Mitä haluat elämältä?

kanssasi.

Lisäksi voisin sanoa ettei niinkään kiinnosta punaiset tuvat, vaan reissaaminen. Ehkä minun tapani oppia elämästä on enemmän sitä että näen erilaisia tapoja elää, erilaisia olosuhteita, erilaisia ihmiskohtaloita.

Jollekin toiselle voi toimia paremmin siellä tuvan nurkalla perunanvarsien tuijottelu.

Tässä eilenillalla surkuttelin sitä että tiedän niin pirun vähän kaikesta kivasta ja hienosta että pitäisi yksinkertaisesti valistaa ja poimia jotain juttuja joista ottaa selvää ja myös kohdata lisää omia heikkouksiaan ja koittaa petrata niissä.

Hemmetti että oon laiska... :)

se vie kulkijaa eteenpäin, välillä kovemmin , välillä hiljaa hiipuen.Matkan varrella on erilaisia pysähtymispaikkoja.
Kun saa kaiken mistä haaveilee, se ei sit tunnukaan miltään. Täytyy keksiä vaan uusia haaveita, koska ne kantaa elämässä.
Mun haluamiset on aika henkilökohtaisia täällä kerottavaksi, mut haluaisin kohdata ihmisen, joka tuntis mut, sillä olis sellainen ahaa-elämys, että tuota ihmistä olen odottanut koko elämän ja nyt se on tässä.

En tahdo kasvaa aikuiseksi, vaikka melko lähellä ollaan sitä tilaa, muututaan vakavaksi.
Toivon elämänkaaren olevan sellainen kauniisti kaartuva, en aiheuta kellekään pahaa, ja henkistä kasvua riittäis sinne lopuun asti. Ja loppu tulis aika nopeesti ja rauhallisesti.

Minä haluan elämältä onnea. Tai asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tuo onni on tietenkin jonkinlaista materiasta irti olevaa henkistä tasapainoa. Toisaalta materia tuo minulle onnea, että on niillä jotain tekemistä keskenään. Henkinen kasvu lapsenmielisyydellä höystettynä varmaan auttaa onnellisena olemista.

Tiedä tuosta punaisesta tuvasta ja perunamaasta, mutta kyllähän tavoitteet elämässä ja niiden saavuttaminen tuovat onnea. Materialistisetkin. Tai ainakin niiden puute tuo joillekin onnettomuutta.

Joskus sitä luuli jo löytäneensä elämästään kaiken sen mitä halusi..ja elinkin elämää jota halusin ja kaikkea piti jo ollakkin mitä olin odottanut/halunnut.Mutta matto vedettiin tyynesti jalkojen alta..joten nyt täytyy miettiä tuota asiaa tosissaan uudestaan.Elämä opettaa nöyräksi.

Tällä hetkellä haluan löytää itseni ja elää tasapainossa itseni ja muun maailman kanssa :)
Toivon mukaan huumori ei ole kadonnut jäljettömiin ja samoin kuin sinä sanoit...olisi välillä ihanaa elää 'vailla huolta huomisesta'.
Ja ehkä se mun elämäntehtävä onkin..opetella ottamaan kevyemmin ja seikkaillakkin hieman siinä samalla.Haasteet kutsuu...:)

Punaista tupaa ja perunamaata ei tarvitse olla...vähempikin riittää.
Ja ehkäpä se elämänkumppanikin sieltä jossain vaiheessa jonkun nurkan takaa löytyy...ja ehkäpä sitä perhettäkin sitten joskus jonain päivänä.(jos luoja suo)

Mutta nyt on kaikista tärkein opetella olemaan minä ja aivan omilla jaloillani.Siinä on haastetta tähän elämäntilanteeseen kylliksi.

ihan ensimmäisenä edes muistamaan sen että jokaisen pitää elää oma elämänsä. Kaikki ei halua elää niin kun minä ja se pitäs pystyä suomaan vaikka musta tuntuski perkeleen pahalta. Se saattas helpottaa sitä omaakin elämää.

Mutta muuten kokemukset on tärkeempiä kun materiaali. Tai ainakin ensin ne kokemukset ja sitten se rauhallinen ja tasanen elämä materian keskellä.

