Voiko ex-vaimon varjossa elää? Kun tiedän, että mies ei taatusti olisi nuoruudessaan valinnut minua vaan superkauniin ex-vaimonsa, vaikka olisi minut siihen aikaan tuntenutkin. Miksi miehet aina kehuvat ex-vaimojansa niin kauniiksi ja täydellisiksi. Miksi ne sitten eroavat niin ihanista vaimoista? Tämän vuoksi tuntuu pahalta tavata miehen lapsia...kun tunnen itseni kehnommaksi kuin lasten äiti...tai ainakin rumemmaksi. Välillä nousee ajatus jättää mies ihan vain tämän syyn vuoksi. Etten voi koskaan täyttää sitä aukkoa, jonka ex-vaimo on jättänyt jälkeensä. Eikä se ole ehkä yksistään se kauneuskaan, vaan se, että tiedän, että ex-vaimoa mies on rakastanut niin paljon, että on kosinut häntä ja ottanut aviopuolisokseen. Mutta sitä, tuleeko hän ikipäivinä minua ottamaan edes avopuolisokseen, vaikka suhde etenisi miten hyvin, en tiedä.
kamalia tunteita
mustasukkainen varjoille
4757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle tulee mieleen, että onkohan miehesi päässyt vielä yli exästään. Voihan toki olla että sinulla on vähän huono itsetunto, mutta jostainhan ne tuollaiset ajatukset lähtevät liikkeelle. Ilmeisesti koet, että sinua verrataan exään ja et ole kovinkaan rakastettu suhteessanne.
Sinuna koittaisin keskustella miehen kanssa asiasta. Ehkä tämä on vain ns laastarisuhde hänelle? Kannattaa varmaan miettiä onko suhteellanne tulevaisuutta ja onko tuo exän varjossa eläminen todella sen arvoista?
Jos ei ole päässyt yli, ei pääse koskaan. Kokemusta on kahdesta edellisestä miesystävästäni. Molemmat sanoivat, etteivät tule koskaan rakastamaan ketään toista kuin ex-vaimoaan. Toisen erosta oli kulunut noin 10 vuotta ja toisen erosta noin ehkä noin 7 vuotta - muistaakseni, mutta molemmilla siinä 10 vuoden paikkeilla. Molemmilla kauniit ex-vaimot, nuoruudenrakkaudet ja lasten äidit. Kummankin exät elivät onnellisessa avioliitossa toisen miehen kanssa ja oli uusia lapsia. Mutta miehet jäävät junnaamaan menneeseen. Kyllä nämäkin miehet jättivät minuun syvät haavat, mutta yritän silti jaksaa aina vaan katsoa eteenpäin. Ja olenhan minäkin eronnut, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi jäädä menneeseen. Olen aivan ihmeissäni, mistä löytäisin miehen, joka ei olisi kiinni entisessä elämässään. En tiedä, miten monta kertaa jaksan aloittaa uuden suhteen, joka aina kaatuu samaan asiaan.
Mitenkään vähättelemättä ukkosi älykkyyttä, tuli vaan mieleeni, että käyttääköhän se exäänsä aseena aika kun teillä tai vain sillä itsellään menee huonosti..?
Aikakin tapaa kullata muistot vaikkei niissä olis mitään kultaista ollutkaan...
Ja miksi ne siis erosivat, ukkos ja sen ex? Olisko ukolle jäänyt siitä syyllisyydentunteita, joita se sitten purkaa tuolla tavalla vinoutuneesti ulos, yrittäen saada sut mustasukkaiseksi vaikka olis itse ollut syypää siihen, että akka otti penskat kainaloonsa ja lähti kävelemään hänen viereltään...
Niin, nämä tulee mieleen siksikin, että olen pannut usein merkille sen, miten helposti nainen ottaa syyllisyyden kantaakseen.
Jos ukko kehuu exäänsä kauniiksi, niin ei siitä tarvi automaattisesti vetää sitä johtopäätöstä, että se ajattelee sun olevan ruma.
Exän ääneen muisteleminen ja kehuminen loukkaa nykyistä kumppania - sen nyt ymmärtää tyhmempikin. No, miksi ihminen sitten haluaisi loukata sitä, jonka on valinnut rinnalleen?
Siitä voisi lähteä syyn etsintään. Se syy kun on luultavasti ihan muualla kuin teidän kahden välisessä suhteessanne...
ilmaissut että miehesi olisi sinulle nämä ajatukset saanut päähän vaan että itse vain ajattelet niin, olenko oikeassa? Oletko siis itse luonut varjon vai miehesi? Kumpi vastaus sitten onkin oikea niin tiedät varmasti mihin suuntaan mennä...