Pääsiäisen vaikein? kysymys olis tässä:
Onko itsemurha rehellisintä itsekritiikkiä, niin kuin sanonta kuuluu???
"Mielipiteeni on voinut muuttua, mutta ei se tosiasia, että olen oikeassa"
Onko itsemurha rehellisintä itsekritiikkiä, niin kuin sanonta kuuluu???
"Mielipiteeni on voinut muuttua, mutta ei se tosiasia, että olen oikeassa"
Vastaukset 26
Vanhimmat
jokainen ihminen on tärkeä, ja mikään ongelma ei ole niin suuri että siitä ei selviäisi.
usko tuohonkaan, et kaikesta selviäisi..
Voin kuvitella monia kriisejä ja asioita, jotka ainakin herkemmille ihmisille ois ylitsepääsemättömän vaikeita.
ei voi ajatella että itsari olisi ratkaisu. Helppo sellainen se olisi mutta...Täytyy osata hakea apua kun sitä tarvitsee...
Itsemurha on luovuttamista ja karkaamista niistä asioista jotka antavat aihetta itsekritiikkiin.
hän joka tekee itsemurhan näkee ettei enää löydy muuta ratkaisua asiaan.
Syy voi olla ettei pysty katsomaan tilannetta eri suunnilta ja on kyvytön hakemaan itselleen apua.
Ulkopuolisen näkökulmasta katsoen voi muukin ratkaisu löytyä, se ei kuitenkan ratkaise ikävässä tilanteessa elävän näkökantaa.
Se on pakenemista todellisuudesta. Pahimmalla mahdollisella tavalla.
ainut mahdollinen ratkaisu.
Pakeneminen on enemmän paikkakunnan vaihtoa.
että siihen liittyy monessa tapauksessa perspektiiviharhasta johtuvaa liiallista itsekritiikkiä.
Kun katselee itseään kuopan pohjalla, näky on lohduton eikä toivoa tulevaisuudesta antava taivaanranta pilkota missään.
Mitä nyt olen lukenut joitakin tosielämän elviytymistarinoita, niin niistä on välittynyt kiitollisuus siitä, että on joko itse huomattu että se mitä elämä on nyt, ei välttämättä ole koko totuus, tai että joku muu on pystynyt repimään kärsivän ihmisen ylös siitä suosta.
Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus tehdä elämällään mitä lystää, vaikka lopettaa sen, niin se on äärettömän itsekäs teko.
Itsemurhan ihailu nimittämällä sitä rehelliseksi itsekritiikiksi on mielestäni vain itsekästä. Kas kun ihminen silloin unohtaa läheisensä ja heille aiheuttamansa surun ja tuskan. Mitä itsemurhan tehneen lapset, puoliso, vanhemmat, ystävät jne. tuntevat teon jälkeen?
Eikö ihmisellä ole mitään vastuuta lähimmäisistään?
tuo, että itsemurha on itsekäs teko.
Vastaavasti "sukulaiset/ystävät kärsivät itsemurhastasi" on yhtä itsekäs ajatusmalli.
Tarkoittaen sitä, että ystävät/sukulaiset haluavat toisen elävän jotta heidän henkinen elämänsä ei järkkyisi.
Kärsi heidän ystävänsä henkisesti/fyysisesti miten paljon tahansa.
Sinänsä en kannata itsemurhaa.
Itsemurha on turhamaisuutta, sillä koko elämä pyörii oman navan ympärillä. Jos olisi kiinnostunut myös muista, niin force majeuren iskiessä tappolistalla olisi myös muita. Itsekritiikkikin on epäonnistunut, sillä hyvä kritiikkihän on rakentavaa. Jos kokee olevansa huonoin, surkein, vihatuin, rumin ja epäsuosituin niin positiivista on että näitä asioita voi itse muuttaa ja pohjalta ei voi kuin nousta. Itsemurhantekijä on heikko yksilö.
Eräs tuttuni tappoi itsensä kun ei saanut skitsofreniaansa sopivia lääkkeitä (silloin ne olivat vielä huonoja). Hänkö oli siis heikko kun ei kestänyt päässään olevia jatkuvasti syyttäviä ääniä ja kehotuksia hirmutekoihin. Lääkityksenkin sivuvaikutukset olivat kovin ikäviä.
Heikkoko hän oli?
Kurjaa, että ystävällesi kävi näin. Saat kaiken sympatiani.
Sairaus ei voi kuitenkaanikinä olla vahvuus. Syöpä, skitsofrenia, diabetes ovat elimellisiä sairauksia. Joissakin suvuissa kuollaan nuorena sydänkohtaukseen ja joissakin välillisesti skitsofreniian. Meillä kaikilla on ihan varmasti omat heikkoutemme. Pyrin kokoajan kartoittamaan näitä ittessäni, että voisin ennaltaehkäistä muun muassa sairauksia.
me emme tiedä varsinaista syytä miksi nuo itsemurhat on tehty.
