Olen jo 50-kymppinen mies. Olen ikäni harrastanut liikuntaa, urheilua mitä se nyt onkin. Nautin itseni rasittamisesta. Ja tietysti hyvästä olosta sen jälkeen. Parempaa kuin huono seksi. Tuntuu, että päivä ilman treeniä ja sen aiheuttamaa rasitusta on huono päivä! Mielialani on kovin riipuvainen liikunnasta. Masennun jo muutaman lepopäivän jälkeen. Onko tämä enää normaalia? Ajattelen jopa, että sitten eläkkeellä minulla on koko päivä aikaa treenata. Vaikka totta puhuen ei se nytkään ajasta ole niin kiinni. Saan itseni piippuun nytkin. Paikat kipeänä eilisen jalkatreenin jälkeen. Kun ei enää palaudu niin että voisi treenata enemmän. Haluja kun olisi vaikka kuinka.
Onko tervettä
joka päivä pitää?
4393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harjoittele vaan.
Rytmittää voisit noita harjoitus viikkoja esim.
Normaali,Raskas ja Kevyt.
Ansaitussa levossa kuitenkin se kunto kohenee.
"Mielialani on kovin riipuvainen liikunnasta. Masennun jo muutaman lepopäivän jälkeen."
Tämä ei ole aivan suotava olotila, kertoo siitä, että liikunta on jo hiukka liian keskeisellä sijalla elämässäsi. Liikunnassahan nyt sinänsä ei mitään pahaa ole, mutta jos sen puute ahdistaa, on hyvä miettiä tilannetta uudemman kerran...? Älä kehitä liikunnasta itsellesi addiktiota, vaan yritä löytää siihen iloinen ja salliva tasapaino, joka antaa itsellesi mahdollisuuden myös iloita liikunnasta ja myös silloin tällöin liikkumattomuudesta.
Tiedän tapauksia joissa 5 kymppinen mies treenaa kuin hullu, päivittäin kovia treenejä. Enemmän on kyse näyttämisenhalusta kuin liikunnan riemusta. Yritetään todistaa itselle että keho on kuin parikymppisellä ja todistella muille että kyllä sitä vielä jaksaa kuin parikymppinen. 50v on muutenkin miehelle jonkinlainen rajapyykki, silloin viimeistään pitää alkaa elää ja pyrkiä niihin tavoitteisiiin joita ei koskaan aiemmin ole saavuttanut. Viisikymppisenä alkaa vanhuuden ensimmäinen päivä, se vain on näin kun puoli vuosisataa on jo eletty. Eli kun tätä asiaa noin miettii niin se on periaatteessa normaalia 5-kymppiselle liikunnalliselle miehelle. Mutta enempi asiaan vaikuttaa se että emme hyväksy itsessämme omaa vanhenemistamme vaan yritämme todistaa asian olevan jotain aivan muuta. Liika treeni on täysin hyödytöntä mutta monelle ainoa ajanviettotapa ja todistusmentelmä. Onhan se varmaan komeaa kun sanotaan että "menee se kovaa vaikka on jo viiskymppinen", tämä riittää monelle hulluuteen asti menevän treenimäärän ylläpitämiseen.
Voisin sanoa:Ennen vanhaan sattui ja tapahtui,nykyään ei tapahdu,mutta joka paikkaan sattuu.Kylmä kahvi kaunistaa,mutta maha ei kestä niin paljon kuin naama vaatisi."kahdesti" yössä tarkoittaa nykyään vessassa käyntejä.Enää ei hetkauta,jos ajatukset alkavat karkailla,kunhan vain tulisivat takaisin.Joka paikkaan koskee,ja se mihin ei koske ei toimi.Olo on kuin rilluttelun jäljiltä vaikka en ole pirtistä poistunutkaan.