella yhdessä.
    Edellinen järjestely oli parempi mutta kaiketi kalliimpi ja monelle pariskunnalle mahdoton ajatus.
    Pitää kahta kämppää ja hoivata vuorotellen toisiaan.

    Äänestä

  • jos kumpikin passaa vuorollaan kirjoitti:

    Jokaisen pitäisi parisuhteessa saada olla joskus se prinsessa tai prinssi!
    Minusta kerrassaan hienoa jos vuorotellen sitä tehdään.
    Nyt ongelmana onkin yhteinen talous jota pitäisi hoidella yhdessä.
    Edellinen järjestely oli parempi mutta kaiketi kalliimpi ja monelle pariskunnalle mahdoton ajatus.
    Pitää kahta kämppää ja hoivata vuorotellen toisiaan.

    Onko sinun mielestä parempi parisuhde sellainen, jossa eletään eri asunnoissa, eikä koskaan oikeastaan jaeta arkea?? Minä olen koko elämäni elänyt ilmeisessä harhakuvitelmassa, että hyvä parisuhde on sellainen, jossa jaetaan ilot ja surut, arki ja juhla, sanalla sanoen koko elämä.

    Äänestä

  • minulla kirjoitti:

    Onko sinun mielestä parempi parisuhde sellainen, jossa eletään eri asunnoissa, eikä koskaan oikeastaan jaeta arkea?? Minä olen koko elämäni elänyt ilmeisessä harhakuvitelmassa, että hyvä parisuhde on sellainen, jossa jaetaan ilot ja surut, arki ja juhla, sanalla sanoen koko elämä.

    Näinhän sitä ajattelisi kun joku on sen niin sanonut olevan mutta onko se kuitenkaan paras vaihtoehto? Jos arki kuitenkin on se suhteen pahin vihollinen?
    Ja taitaahan se olla kun on niin paljon esimerkkejä siitä kuinka suhteesta arjessa katoaa kipinä ja intohimot? Karrikoituina hieman mutta erot pitkälti johtuvat juuri siitä että arjensietokyky on selkeästi hukassa.
    Ex mieheni on hyvä esimerkki ihmisestä joka pakeni lapsiperheen arkea etäsuhteeseen ihmisen kanssa jonka kanssa ei yhteistä arkeäa tarvitse jakaa.
    Eikä niitä epämiellyttäviä arkisia asioita kuten laskuja,lapsenhoitovuoroja, siivousvuoroja ja tiskejä ym.
    Heillä kuulemani mukaan pyyhkii erittäin hyvin ja ovat eläneet tälläistä suhdetta jo yli viisi vuotta.
    Kuinka moni "avoliitto" kaatuu tänä päivänä ennen viittä vuotta yhteistä asumista?

    Äänestä

  • paremmin? kirjoitti:

    Näinhän sitä ajattelisi kun joku on sen niin sanonut olevan mutta onko se kuitenkaan paras vaihtoehto? Jos arki kuitenkin on se suhteen pahin vihollinen?
    Ja taitaahan se olla kun on niin paljon esimerkkejä siitä kuinka suhteesta arjessa katoaa kipinä ja intohimot? Karrikoituina hieman mutta erot pitkälti johtuvat juuri siitä että arjensietokyky on selkeästi hukassa.
    Ex mieheni on hyvä esimerkki ihmisestä joka pakeni lapsiperheen arkea etäsuhteeseen ihmisen kanssa jonka kanssa ei yhteistä arkeäa tarvitse jakaa.
    Eikä niitä epämiellyttäviä arkisia asioita kuten laskuja,lapsenhoitovuoroja, siivousvuoroja ja tiskejä ym.
    Heillä kuulemani mukaan pyyhkii erittäin hyvin ja ovat eläneet tälläistä suhdetta jo yli viisi vuotta.
    Kuinka moni "avoliitto" kaatuu tänä päivänä ennen viittä vuotta yhteistä asumista?

    Toimiiko paremmin? Ehkä miesten kannalta. Olen lukenut artikkelin, jossa kerrottiin, että miehillä on jonkin lainen tarve "lähteä" ja palata. Ollessaan naisen luona mies haluaa pois ja lähteekin, mutta ollessaan erossa naisestaan mies alkaa kaivata takaisin ja palaa naisensa luokse lähteäkseen taas pian teilleen. Nainen sen sijaan odottaa ja kaipaa. Minä itse kärsin kovasti tästä kaipuusta, kun emme asu saman katon alla...aina pitää vain kaivata ja kaivata...se on kurjaa se! Ja kamala puuha tapaamisissa, kun pitää kimpsut ja kampsut joka kerta pakata, kun miestä haluaa tavata (ellei hänen vuoronsa ole tulla tapaamaan). Se on sellaista yhtämittaista matkalle lähtöä.

    Äänestä

  • mutta ei naisen kirjoitti:

    Toimiiko paremmin? Ehkä miesten kannalta. Olen lukenut artikkelin, jossa kerrottiin, että miehillä on jonkin lainen tarve "lähteä" ja palata. Ollessaan naisen luona mies haluaa pois ja lähteekin, mutta ollessaan erossa naisestaan mies alkaa kaivata takaisin ja palaa naisensa luokse lähteäkseen taas pian teilleen. Nainen sen sijaan odottaa ja kaipaa. Minä itse kärsin kovasti tästä kaipuusta, kun emme asu saman katon alla...aina pitää vain kaivata ja kaivata...se on kurjaa se! Ja kamala puuha tapaamisissa, kun pitää kimpsut ja kampsut joka kerta pakata, kun miestä haluaa tavata (ellei hänen vuoronsa ole tulla tapaamaan). Se on sellaista yhtämittaista matkalle lähtöä.