Vanhaa asiaa muistellen, kun Amerikassa tapahtui "Suuri pörssiromahdus" moni äkkiköyhtynyt teki mieluummin itsemurhan, kuin elämä köyhänä.
Itsemurha harvoin on ex-tempore tapahtuma.
Paineet kasaantuu pikkuhiljaa ja siksi kehoitetaan hoitamaan omat pienet murheet pois, jotta ei kasaantuisi suureksi negatiiviseksi tunnemytyksi.
Millaiseksi itsensä tuntee perustuu monesti millainen elämä takana on ja millaiset ihmissuhteet.
Sinänsä itsemurhan voi tehdä kuka tahansa.
Paljon rakastettu tai paljon vihattu tai läpi elämän halveksittu.
se on itsensä arvioimisen/arvostelun lohduton lopputulema.
Ei. Se ei ole itsekritiikkiä.
Kritiikin tehtävä on kasvattaa ja jalostaa. Siitä olisi otettava opikseen ja kritiikin avulla pystyy toimimaan toisin. Jos tätä muuntavaa ominaisuutta ei itsekritiikissä ole silloin kyseessä ei ole kritiikki vaan yksisilmäinen tuomio.
Itsemurha joka tehdään hyvästä ja korrektista syystä on viileän looginen johtopäätös jota vastaan emotionaalinen puolikaan ei sodi. Itsemurhapäätöstäkin voi ja pitääkin kritisoida äärimmäisen tarkasti ja oivaltavasti.
Itsemurha on hyvä aihe pääsiäisenä. Jeesushan on ideologisen itsemurhaaja. Hän tiesi mitä on tulossa ja kuitenkin valitsi kävellä kuolemaan. Matkalla oli monta tilaisuutta jatkaa elämää, mutta ei - valitsi toimia niin että kuolo korjasi.
Itsemurhaa on vaikea tuomita jos se perustuu ideologiaan, uskontoon tai vapaan tahdon mukaan elämiseen. Itseasiassa en tuomitse, mutta kehoitan kritiikkiin ja malttiin.
"Itsemurhaa on vaikea tuomita jos se perustuu ideologiaan, uskontoon tai vapaan tahdon mukaan elämiseen."
Anteeksi - ei uskontoon - vaan henkilökohtaiseen USKOON.
Itsemurha on aina traagista. Vaikka painotan aina itsemääräämisoikeutta, en siltikään hyväksy itsemurhaa. Itsemurha on itsekäs teko, joka hyvin usein jättää tekijän läheiset syyttelemään itseään sekä toisiaan ja miettimään kenties loppuelämänsä "mitä jos olisin tehnyt toisin" tai "olisinpa huomannut ajoissa sen ja tämän asian" -tyylillä.
Koskaan ei saisi luovuttaa, oli tilanne sitten mikä hyvänsä.
nothing less. Itsari on raukkamainen teko. Vaikka tajuankin että jonkun pää ei vaan kestä, mutta ei sellaista ongelmaa olekaan mitä ei voisi ratkaista. Kevät on tuloillaan ja haluaisin auttaa masennuksesta kärsiviä ihmisiä, en vain tiedä miten. Paskempaa hommaa ei olekaan kuin itsari. Niin turhaa touhua.
elämäsi rakkain ihminen tulisi sinulle sanomaan, että perkele on vaikeeta, elämä potkii päähän, aion tehdä itsarin...Mitä tekisit? Kannustaisitko häntä toteuttamaan aikeen? Onko hyvä ratkaisu?
Raahaisin tyypin lääkäriin ja ateistina en tietenkään kannustaisi. Mitä järkeä?
Uskovaiset mahdollisesti kannustaisivat. Se on kaukana järjestä.
Ei mielestäni itsekritiikkiä vaan tapa vastata itsekritiikkiin. Ei voi tietenkään mitenkään mustavalkoisesti yksinkertaistaa, että syynä olisi aina joku samantyyppinen ajatuskuvio. Mutta voisi ajatella, että jos ihminen on hyvin itsekriittinen,hän ei ehkä näe enää muuta mahdollisuutta vastata kritiikkiin kuin itsemurha, kokee ettei voi muuttua tai ettei muuttuminen hyödytä.
Itsemurhaa aikovaa tarvitsee aina lääkitystä, sillä hänellä on päässä "tilapäinen häiriö". Pahinta on, että hän ei tätä itse ymmärrä.
Ja äärimmilleen viety itsekriittisyys on varmasti myös oire tuosta häiriöstä.
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02550_1
Lisää
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F04259_1
se on äärimmäisintä oman elämänhallintaa.