Mitä sitten kuuluu tehdä kun vihdoin tajuaa ongelmansa? Sen, ettei osaa olla onnellinen.
Ettei pysty rakastamaan ja tulla rakastetuksi yhtä aikaa.
Ettei pysty rakastamaan ja tulla rakastetuksi yhtä aikaa.
kun ei osaa olla onnellinen
mitä sitten
111574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sen haluaisin minäkin tietää.. Mulla on ainakin tunteet ihan hukassa. En pysty rakastumaan, saati olemaan rakastettu.. Se on vaan päivä kerrallaan edettävä.. ehkä jonain päivänä on toisin. :)
neuvoa tuohon ongelmaan sen alan asiantuntijalta? Haluaisin auttaa ja olenkin aika monen alan yleisasiantuntija, mutta kuvailemasi pulma on minullekin entuudestaan vieras.
Mietin, mietin...Jospa rakastat toista, kuin sitä joka sinua rakastaa, voisiko olla?
Kysymys on siitä, etten osaa olla onnellinen suhteessa. Kun kaikki menee liian hyvin, alan keksimään pieniä ongelmia ja pelkäämään että minut jätetään. Alan pelätä niin, että lopulta toinen ei enää pysty olemaan. Ja niin se sitten hajoaa ja minä itken hänen peräänsä. Itken vieläkin, vaikka erosimme jo hieman yli vuosi sitten.
ikävältä tilanteelta! Hyvää siinä on kuitenkin se, että tunnistat itse sen, mistä kiikastaa. Olisiko vielä mahdollista palata yhteen hänen kanssaan? Oletteko keskustelleet eronne yhteydessä tai jälkeen päin syistä, mitkä johtivat eroonne? Ovatko välinne täysin poikki, vai oletteko säilyttäneet keskusteluyhteyden?
Mikäli edellytyksiä/halua suhteenne uudelleenlämmittämiseen ei molemmin puolin ole, voit ainakin seuraavassa suhteessasi menetellä ja käyttäytyä toisin, kun olet noin hienosti osannut analysoida syitä, mitkä olivat kompastuskivinä suhteessanne.
Emmekä me kohtaa enää
Unissa kauniissa olet rakkauteni
Sanoissa aina kaiut
Suurien unelmien pohjana
Koko menneisyytenäni
Emmekä me kohtaa enää
Toisen vuoteessa nukut
Huulia hyväilet
Painat seinää vasten
Rakastat täydelliseksi
Emmekä me kohtaa enää
Sillä toista suutelin
En kyennyt rakastamaan
Onnellinen olemaan
Sun kanssasi
Emme koskaan keskustelleet eron jälkeen syistä, sillä hän ei halunnut. Juttelemme joskus niitä näitä, mutta jos mainitsen meidät ja menneisyyden, hän hiljenee, eikä enää vastaa.
ja hänellä on jo toinen. Sinä taas olet edelleen kiinni hänessä...Olisiko jo aika ihan oikeasti alkaa suunnata katsetta tulevaisuuteen ja tunnustaa se, ettei hän todennäköisesti kuulu siihen?
Tuntuu varmaankin katkeralta ja surulliselta tunnustaa tosiasiat, mutta se nyt on ainoa oikea keino päästä eteenpäin. Katsele ympärillesi töissä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla. Löytyisikö sieltä joku, joka voisi lohduttaa sinua...Tai kenties enemmänkin...;) Entäpä tämä netti, vaikkapa...?!
Ei se tuohon hätään auta, jos heti paukkaa seuraavan uhrin kanssa yhteen! Ap:n olisi paras ensin selvittää oma päänsä, ennen kuin aiheuttaa lisää tuskaa itselleen saati sitten muille. Jos on onnellisuusongelma, niin sitten psykologin juttusille, mars! Aiheesta saattaa myös löytyä kirjallisuutta. Onko elämä ollut aiemmin liian vaikeaa ja täynnä vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, etkä uskalla olla onnellinen, kun on mahdollista, että kaikki sortuu kuitenkin? Hoida onnellisuusongelmasi ensin ja sitten vasta parisuhdemarkkinoille.
Huokaus. Kuinka paljolta tuskalta ja kärsimykseltä säästyttäisikään, jos ihmiset ensin hoitaisivat oman päänsä kuntoon ja lähtisivät vasta sitten suhteita perustamaan.
taas kävi niin etten pystynyt tuntemaan kuin jotain vihaa itseäni kohtaan sen takia kun en uskalla enkä osaa rakastua saatikka ottaa ihailua vastaan. olen kulkenut taipaleen jos toisenkin pettämisestä tuomaan pahaan oloon asti. ei tätä vain ymmärrä...eikö sitä sitten ole vain valmis vai mikä tässä on? kävin ammattiauttajallakin jo koska tuntui jo liian pahalta ja tuntuu edelleenkin...kumpa joku osaisi sanoa miten omasta suosta voi kunnialla nousta ja miten saada omanarvon tunne kohdalleen???ikuinen kai tämä tuska ja hätä on, eikä sitä jaksa kai se on vain odotettava hautaan pääsyä:(
Silloin tarvii apua. Onnellisuus on jokaisessa ihmisessä, se on vain osattava löytää.
Asioita on opittava ja osattava käsitellä.Jos ei muuten niin opeteltava siihen vaikka terapian avulla.
Kukaan ihminen ei ansaitse kohdalleen ihmistä, joka ei pysty kertomaan miksi ei kykene ottamaan vastaan rakkautta tai antamaan sitä.
En usko, että kyse olisi siitä, etten osaa rakastaa, sillä rakastan vanhempiani ja monia ystäviäni. En siis ole täysin kyvytön. Ja uskon edelleen rakastavani tätä edellistä. En vaan kykene olemaan onnellinen, en siis osaa rakastaa ja tulla rakastetuksi yhtä aikaa. Siinäkin ongelmaa kerrakseen, mutta en siis usko siihen, että minulta puuttuisi kokonaan kyky rakastaa. Jos näin olisi, menisin luultavasti narun jatkoksi.