Taidat olla jo paremmalla tuulella kun sillon yks ilta. Mutta hyvä kun edes joku.

jos saisin sinulta jotain pyytää niin sen pyytäisin, ettet antaisi minulle enempää kuin mitä jaksan kantaa. Sinä varmaan sen paremmin tiedät, mutta näppituntumalla sanoisin, että isoja rahoja tai isoja menetyksiä en tässä elämäntilanteessa pystyisi hanskaamaan.

Luoja, kuka lienetkin, voisitko ystävällisesti pitää huolen siitä, että osaisin jatkossakin nähdä sen hyvän, mitä on kussakin nykyhetkessä? Että vihastuisin silloin tällöin, mutten katkeroituisi? Että löytäisi hyviä puolia kaikesta? Että osaisin nauttia pienistä hetkistä? Että kykenisin olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on sen sijaan, että haluaisin jotain, jota minulla ei ole?

Kiitos.

voi kaikkea luetteloida, on niin paljon mitä haluaa. Ja lista muuttuu sitä paitsi koko ajan..

tasaisen onnellisuuden olotilan mahdollisimman pitkään.
Olen kokeillut yhtä sun toista ja päätynyt tähän joka sopii minulle parhaiten: rauhallinen, itsenäinen, taloudellisesti vakaa, jossa ei ole ulkopuolisia häiriötekijöitä.

tällä hetkellä yhden oluen ja päästä saunaan.
Kohta pääsenkin ja saankin sen oluen. Otan vaan kaapista. :D

Tulevaisuutta en suunnittele päivää pidemmälle. Tai ensi kesälle kyllä tiedän ohjelmistoni aika tarkkaan.

Henkinen kasvu, eikö elämä ole oppia ikä kaikkineen? Oma asunto mulla on. Rivitalo kämppä. Punainen tupakaan ei olisi huono ajatus.

Punainen tupa ja perunamaa
En tahdo kuolla ihan rutiköyhänä

Nyt täytyy myöntää, että on sellainen kysymys, johon en osaa vastata tyhjentävästi. Tätä kysymystä oon miettinyt erityisen paljon kuluneen vuoden aikana ja vaikka koko ajan tunnen pääseväni lähemmäs vastausta, on mulla silti vielä paljon matkaa kuljettavana löytääkseni sen täydellisen vastauksen.

Haluan sen punaisen tuvan ja perunamaankin, mutta sen lisäksi haluan oppia enemmän, nähdä enemmän, kokea enemmän. Haluan oppia tuntemaan itseni läpikotaisin ja uskaltaa katsoa itseäni peiliin yhä uudelleen toivoen, että tulen pitämään näkemästäni joka ikinen kerta.

Haluan ottaa kaiken irti siitä ajasta, jonka täällä maan päällä vietän. Mulle se ei tarkoita extreme-kokemusten hakemista vaan elämistä joka ikinen päivä ja sen elämän näkemistä, sen vastaanottamista sellaisena kuin se annetaan. Haluan huomata joku päivä kiikkustuolissa istuessani tajunneeni sen, mitä en vielä tässä vaiheessa elämääni ole tajunnut.

Henkinen kasvu ei mun mielestä sulje pois lapsenmielisyyttä. Elämään mahtuu paljon kipeitä asioita, mutta niistä selviää huomattavasti helpommin jos on edes hiukan lapsenmielisyyttä mukana kyyneltenkin keskellä.

säilyä lapsenmielisenä. Haluan nähdä asiat positiivisesti ja kokea elämä seikkailuna, ajatellen, että kaikella on jokin tarkoitus. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi, elää lähellä rakkaitani ja oppia rakastamaan läheistäni. Haluan uskaltaa tehdä asioita omalla tavallani ja olla rohkeasti oma itseni. En halua hävetä sitä mikä olen. Haluan elää niin "puhtaasti" ettei minulla ole syytä hävetä itseäni. Haluan peiliin katsoessa pitää itsestäni, siitä katseesta jonka näen ja myös siitä ulkokuoresta jonka näen. Haluan oppia rakastamaan itseäni, hyväksymään itseni, jotta osaisin rakastaa muita. Haluan nähdä erilaisuuden positiivisena ja nähdä poikkeavuus rikkautena. Haluan oppia elämään joka päivä hyödyntäen jotaisen hetken, jonka olen saanut. Haluan oppia menneisyydestä, mutta katsoa tulevaisuuteen. Haluan säilyttää helpon hymyn ja iloisuuden, saada muut hyvälle tuulelle. Haluan paljon ja tässä osa siitä kaikesta...

Haluan elämältä jotain muuta. Haluan kokea jonkinlaista yhteenkuuluvuutta tähän maailmaan. Haluan kokea olevani osa jotain. Haluan kokea millaista elämä on jylläävien markkinavoimien ulkopuolella, millaista elämä on ilman että joutuu seuraamaan kelloa sekunnin tarkasti jokaisena päivänä elämässä. Haluan päästä ulos tästä elämäntyylistä. Tulenko sitä koskaan saavuttamaan? Mitä luultavammin en. Ja se ajatus pelottaa.

Haluan jumalattoman määrän tavaroita. Haluan seksiä. Haluan vaikutusvaltaa. Viime kädessä haluan mielihyvää - sekä lyhytkestoista voimakasta että pitkäkestoista, mutta intensiteetiltään vähäisempää. En halua olla onnellinen. Haluan vain, että voisin välttää tuskan - viis siitä vaikka pysyisin lapsellisena. Eipähän sitä keskenkasvuisena mistään mitään kuitenkaan tajuaisi.

Ja niin surullista kuin se onkin, tuska ja vastoinkäymisetkään eivät näytä jalostavan, paitsi jos ne päätyvät johonkin mielihyvää tuottavaan kokemukseen.

Kaikki on kuulemma kiinni itsestä ja omista asenteista. Joitakin naurattaa, vaikka seisoisi paskat housussa keskitysleirin vahvuuslaskennassa. Moni kuitenkin kuolee silkkaan tuskaan. Luemme mielellämme voittajien tarinoita roskalehdistä; yksi toipui avioerosta, toinen sai taloutensa kuntoon. Häviäjien tarinat kuittaamme haukkumalla heidät heikoiksi ja huonoiksi. Äärimmäisestä tuskasta emme edes tiedä kuin voittajien tarinat. Häviäjät katosivat tuhkana tuuleen.

Minä haluaisin olla viisas, kuten muutkin.

Haluan elää joka päivän koko loppuelämäni ajan :)
Pienin askelin... terveeksi ja töihin, kiitos.

Toivon, että saan kokea riittävästi iloa jaksaakseni elää. Ja riittävästi surua arvostaakseni hyviä hetkiä. :-)

Tietysti myös toivon, että joku päivä mä pääsen muuttamaan sinne etelään joko tilapäisesti tai pysyvästi. :-) ilmanmuuta siis muruni kanssa. ;-D

Mitäkö haluan elämältä? Vaikea, vaikea kysymys.

Aiemmin etsin vain hullua, kuolematonta, pysäyttävää ja eteenpäintyöntävää, sanoinkuvaamatonta, pohjatonta, kaiken voittavaa rakkautta. Löysin sen, eikä se tehnyt minua onnelliseksi. Päinvastoin: olin valmis tekemään tuon rakkauden eteen niin paljon, että lopulta kadotin itseni. Olin kuin lintu häkissä, ahdistunut ja levoton.

Nyt olen onnellinen. Elän yksin, käyn huonopalkkaisessa työssä ja päiväni ovat pitkiä ja fyysisesti kuluttavia. Minulla ei ole juuri mitään -hullusta rakkaudestanikin päästin jo irti- ja silti olen onnellinen. Koko ajan.

Oikeastaan voisin siis vastata, että en halua tai odota elämältä enää mitään. Jokainen päivä on uusi pieni seikkailu, jokainen päivä tuo jotakin yllättävää tullessaan. Mitä vähemmän vaadin, sitä enemmän saan. Nautin elämästäni täysin siemauksin, hymyilen ja saan hymyjä takaisin. En korota itseäni muiden yläpuolelle tai muita itseni yläpuolelle, vaan pidän kaikkia vertaisinani -niin "hyviä" kuin "huonojakin" ihmisiä. Toivoisin voivani siirtää tämän kokonaisuuden tunteen kaikille kanssaihmisille, mutta sitä odotellessa aion vain hymyillä, nauraa ja nauttia. Mitään haluamatta, kaiken saaden.

En ole kumpaakaan tyyppiä, liikun harmaalla alueella jossain välissä.
Kipu. Kyllä.Miksi?Siitä on hyötyä.

Kari Tapion sanoin: Elämältä kaiken sain. Se punainen tupa ja perunamaakin on nyt.

Eniten tällä hetkellä haluan/haluaisin nälkää. Elämänjanoa. Lisää ruokahalua. Asiat tuntuu olevan liian hyvin ja pelkään taantuvani ja sitte asiat on taas hetken päästä aivan päin persettä.

Onnea, rauhallisuutta, henkinen tasapaino ja kivutonta päivää. En oikeastaan kaipaa niin kovin suuria muutoksia. Minulla on vakituinen työpaikka, josta pidän paljon ja hyviä työkavereita sekä pari läheistä ystävää ja ihana aikuinen tytär..
Tarvitsen onneen myös rahaa, koska rakastan sisustamista, kauniita vaatteita, kenkiä, saappaita, laukkuja. ym. Olen hyvin esteettinen, joten kaiken on oltava laadukasta ja kaunista. Oma velaton kauniisti sisustettu talo ja mökki meren rannalla lisäävät viihtyvyyttä elämässäni. Perunamaata ei ole eikä tule. Olen syntynyt hopealusikka suussa ja toivon myös kuolevani samainen hopealusikka suussa. En tiedä mitä köyhyyttä on, enkä haluakaan tutusta siihen, niin pinnallinen olen, rahalla voi toteuttaa monet haaveet ja unelmat. Annoin kuitenkin tänä vuonna lupauksen itselleni, etten osta niin paljon vaatteita ym. Pärjäähän huomattavasti vähemmälläkin. Ehkä matkustan enemmän tänä vuonna, vihaan kuitenkin pakkaaminen yli kaiken.
Pidän kuitenkin myös paljon luonnosta, sen rauhasta ja hiljaisuudesta, voin viettää viikon yksin mökillä näkemättä ketään, ja minä nautin siitä.
En oikeastaan odota suurempia muutoksia elämääni, kunhan pysyisin jotenkuten terveenä (jos ei särkyä oteta huomioon). Olen löytänyt sisäisen tasapainon, ja sen toivon myös säilyttävän.
Nautin ruumiillisesta työstä vapaa-aikanani, kun työkseni teen toimistotyötä. Toivottavasti näkö pysyisi hyvänä, koska rakastan lukemista. Haluan myös pysyä hyvän näköisenä, pidän huolta painostani, lenkkeilemällä, tekemällä lumitöitä talvisin ja kesäisin hoitamalla puutarhaa.

haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. haluan toteuttaa itseäni rakkaani tuella ja minä haluan tukea häntä. haluan yhteisen lapsen. koska kaikki on vain lainassa, tiedän nämä saadessani, ettei mikään ole ikuista, ja vaalisin kaikkia hyviä hetkiä. pelkään kuollakseni, ettei tämä, mikä on monelle itsestään selvää, tule koskaan minun eteeni.

ilman rakkautta ei elämässä ole järkeä

Loppua?

Punainen tupa ja perunamaa yksinään ilman sitä naistakin, joka siinä asuu kelpaa hyvin. Eli rauhaisaa eloa ja vakaata tuloa vain haluan.

Kun on nuo kaksi lasta pykännyt maailmaan on suurin onni se että he löytävät paikkansa eivätkä valu syrjäytyvien joukkoon. Lapset saatuaan ainakin äiti-ihmisillä asu sydämessä pieni huolenkipinä loppuelämän ajan.

Olen oikeastaan saanut kaiken haluamani. sain olla rakastunut vaikka se päättyikin katastrofiin. Minulla on työ jossa viihdyn ja oma koti jossa saan elää rauhassa yksin. Rahat riittää sopivasti, luksusta en edes kaipaa. Terveyttä on riittävästi vaikka kauneutta ei, sehän kaikilta katoaa aikanaan kuitenkin.

Vielä muutama haave matkailuun liittyviä on, luulen että nekin ehdin vielä toteuttaa.

Kana-aterian

Vapautta!

Minä haluaisin, että Jumalan tahto toteutuisi.