ikävä kuulla/nähdä että yleisurheilijat loukkaantuvat niin herkästi.
Yleensä näyttäisi että Suomalaiset ovat taipuvaisempia loukkaantumaan herkemmin.
Itse en ole koskaan loukkaantunut.
Onkohan syynä se että en harjoittele tarpeeksi??
vastausta odotellessa.
Yleensä näyttäisi että Suomalaiset ovat taipuvaisempia loukkaantumaan herkemmin.
Itse en ole koskaan loukkaantunut.
Onkohan syynä se että en harjoittele tarpeeksi??
vastausta odotellessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ne johtuvat usein kolmesta syystä.
Rasitusta paljon ja väärin --> rasitusvamma
Huono lihastasapaino tehot voima huono lämpö --> revähdys / venähdys / kramppi
Tapaturma (huono keskittyminen) --> nyrjähdys/ murtuma/revähdys/venähdys
Ja näitähän tulee sitä todennäköisemmin mitä enemmän treenaa. Koska loukkaantumismahdollisuuksia on yksinkertaisesti enemmän.
no pieniä vammoja toki tulee mullekin, urheilijahan ei näe tervettä päivää mutta mitään isompaa vammaa ei ole tullut.
Kuitenkin epäilen että en treenaa niin paljoa tai en teidä kuinka paljon pitäisi treenata jos meinaat esim juosta alle 11.00 sekuntia satasen.
Siihen pitää varmasti tehdä töitä.
Aina keväisin tulee akillesjänteisiin herkkyyttä, ei anna juosta, kerran jouduin pitämään noin parin viikon paussin sen vuoksi.
Joitain kireämiä on ollut reisissä mutta todellakaan koskaan mitään isompaa vammaa ei ole tullut.
Eräs valmentaja oli siitä hyvin ihmeissään.
Mullahan ei ole virallista valmentajaa, isä on tukena ja hän on tavallaan valmentajani mutta ei meillä ole sitä todellista tietoa kuinka pitäisi harjoitella tai kuinka paljon.
Kaikki tehdään ikäänkuin "lottoamalla", no vähän sitä tietoa kait silti on mitä yritämme loogisesti ajatella mikä on järkeenkäypää tähän lajiin.
Mutta aina kun on enemmän tietoa niin parempi mutta luotetaanpa kuitenkin nyt omaan tekemiseen.
Enkkani satasella sähköaika 11.30(2003 kesältä).
Potskua ois kovempaan, sillä mm oon erittäin nopea lähtemään liikkeelle, Suomen nopeimpia rehellisesti sanottuna.
Luulenpa että pitäisi olla kestävämpi.
Mm Visa Hongisto juoksee 400:n jopa alle 50 sekunnin, itselläni tekee tiukkaa 55, jos aloitan liian kovaa niin noutaja tulee.
Pöyhösestä en tiedä kuinka kovaa pystyy 400;n vetään, veikkaisin jotain 53-55?
ei se tuo urheilu ihan helppoa ole, että tuosta vain nappia painamalla teet kovan tuloksen.
Mutta on siinä varmasti sekin että jos alat miettimään liikaa kaikenlaisia kuvioita niin "paketti" voi mennä sekaisin.
Itselläni taipumista jännittämiseen, vaikea sanoa vaikuttaako miten suoritukseen.
Väärä tekniikka voi johtaa loukkaantumisiin helposti.
Mutta se kova työ, esim kun pikakiiturit pumppaavat voimaa takareisiin ne eivät tahdo kestää.
Parasta on se että kaikki(NuoriSuomi) liikkeelle, vanhukset myös mutta järjen kanssa.
järki mukana.
Ettei ala maistumaan ns pakkopullalta, sellainen heja grabbar tyylinen meininkin on parasta luulisin junnuille.
Perusjutut opetetaan, mutta ei mitään yltiöpäistä heti alkuun.
Noissa opettamisissa on yksi juttu että ei kannata välttämättä opettaa perfektionismiin.
Mulla on sellainen ajatus että mitä enemmän ajattelet sitä huonompi homma, että jutut pitäisi tulla hieman luonnostaan, ei mitään älytöntä säätelemistä koko ajan.
teräviä liikkeitä kuitenkin täytyy tehdä, mutta ei mitään sellaista säätöä/höpötystä.
Eihän siinä kerkeä treenaamaankaan kun koko ajasta menee puhumiseen.
Kuitenkin peruslähtökohta on se että pitää saada juoksuja alle luulisin.
Enpä sitten tiedä tuleeko oikein treenattua tai tarpeeksi kovaa(on mulla kyllä halua tehdä ne mitkä teen) mutta jotain tietoa kuitenkin on näistä hommista.
Itse aloitin treenaan kovempaa siinä 19-20 vuotiaana.