    Olet oikeassa. Epävarmuuskin kalvaa koko ajan.
    Me naiset kaivataan kait eniten sitä turvallisuuden tunnetta ja kokoaikaista läheisyyttä?
    Läheisyys syntyy juuri yhdessä olemisesta ja kaikesta puhumisesta.
    Kaikkien asioiden jakamisesta.
    Miehestä tulee vieras jos se pitkään on poissa mutta
    jos se koko ajan pyörii nurkissa ja näyttää ahdistuneelta ja kärsii niin halutaanko me sitäkin?
    ellainen ahdistuneisuus kostautuu kuitenkin meille itsellemme kun romantiikka katoaa suhteesta?
    Mehän halutaan sitäkin? Miehen joka on koko ajan läsnä ja hellä ja huomaavainen arjen jakaja.
    Kinkkinen juttu jonka voi ratkaista otamalla riittävän vanha mies joka pysyy paikoillaan mutta voipi olla että joku tarve kuitenkin jää tyydyttämättä =)

    Äänestä

En ole mies mutta vastaan silti.

Olen aika samassa jamassa kuin sinä.

Meilläkin mies ehdotti itse yhteenmuuttoa ja seksi loppui viikko viikolta aina vaan vähemmäksi ja ennen kaikkea huonommaksi.
Alkoi olla vaan sitä, että harrastettiin pikaiset seksit miehen tahtiin yms.. eli minulta nautinto kaukana.

Orgasmin hän minulle tuotti suullaan ennen kun asuimme yhdessä lähes poikkeuksetta joka kerta.
Seksiä oli joka kerta kun nähtiin ja ehkä useamminkin kuin kerran. Ja se oli TODELLA hyvää seksiä.

Nyt voin sanoa, että orgasmia ei minulle tipu kun ehkä kerran parissa kuussa JOS SILLONKAAN ja sekin ihan kyselemisien kanssa, että voitaisiinkos tänään hoitaa minutkin. Tai oikeastaan pitää edellisenä iltana kysyä, että kerkeän ajaa itseni posliiniksi.. koska muutenhan hän ei mene suullaan alapääalueelle. Ja sekin jo vielä osansa siitä orgasmin ihanuudesta, kun pitää kysellä ja sopia etukäteen.
Ja myös se, että täytyy tehdä "iso" työ, eli posliiniksi ajaminen sen orgasmin eteen.


Seksi on ihan suoraan sanoen paskaa nykyään.

Sinulla ainakin se ero tuossa, että jaatte kotityöt,.. täällä tuo ukko ei tee kun tunkee vaan paskaa ja heittelee vaatteet jokapaikkaan samalla, kun riisuu itseään ja haluaa tyydytystä hänen pienelle kyrvälle.

Äänestä
  • Eikö olis parempi yksin kuin tollaisessa suhteessa? Mitä tollasella riesalla (jota kutsut mieheksi?) tekee? käsittämätöntä..

    Äänestä

  • uskomatonta vedätystä

    Äänestä

  • Sinun "miehesi" taitaa pitää sinua ilmeisesti hotellina?

    Jos toi posliinijuttu pitää paikkansa, niin johan olet ihmeellisen miehen löytänyt, en voi muuta sanoa!

    Tuollainen ei ole enää normaalia käytöstä, kehottaisin sinua heittämään tuollaisen "miehen" irvikuvan pihalle, jollei hän muuta tapojansa.

    Juttele asiasta hänelle ja toivot muutosta, jollei hän suostu yhteistyöhön, tiedät itsekin mikä on ratkaisun....

    Äänestä

aika mielenkiintoista tämä minusta on. Itse olen seurustellut avokkini kanssa yli kaksi vuotta, saman katon alla ollaan asuttu vuosi. meillä seksi sen kuin parani kun muutimme yhteen. kumpikaan ei ole kyllästynyt toiseen tai tullut haluttomaksi seksin suhteen. seksi on mielestäni vain parantunut ja sitä on enemmän kuin alkuaikoina. yhteisen arjen onnistunut pyörittäminen varmastikin vaikuttaa meidän seksielämäämme. asiat on hyvin, joten seksikin loistaa :) kannattaisi ehkä kysellä mieheltäsi mikä on homman nimi. tuollainen käytös on minusta aika kummallista (siis jos vertaan omaan parisuhteeseeni, joka ei ole ainoa tässä maailmassa).

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tiskipaljuun? kirjoitti:

Haluaisin kysyä miehiltä katoaako tyttöystävän tai vaimon seksikyys siinä kohtaa kun kotityöt aletaan jakaa puoliksi? Eli kun arki astuu kuvioihin ja muutetaan kimppaan?

Kysyn tätä koska nykyinen miesystäväni muuttui rakastajana heti kun kantoi tavaransa meille ja aloimme hoitamaan taloutta yhteisesti.
Seksi oli ihanaa niin kauan kun hän asui omassa kämpässään ja kävi meillä vain "kylässä".
Vaikka hän kävi usein en odottanut häneltä osallistumista mihinkään vaan passasin kaiken eteen. Hän myös itse teki minulle samaa kun kävin hänen luonaan kylässä.

Nyt tuntuu siltä että jouduin luopumaan omasta seksikkydestäni ja hyvästä seksikstä kun taloutemme muuttui yhteiseksi.

Minä näen edelleen hänet haluttavana jopa enemmän kuin aikaisemmin mutta hän ei selvästikkään näe minua enään samoin kuin ennen?

Hän itse halusi tulla asumaan luokseni ja läheisyyden tunne minun puoleltani syveni entisestään mutta olen surullinen kun jouduin luopumaan hyvästä rakastajastani kun minusta tuli arkinen avoaimo.

Arki siis on suhteen pahin vihollinen? Onko näin miehet?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu