Moi,
itse en seurustele, koska minulla on elämässäni niin paljon minulle tärkeämpiä asioita. Osa näistä tärkeistä asioista ovat kaverit, mutta he tuntuvat kovin kiireellisiltä muutettuaan parisuhteeseen ja heitä tuleekin nähtyä aiemman useamman kerran viikossa sijasta kerran parissa kuukaudessa.
En ole koskaan seurustellut varsinaisesti parisuhteessa eli olemalla samassa osoitteessa, joten minua kiinnostaa miten ne päivät kuluvat parisuhteessa (minulla kun se seurustelu oli pari kertaa viikossa näkemistä, kunnes nainen olisi halunnut muuttaa yhteen jne. eli oli pakko nostaa kytkintä, jos aioin säilyttää oman vapaa-aikani). Onko se pääasiassa sitä neljältä kotiin, iltapala viideltä telkkaria ja nettiä 4 tuntia ja nukkumaan vai onko teillä enää muuta elämää?
Kysyn tätä, sillä kysyessäni kavereilta kuulumisia kukaan ei tunnu viettävän aikaansa vanhojen harrastustensa parissa vaan "nyt on ollut niin kiirettä". Ymmärrän toki, että se oma kulta voi olla useille se elämän tärkein asia, mutta niin että pistää siihen n.90% vapaa-ajastaan? Jaa'a.
Eniten oikeastaan harmittaa kaveriporukalla tehtyjen viikonloppureissujen loppuminen, kun aina on jotain muuta vain siten, että aikaa on ollut lähteä viikoksi tyttöystävän kanssa etelään. Jotenkin tuntuu, että naiset ovat hirveän kateellisia muutamastakin päivästä esim. nuo viikonloppureissut, jos mies lähtee matkoille ilman häntä. En tajua, menisi kavereidensa kanssa jonnekin?
Kuinka monen mielestä (erityisesti naiset), parisuhteessa aikaa pitää käyttää lähes yksinomaan parisuhteeseen ja ei kavereiden kanssa ajanviettämiseen? Tai jos kavereiden kanssa vietetään aikaa, niin paikalla mennään sitten pariskuntana.
Vai onko minulla harhakuvitelmia ja minulla on vain poikkeuksellisen sitoutuvia kavereita (n. 10 kpl.) ja otokseni on vain sattumalta tuollainen. Mites miehet, vietättekö enää arki-iltoja kavereittenne kanssa vai onko kiirettä? (itse olen töissä aika vaativassa hommassa 50-60 tuntia per viikko..., mutta kyllä minulla riittäisi aikaa kavereille kerran illassa arkena viikonloppuisin).
itse en seurustele, koska minulla on elämässäni niin paljon minulle tärkeämpiä asioita. Osa näistä tärkeistä asioista ovat kaverit, mutta he tuntuvat kovin kiireellisiltä muutettuaan parisuhteeseen ja heitä tuleekin nähtyä aiemman useamman kerran viikossa sijasta kerran parissa kuukaudessa.
En ole koskaan seurustellut varsinaisesti parisuhteessa eli olemalla samassa osoitteessa, joten minua kiinnostaa miten ne päivät kuluvat parisuhteessa (minulla kun se seurustelu oli pari kertaa viikossa näkemistä, kunnes nainen olisi halunnut muuttaa yhteen jne. eli oli pakko nostaa kytkintä, jos aioin säilyttää oman vapaa-aikani). Onko se pääasiassa sitä neljältä kotiin, iltapala viideltä telkkaria ja nettiä 4 tuntia ja nukkumaan vai onko teillä enää muuta elämää?
Kysyn tätä, sillä kysyessäni kavereilta kuulumisia kukaan ei tunnu viettävän aikaansa vanhojen harrastustensa parissa vaan "nyt on ollut niin kiirettä". Ymmärrän toki, että se oma kulta voi olla useille se elämän tärkein asia, mutta niin että pistää siihen n.90% vapaa-ajastaan? Jaa'a.
Eniten oikeastaan harmittaa kaveriporukalla tehtyjen viikonloppureissujen loppuminen, kun aina on jotain muuta vain siten, että aikaa on ollut lähteä viikoksi tyttöystävän kanssa etelään. Jotenkin tuntuu, että naiset ovat hirveän kateellisia muutamastakin päivästä esim. nuo viikonloppureissut, jos mies lähtee matkoille ilman häntä. En tajua, menisi kavereidensa kanssa jonnekin?
Kuinka monen mielestä (erityisesti naiset), parisuhteessa aikaa pitää käyttää lähes yksinomaan parisuhteeseen ja ei kavereiden kanssa ajanviettämiseen? Tai jos kavereiden kanssa vietetään aikaa, niin paikalla mennään sitten pariskuntana.
Vai onko minulla harhakuvitelmia ja minulla on vain poikkeuksellisen sitoutuvia kavereita (n. 10 kpl.) ja otokseni on vain sattumalta tuollainen. Mites miehet, vietättekö enää arki-iltoja kavereittenne kanssa vai onko kiirettä? (itse olen töissä aika vaativassa hommassa 50-60 tuntia per viikko..., mutta kyllä minulla riittäisi aikaa kavereille kerran illassa arkena viikonloppuisin).
Vastaukset 5
Vanhimmat
"oli pakko nostaa kytkintä, jos aioin säilyttää oman vapaa-aikani"
Tuo tiivistääkin melko hyvin sen minkä ajatuksen pohjalta olet tuon viestisi kirjoittanut ja millä asenteella suhtaudut jo ajatukseen parisuhteesta.
Sinulle on jostain muodostunut todella mielenkiintoinen kuva, että jos seurustelusta parisuhteeseen siirrytään niin oma aika loppuu siihen. Ei enää ollenkaan 'minä' ja 'sinä' vaan korvataan nuo täysin sanalla 'me'. Etkö sinä koe tuota ajatusta yhtään hulluksi? Eikö sinusta tuo ole todella kärjistettyä ajattelua ettei parisuhteesta jää enää ollenkaan omaa aikaa, johon kuuluu esim. kaverit, harrastukset, rentoutuminen?
Voin ainakin omakohtaisesti sanoa mielipiteeni ettei minusta parisuhde automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki aika kuluu kahden kumppanin kanssa ja joka asia tehdään yhdessä.
Minulla on omaa aikaa ja tapaan ystäviäni ilman kumppaniani, sama toisin päin.
Toki se on ymmärrettävää, että sitä aikaa kulutetaan ystävien seurassa vähemmän kun kuvioissasi on mukana toinenkin ihminen. Vapaaehtoisuuteen sekin kuitenkin pohjautuu, ei sinunkaan ystäviäsi voi pakottaa niille viikon lomamatkoille. Valinnoista se on kiinni. Harmillista jos he ovat sillä linjalle, ettei kavereilla enää ole juuri merkitystä kun kuvioihin on tullut se toinen, mutta niinkuin totesitkin, tuo on sinun kaveripiirissäsi oleva ilmiö, joka ei kuitenkaan toteudu samalla tavalla jokaisen ihmisen kohdalla.
Minusta on ikävää ja typerää, jos rakkauden huumassa unohdetaan omat kaverit. Vaikka parisuhde olisi kuinka tärkeä ja se oma rakas kuinka rakas, niin siitä huolimatta on tervettä säilyttää myös sitä omaa aikaa ja omia kavereita.
MUTTA. En halua viettää sitä omaa aikaa sellaisten kavereiden kanssa, jotka viis veisaavat tästä minulle uudesta elämän keskipisteestä ja ruikuttavat vaan kun en viitsi juosta baarissa entiseen malliin. Sellaiset ystävät ovat kyllä jääneet. Sen sijaan sellaiset, joiden kanssa löytyy keskustelunaiheita ja ajanviettotapoja elämäntilaneesta riippumatta, heille kyllä riittää aikaa.
tietokoneella tai konsolilla pelaamista, joskus jotain urheilullista (tosin olen sen suhteen ainoa, poikia kiinnostaa yleensä vain kalja...). Miehille nuo pitkät keskustelutuokiot naisten malliin ovat lähinnä piinaa...
Enkä minä nyt olettaisi kapakkaan lähtöä, ehkä kerran parissa kuukaudessa.
tietokoneella tai konsolilla pelaamista, joskus jotain urheilullista (tosin olen sen suhteen ainoa, poikia kiinnostaa yleensä vain kalja...). Miehille nuo pitkät keskustelutuokiot naisten malliin ovat lähinnä piinaa...
Enkä minä nyt olettaisi kapakkaan lähtöä, ehkä kerran parissa kuukaudessa.
meni naimisiin vasta 45-vuotiaana. Sitä odotellassa voit lukaista Anna Wahlgrenin Lapsikirjan, niin hiffaat, mistä parisuhteessa on kysymys:-)
http://tammi.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513135101
Meitsi oli aloittanut bilettämisen ja seurustelun 14-vuotiana, niin eipä sitä parikymppisenä enää kiinnostanut hummaaminen:-)
Hyvän naisen saa rauhallinen ja tasapainoinen mies, joka on juoksunsa juossut. Eipä silti, lähemmäs nelikymppisenä hypin lumilaudalla 180 hyppyjä halfpipessä ja leijapurjehdin lumilaudalla, joten jotain säpinääkin löytyy.